Olen ollut nyt töiden alettua kovin hukassa pukeutumisen suhteen. Ihan kuin en enää muistaisi, millaista on mukava toimistopukeutuminen. Tai ehkä en muistakaan. Vanhalla työpaikalla kun oli aina lämmin, uudessa onkin viileää. Viileää on myös ulkona, aina välillä. Ainakin silloin kun laitan sandaalit ja mekon tuntuu kuin sääret jäätyisivät. Sitten tänään kun pukeuduin housuihin, olikin liian lämmin. Illalla kun lähdin kävelylle bleiserissä ja sukkiksissa, tuli suorastaan kuuma. Että miten tahansa on, tuntuu menevän pieleen ja olo on epämukava. Nyt siis vähän joka päivä on ollut sellainen ”ei ole mitään päällepantavaa” -päivä, josta onnekseni en saanut kesällä kärsiä.

Silloin kun en keksinyt muuta, päädyin tähän mustaan trikoomekkoon. Se oli seissyt aika todella kauan kaapissa vähällä käytöllä, kulkenut mukana muutosta toiseen, mutta jotenkin vasta tänä kesänä se kolahti. Viime kuukausina tuo ihan simppeli puolipitkä mekko onkin ollut käytössä tiuhaan. Eri tavoin asustamalla se on taipunut niin rentoon kaupunkipäivään kuin illanviettoon. Miten en aiemmin ymmärtänyt, millainen monitoimivaate onkaan kyseessä? Vaikka niin pidin siitä kesällä, ei sekään ole enää toiminut. Nyt pitäisi löytää uusi vastaava, sellainen uuden arjen luottovaate, jossa on varmasti hyvä olla.

Trikoomekko: H&M / Korikassi: Global / Sandaalit: Vagabond 

Vaikka matkalta paluusta ei ole tullut kuluneeksi edes kahta viikkoa, on arki imaissut niin mukaansa, että se tuntuu kaukaisemmalta kuin onkaan. Mutta aina kun pysähdyn sitä ajattelemaan tai ehdin kahlaamaan matkakuvia pala kerrallaan läpi, hiipii mieleen sekä ihana lämmön tunne että kaipuu. Niin kiva matka, ja niin paljon hyviä muistoja!

Oikeastaan kaikki loksahti reissun kanssa erinomaisesti paikoilleen, paitsi tänä iltana olen käyttänyt aikaa karhutakseni takaisin auton vuokrauksen takuumaksua, joka ei ilmoitetun ajan puitteissa ole palautunut tililleni. Onneksi kyseessä Sixt, suuri kansainvälinen firma, joten eiköhän tuo hoidu, vaikkakin harmillista säätöä.

Mutta niihin nappiin menneisiin juttuihin. On muodostunut melko vakiintuneeksi tavaksi, että reissuvalmisteluissa lentojen sekä hotellin varaus on vastuullani ja mies taas järjestelee pääsyliput, autonvuokraukset, lyhyempien matkojen reitit ja sen sellaista. Se sopii hyvin molemmille. Itse pidän lentovaihtoehtoehtojen kahlaamisesta ja hotellien valitsemisesta. Muiden käytännön asioiden kanssa kaikki menikin paremmin kuin hyvin. Oikeastaan jokainen reissun hotelli ylitti odotukset ja osoittautui monella tapaa hyväksi valinnaksi.

Tällä reissulla majoitukset pääsääntöisesti kustansivat 65-70 euroa yöltä, mikä sopi molempien budjettiin. Sillä summalla sai kivaa ja siistiä keskeisiltä sijainneilta sekä riittävillä aamiaisilla. Näin sesonkikautenakin sekä Ukrainan että Moldovan hotellihinnat olivat todella kohtuulliset.

Koska olemme varsin aktiivisia matkailijoita ja tapaamme viettää melko vähän aikaa hotellissa, tuntuu tarpeettomalta maksaa majoittumisesta paljoa, mutta perusmukavuuksia kuitenkin arvostaa. Olen elämäni aikana yöpynyt monenlaisissa paikoissa, mutt anäin aikauisena kuitenkin kaipaa tiettyjen perusasioiden toimivuutta sekä yksityisyyttä.

