Toinen kerta Roomassa toi mukanaan kaivattuja uusia ulottuvuuksia kaupunkiin. Edelliskerran keväinen Rooma oli kaunis, mutta nyt syksyn ruskamaisemassa oli omanlaistaan taikaa. Vaikka Rooma aukesikin eteen sateisena, yltyen matkan loppua kohden, se ei oikeastaan haitannut niin paljon kuin kaupunkireissun kohdalla olisi voinut kuvitella.

Oikeastaan pidin sateisesta Roomasta. Kaduilla oli vähemmän ihmisiä ja keskustassa vallitsi suloinen rauha. Lisäksi kaikki näytti erityisen kauniille tihkusateen lähettämään sumuun kietoutuneena. Kun matkan viimeisenä päivänä nousimme ylös Espanjalaisia portaita, tuntui, että utuisuus toi kaupunkiin kaivattua tunnelmaa. Vaikka tuntuu vähän väärälle puhua tunnelman janosta Roomassa, tuossa yhdestä Euroopan historiallisista sydämistä, mutta kuten aiemmin viittasin, Rooman mahtipontisuus ei aiemmalla reissulla vienyt jalkoja altani vaan jätti kaupungin vähän etäiseksi. Ei se tosin tälläkään kertaa päässyt säväyttämään syvältä, mutta tarjosi kyllä uusia kokemuksia ja ehdottomasti etenkin Testaccion alueen kautta lempeyttä ja lähestyttävyyttä.

Rooman illat

Lisäksi Rooman illat olivat lumoavat. Ensimmäisenä iltana halusimme unohtaa matkanteon väsymyksen ja suuntasimme syömään ravintolaan, josta ystäväni oli vinkannut. Jos en olisi saanut saatesanoja, että jonosta huolimatta kannattaa odottaa, se etenee nopeasti ja illallinen on hetken odotuksen väärti, olisimme todennäköisesti kääntyneet ovelta nähtyämme edessämme pienen oloisen ravintolan ja noin viidentoista ihmisen jonon. Mutta ystäväni oli oikeassa, odotus Cantina e Cucinaan (Via del Governo Vecchio, 87) kannatti.

Ilta oli sopivan leuto ulkona odottamiseen. Oli mukava katsella kadun elämää ja aistia ensimmäisten hetkien Roomaa, arvuutella, mihin kadulle avautuvan ravintolan pöydistä pääsisimme. Lisäksi ravintola tarjoili odottajille proseccoa pienestä muovimukista, tuoden täydennystä juuri lasin hipoessa pohjia. Pieni ele, mutta toi niin paljon mukavuutta jonottamiseen. Eikä se lopulta edes niin kauaa vienyt, parikymmentä minuuttia vain.

Cantina e Cucina näyttäytyi tunnelmallisena, kotoisana ja hyvällä tavalla eläväisenä. Nautimme ensimmäisestä illasta pitkän kaavan mukaan. Roomalaista alkupalaa, eli artisokkaa sellaisessa muodossa, jossa en ole sitä koskaan syönyt. Mutta ehkä myös parhaassa. Suosittelen lämpimästi maistamaan artisokkaa kaupungissa vieraillessa. Pääruoaksi tietenkin talon pastaa ja paikallista viiniä kylkeen. Herttainen palvelu kruunasi illan ja kävely ravintolalta hotellille oli sopivan lyhyt pitkän päivän jälkeen.

Toisena iltana kävelimme lyhyen matkan sillan yli Trasteveren puolelle syömään. Sitä oikeaa paikkaa jouduimme hetken etsimään, mutta oli mukava tarkastella Trasteveren perjantai-illan vilskettä. Löysimme rauhallisen perheravintolan ja ihastuttuamme Trasteveren ravintolatarjontaa niin, että päätimme myös viimeisenä iltana Testaccion jälkeen suunnata illallistamaan alueelle. Kuljimme Ponte Sistan yli syvemmälle Trastevereen päätyen pelkästään paikallisten täyttämään Ristorante Da Augustea a Trastevereen (Viale di Trastevere, 8/14). Koska olimme jo pitkällä reissua, muttemme syöneet vielä ainuttakaan pizzaa, oli tärkeänä ravintolanvalintakriteerinä pizzat, ne kun eivät kaikkien alueen ravintoloiden tarjontaan kuulu.

Jatkoimme matkaa lasilliselle, joka vaihtuikin pulloksi ja myöhään venähtäneeksi illaksi. Mutta pikkuinen viinibaari Enoteca la Vite (Piazza di S. Cosimato, 70) oli löytö! Vasta baarin sulkeutuessa nousimme mukavilta tuoleilta, astuimme hyytävään sateeseen ja otimme suunnaksi hotellin.

