Kaspianmeren äärellä sijaitseva Azerbaidžanin pääkaupunki Baku kurottelee kohti pilviä. Moderneita ja huippukorkeita rakennuksia vaikuttaa ilmestyneen kaupunkikuvaan ihan lyhyen ajan sisään ja siellä täällä nostokurjet jatkavat työtä uusien lasirakennusten kasaamisessa. Bakusta voi nähdä monta kaupunkia ja ehkä se onkin hakenut vaikutteita sieltä täältä. Pilvenpiirtäjät ja sinisenä hohtava rantaviiva vievät sen selvästi hengessä lähelle Dubaita, olematta kuitenkaan (vielä) yhtä överi.
Kierreltyämme toisena päivänä kaupunkia ydinkeskustan ja arabihenkisen vanhan kaupungin ulkopuolelta, päätimme kokeilla lounaspaikaksi jotain modernia ja jopa kansainvälistä. Söimme pääsääntöisesti läpi matkan paikallisten keittiöiden antimia, mutta edellinen päivä Bakussa oli osoittanut, että ruokalistat tarjosivat niin pitkälle lihapainotteista sisältöä, että ruokaisampaa ravintoa etsiessä kansainvälisempi keittiö tuntui hyvältä idealta.
Saimme kyllä lopulta edellisenä iltana vanhankaupungin sydämessä ihanan illallisen kiitos tarjoilijan, joka onnistui kokoamaan meille pienistä annoksista jaettavan kasvisruoka-aterian. Viisastuneina osasimme vilkuilla seuraavaan päivään potentiaalisia ruokapaikkavaihtoehtoja ennakolta. Googlailun perusteella kasvisravintoloita ei keskustassa ole, ja kasvisruokailijalle sopiviksi mainitut osoittautuivat yksi toisensa jälkeen vegevalikoimaltaan vaatimattomiksi. Päädyimme kokeilemaan Gate25 -ravintolaa, se kun osui mukavasti uudelle reitille ja oli paikkana selvästi modernimpi kuin mitä matkamme muut ruokapaikat olivat olleet. Kivaa vaihtelua siis, ja mikä kokemus ravintola olikaan!
Satuimme paikalle rauhalliseen aikaan. Nousimme hissistä pilvenpiirtäjän 25. kerrokseen, luonnonvalossa kylpevään loft-henkiseen tilaan, jossa joka suuntaan avautui huikea näkymä yli kaupungin. En tiedä, onko parempaa paikkaa katsella Bakua ylhäältä, tai kivempaa tapaa kuin rauhassa ruokailun yhteydessä. Pöydät kulkivat lattiasta alkavia ikkunoita mukaillen ja näkymäsuunnan sai valita mielen mukaan. Ravintolan keskellä toisessa kerroksessa on pikkuinen puutarha, joten myös ulkona syöminen onnistuu, tosin tällöin jää välistä parhaat näkymät kaupunkiin.
Istahdimme meren suuntaiselle seinustalle, nähden siten pitkän rantaviivan ja ohi ulottuvat kerrostalot. Vaikka valitsimme varjoisan puolen, iltapäivän kirkas auringonpaiste sai siristelemään silmiä sisätiloissa. Tämä kasvisruokailijoille suositeltu ravintola osoittautui muiden tapaan hyvin lihapainotteiseksi, mutta löysimme listalta sienirisoton. Ei ehkä se ensimmäinen ruoka, jonka Azerbaidžanin keittiön äärellä ajattelisi valita, mutta risotto osoittautui erinomaiseksi. Selvästi muuta hintatasoa kalliimmaksi (annoksen hinta noin 7 euroa), mutta silti meidän mittapuulla edullista huomioiden paikan tason. Ruokajuomaksi tilasimme puolimakeat paikalliset punaviinit, jotka jatkoivat matkan aikana tehtyjen erinomaisten viinivalintojen putkea.
Edellispäivänä olimme herkutelleet azerbaidžanilaisella granaatiomenaviinillä, ja tässä oli samaa hedelmäistä vivahdetta, vaikka olikin perinteisesti viinirypäleistä valmistettu. Jos emme olisi olleet liikkeellä vain pienellä repulla, olisin ehdottomasti napannut paikallista viiniä kotiin tuomisiksi. Ylipäätään on sanottava, että Etelä-Kaukasian alueen viinejä ei ole suotta kehuttu. Todella hyviä, marjaisia ja raikkaita. Ei haittaa siitäkään, että lasillisen viiniä saa monessa paikassa reilulla eurolla.
Maisema vangitsi niin, ettei lounaspöydästä ollut kiire jatkaa matkaa. Pikemminkin ei tiennyt minne katsoa, ihastellako välkkyvää merta, silmäilläkö sisäpihoja vai bongaillako mielenkiintoisia rakennuksia horisontista. Voin vain kuvitella, millaisena Gate25:n maisema avautuu illan hämärtyessä ja Bakun valojen syttyessä.
Ravintolaa kannattaa muutenkin kiertää rauhassa, siellä pieniä kiinnostavia sisustusideoita ja hauskoja yksityiskohtia paljastuu käytäviltä ja aulatiloista.
Viimeisen kuvan keskellä pilkottava valkeahuippuinen rakennus on vuonna 2012 avattu Heydar Aliyev Cultural Center, joka ei sijaitse ihan kätevän kävelymatkan päässä keskustasta, joten siten rajallisen ajan puitteissa jäi meiltä lähemmittä tutkailuitta. Kiidimme kuitenkin kahdesti sen ohi autolla ja rakennus näytti likeltä huikealta! Mieletön moderni teos, jonka kaarevat valkoiset pinnat tekevät siitä lähes hypnoottisen katsella. Tähän olisi mielellään tutustunut syvemminkin, mutta onneksi sentään saimme mahdollisuuden liimautua autonikkunoihin ohi mennessä.