Matkaan mahtui pari poikkeustakin perushotellien rinnalle, majoittuminen moldovalaisella viinitilalla (josta oma postauksensa myöhemmin) sekä maan ainoassa designhotellissa. Viinitilan majoitus tosin oli yöhinnaltaan linjassa muidenkin reissun majoitusten kanssa, mutta Berd´s Design Hotellissa yöhinta tuona aikana oli hieman päälle sadan euron tietämillä.

Koska päätimme parin täyden Kiova-päivän jälkeen ottaa ensimmäisen päivän Chisinaussa rennommin, tuntui majoitukseen panostaminen juuri tuona ajankohtana hyvältä idealta. Ja jos jossain, niin juuri Moldovassa se kannattaa, sillä hotellihinnat ovat pääsääntöisesti niin matalia, että siellä pienemmälläkin budjetilla reissaava saa rahoilleen hyvin vastinetta. Toki Chisinaun hotellikanta ei ole kovin modernia tai vaihtoehtoja valtavasti. Yllätyin silti positiivisesti tarjonnasta, huomioiden kuitenkin sen, että Moldova on Euroopan vähiten vierailtu maa.

Berd’s Design Hotel oli kansainväliselläkin mittapuulla erinomainen, sellainen, josta melkein missä tahansa muussa Euroopan pääkaupungissa saisi maksaa huomattavasti enemmän. Pienen hintaeron takia upgreidasin huoneemme ja lopulta löysimme itsemme valtavankokoisesta kulmahotellihuoneesta. Paljon pienempikin olisi riittänyt, mutta välillä on kiva nauttia hetken ylellisyydestä. Berd’s on myös mainittu Moldovan ainoana designhotellina, joten jos kaipaa modernia laatua, on se juuri oikea paikka viivähtää!

Erinomainen aamiainen ja ihana spa

Harmillisesti en ottanut tyylikkäästä huoneesta ja sen ihanan upottavasta leveästä sängystä kuvia, mutta niitä löytyy hotellin omilta sivuilta.

Eniten kehuja ansaitsee kuitenkin hotellin aamiainen, joka nousee kärkikymmenikköön kaikista nauttimistani hotelliaamiaisista. Todella runsas ja laadukas noutopöytä. Niiden lisäksi myös aamiaislista, josta voi tilata oheen maksutta lämpimiä aamuannoksia herkullisesta hedelmäisestä puurosta pannareihin, leipiin ja munakkaisiin. Bonuksena tuorepuristetut erilaiset terveysmehut aloe veralla, porkkanalla, sellerillä ja sen sellaisella maustettuna, sekä herkulliset chiavanukkaat. Jos tällainen brunssi olisi tarjolla lähellä kotia, kävisin varmasti.

Etua tietenkin siitä, että aamiaisravintola (kuten koko hotellikin) oli miellyttävän rauhallinen. Myös lounastimme samaisessa italialaisessa Mezzo-ravintolassa, joka on avoinna myös muille kuin hotellin vieraille. Hinnat olivat meidän mittapuulla edulliset (pasta-annos noin 7 euroa), mutta epäilemättä paikallisille hintava paikka.

Lisäksi hotellin kellarikerroksesta löytyi tunnelmallinen spa-alue, sekin huonehintaan kuuluva. Hoidoista toki olisi joutunut maksaa erikseen, mutta pari saunaa, suolakivihuone, poreallas ja kylmäallas riittivät meille oikein hyvin. Miellyttävän tunnelmalliseksi materiaaleilla ja valoilla tehty spa sai viihtymään pidempäänkin ja pukuhuoneista löytyi niin elektronisesti lukittavat kaapit kuin kaikki tarpeellinen tohveleista pyyhkeisiin.

Autoilevalle Berd’s Design hotellin sijainti on mainio, mutta muuten juuri sijainti jää hotellin ainoaksi miinukseksi. Toki kävelymatka keskustaa halkoalle pääkadulle on melko lyhyt, kymmenisen minuuttia, mutta hotellia ympäröivät korttelit eivät ole sitä kauneinta Chisinauta. Niiden perusteella ensilmäys kaupunkiin on tarpeettomankin rähjäinen.