Rooman vintageliikkeet

Ensimmäinen kokonainen päivämme oli se aktiivisin. Kahlasimme alkuloman energialla keskustaa ristiin rastiin ja puolihuomaamatta eksyimme kuuluisien nähtävyyksien äärelle, vaikka se ei alun perin ollutkaan tarkoitus. Mutta siinä oli omanlaisensa viehätys, bongata viime kerralta mieleen painuneita kulmia ja katsella yhdessä kuvistakin tuttua Roomaa.

Oikeastaan hyvän ruoan ja juoman ohella ainoita toiveasioita reissulta oli vintageliikkeissä poikkeaminen, sekä pari muuta putiikkivisiittiä, kuten Supergan myymälä ja Coccinellen liike. Jälkimmäiset löytyi Rooman ytimestä lukuisten muidenkin kauppojen tuntumasta, vintagetaivas taas avautui Montin alueella, jossa on myös lukuisia muita pieniä paikallisia putiikkeja. Alueella olisi voinutkin viettää kauemminkin aikaa, sisään kutsuvia liikkeitä kun avautui kortteli toisensa jälkeen. 2nd hand kauppojen valikoima oli nuorekas ja kiinnostava, mutta myös melko hinta. Ei kohtuuton, mutta korkeahko. Olin lähellä tehdä muutaman ostoksen, mutta lopulta tyydyin vain katselemaan ja poimin omat matkamuistoni mukaan muista kaupoista.

Gelato ja Rooman kahvilat

Syömiseen liittyvistä matkan tavoitteistani kärjessä oli tietenkin italialainen jäätelö, gelato. Rooma on pullollaan herkullisia jäätelökioskeja ja ennen matkaa silmäilin suosituksia saaneita paikkoja. Lopulta jäätelöhetket jäivät spontaaneiksi, ja näin jälkeen päin ajatellen turhan harvoiksi. Sitä olisi voinut ja saanut syödä enemmänkin! Onneksi viini ja muu ruoka korvasi jäätelön kohdalla menetetyt lomakalorit.

Sateisuus sai aikaan sen, että sisätiloihin tuli hakeuduttua useammin ja Rooman pienet kahvilat ja tunnelmalliset baarit ihastuttivat. Ruokien ja juomien hintataso oli runsaasti odottamaani edullisempi, mikä oli iloinen yllätys. Toisaalta emme juuri poikenneet ydinkeskustan paikoissa. Sen ainoan kerran kun kävimme turistialuuen kahvilassa, juoksimme yllättänyttä rankkasadekuuroa pakoon lähimpään vaatimattoman oloiseen kahvilaan, jossa ajattelimme sateen laantumista odotellessa juoda päiväkahvit. Sen enempää listaa katsomatta tilasimme kaksi tavallista kahvia, pienen Fantan ja kuplattoman veden, ja kun pöytään saapui sen jälkeen 35 euron lasku, ei meinannut uskoa näkemäänsä. Elämäni kalleimmat kahvit, mutta eivät suinkaan parhaat.

Se kokemus muistutti, kuinka isoja hintaeroja kaupungin sisältä löytyy ja olen onnellinen, että liikuimme pääasiassa huomattavasti huokeammilla kulmilla.

Majoituimme ihan Ponte Siston kupeessa, mikä osoittautui erinomaiseksi sijainniksi. Majapaikkamme sijaitsi hiljaisella kadulla, mikä oli onni kuumassa ja näennäisellä ilmastoinnilla varustetussa paikassa. Niinpä marraskuussa pystyi mainiosti nukkumaan ikkuna auki ja nauttimaan rauhasta, ollen kuitenkin vain lyhyen kävelymatkan päässä vilkkaammista kulmista.

Kolmen päivän miniloma teki todella hyvää hektisen syksyn jälkeen. Lyhyessä ajassa muissa maisemissa pääsee irtautumaan arjesta ihan toisella tapaa. Olikin hurmaavaa huomata, että noiden päivien aikana kykenin unohtamaan työmietteet ja keskittymään ihan vain matkailusta ja seurasta nauttimiseen.

Vaikka en vieläkään rakastunut Roomaan, koen, että kaupunki sopi täydellisesti juuri tällaiseen irtiottoon. Lisäksi oli hyvä, ettemme lopulta kuitenkaan kahmineet matkaan päiväretkeä Rooman ulkopuolella, se olisi ollut liikaa. Nyt keho ja mieli tarvitsi sopivan kiireetöntä kulkemista ja pysähtelyä viehättäviin paikkoihin, lisäksi toki sateinen sää kannusti pysymään suojaisilla kulmilla. Jos vielä Roomaan päädyn, luulen, että majoitun jossain vielä harppauksen keskustaa etäämmällä ja silloin yhdistän matkaan myös muita lähialueen kiinnostavia kohteita.