Kun reissun lopussa otimme huoneen toisella puolella keskustaa sijaitsevasta hotellista, näyttäytyi kaupunkikin ihan erilaisena, eloisana ja jopa idyllisenä. Komilfo Hotel on keskihintainen (yöhinta tuona ajankohta oli n.65€) uusi hotelli, alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kaupungin sydämestä. Se on siisti ja kivasti laitettu, joskaan ei niin hieno kuin Berd’s. Komilfosta oli kuitenkin kiva lähteä illalla syömään ulos ja muutenkin helpompi lähteä tutkimaan keskustan kotoisia katuja kuin Berd’sistä.

Olenkin iloinen, että saimme tilaisuuden yöpyä Chisinaussa kahdesti (molemmilla kerroilla kaksi yötä), mikä mahdollisti kaupungin tarkkailun vähän eri suunnista. Molemmista hotelleista täytyy vielä sanoa se, etteivät nettisivujen kuvat antaneet oikeutta, molemmat näyttivät livenä huomattavasti kivemmilta – harvemmin niin päin!

Joitain vuosia sitten tuntui, että kaikki suuret matkalaukkuni hajosivat noin vuodessa. Syytä saattoi olla siinä, että olin pihistellyt kriittisissä kohdissa tai joutunut hankkimaan jonkun hätäratkaisun reissussa, joka sitten yllättäen ei kantanutkaan kovin pitkälle. Siihen nähden on hassua, että hieman epäröin kolmisen vuotta sitten kovakantiseen matkalaukkuun siirtymistä. Olin tottunut kangaskantisiin ja jollain tapaa kuvittelin ne paremmin iskuja vastaanottaviksi ja rakenteeltaan kevyemmiksi, mutta olin väärässä.

Blogin kautta satu ranskalaisen Delseyn helmenharmaa nelipyöräinen Vavin on ensimmäinen kovakantinen matkalaukkuni, ja samalla se on myös pisimpään koskaan kestänyt iso matkalaukkuni. Lisäksi laukku näyttää ihanalle, elegantille.

Cabin-koon laukkuni on toki edelleen pehmeä, vuosikausia palvellut Samsonite. Vanha ja erittäin kulahtanut, mutta rakenteiltaan loistokunnossa. Kipuilen visuaalisuuden kanssa, mutta en ole vielä tullut hankkineeksi rinnalle uutta, vaikka se onkin mielessä ihan joka kerta kun kyseistä laukkua käytän.

Kevyt ja kivannäköinen matkalaukku

Isompaa matkalaukkua valitessa tärkeimpiä kriteereitäni oli keveys. Tasapainoilin tämän ja Air-mallin kanssa, mutta koska tämänkin paino oli vaivaiset 3,5 kiloa ja muutenkin vaikutti olevan enemmän makuuni, päädyin Vaviniin.

Halusin laukun, joka ei paina jo valmiiksi niin paljon, että haukkaisi tuntuvan osan lentoyhtiöiden painospekseistä, ja siinäkin valinta meni nappiin. Vaikka laukku tuntuu pienesti huteralta tyhjänä keveytensä takia, täytenä se on vankka ja liikuteltaessa kevyestä rakenteesta kiittää.

Laukun sisus on tehty keveyttä tukien, joten se on melko simppeli, mutta käytännöllinen. Kun toisen puolen saa kokonaan vetoketjulla umpeen, on siitä tullut käytettyjen vaatteiden pyykkipuoli sekä pienemmän tavaran kuljetuskätkö. Sisältö pysyy hyvin erillään, eikä sitä tarvitse taskun puolella vyöttää kiinni. Keskellä on kaistale, jonka vetoketjun avaamalla saa laukkuun sen verran lisätilaa, ettei vielä kertaakaan ole käynyt niin, ettei ruumaan menevät tavarani olisi hyvin mahtuneet siihen.

Vavin on kulkenut mukana useilla matkoilla, erityisesti niillä pidemmillä (cabin-mallin kanssa matkustan mieluummin lyheymmille viikonloppureissuille). Tätä harmaata matkakaveria olenkin raahannut niin Romanian mukulakivillä, heitellyt autoon ja takaisin eri roadtripeillä, kirskonut läpi kaupungin paahteisessa Chisinaussa ja seikkaillut yhdessä Maltalla.

Pintaan on kertynyt jälkiä kentillä liimatuista tarroista, mutta se ei haittaa. Pidän siitä, että matkalaukusta näkyy seikkailujen jäljet. Voisi ajatella kovan pinnan miinukseksi, että tarrat lähtevät huonommin kuin kangaspinnasta, mutta on makukysymys haittaako se. Itse en ole jaksanut lähteä irrotusoperaatioihin.

Laukku on siis joutunut kovalle koetukselle, mutta se on kestänyt. Kantokahva on paikoillaan (edellisen ison laukkuni kanssa se jäi käteen nostaessa alle vuoden jälkeen ostopäivästä) ja kaikki neljä pyörää rullaavat edelleen pehmeästi. Neljä pyörää on muutenkin huikea juttu. Tasaisella maalla laukkua ei tarvitse vetää vaan sitä voi rullata rinnalla, jolloin se liikkuu kevyemmin ja helteessä säästyy parilta ekstra hikikarpalolta.

Vahinkolukittu laukku

Viime reissun aikana mietin, miten tyytyväinen olenkaan ollut tähän Delseyn laukkuun, siitä tämäkin postaus kumpusi.

Harmillinen moka tosin kävi heti menomatkalla. En tiedä mitä ajattelin, tai oikeasti en tainnut ajatella, sillä kentän jonossa jutellessa napsautin vetoketjut lukkokoloihin ja unohdin ne siihen. Tietenkin lennon aikana lukituksen numerorinkulat liikkuivat ja kun perillä yritin avata laukkua, tajusin virheen saman tien. Hetken aikaa yritin löytää onnella oikeaa numeroyhdistelmää, joka vapauttaisi lukituksen, mutta kärsimättömänä luovutin. Mies sai voimalla nostettua vetoketjuja niin, että sain ujutettua palaset niistä irti (kuten kuvasta näkyy) ja laukun auki.

Asia olisi teoriassa vielä korjattavissa mikäli jaksaisin etsiä oikeaa numerosarjaa tai tietäisin, missä avain on, mutta kummankaan onnistumiseen en oikein usko. Täytyisi googlata onko muita vaihtoehtoja, vai onko tästä eteenpäin reissattava vetoketjuilla ilman vetimiä.

Jos teillä on vinkkejä niin ajattelemattomuuteni aiheuttaman vahingon korjaamiseen tai kevyeen cabin-laukkuun, kertokaa toki! En tiedä pitäisikö matkustamoon mahtuvan laukun kohdalla siirtyä myös kovapintaiseen vai pysyäkö kangaskuorisessa. Siinä ei kuitenkaan iskunkestävyys ole tärkeintä vaan keveys sekä tilavuus, sekä tietenkin pitkäikäisyys. Vanha Samsoniteni on varmaan jo 15-vuotias ja vaikka toimiikin rakenteensa puolesta, tuntuu tämän päivän vaihtoehtoihin nähden vähän turhan raskaalta ja toki näyttää nuutuneelta.

Toinen luottomatkakaverini on muuten Re-Kånken -reppu, eli kierrätysmuovipulloista tehdystä materiaalista valmistettu Kånken. Harkitsin sitä pitkään alussa kyllästyttyäni näkemään merkkiä kaikilla, mutta ajattelin kierrätysmateriaalin tuovan reppuun riittävän twistin ja hankin sen lopulta. Sittemmin  sekin on ollut vakkarikäytössä ja tykkään todella paljon! Hehkuttuani aikani sitä mieskin päättyi saman repun (joskin erivärisen) hankintaan, joten nyt ollaan matkoilla Kånken-samikset. Se on ihan loistava ja kivan kevyt cityreppu, joka toimii myös pienillä retkillä ja kun käytössä on ruumaan menevä matkalaukku, nappaan tämän matkustamoon mukaan.

Matkalaukku saatu blogin kautta.