Ruusumekossa maaseudulla

Lähes yhtä harmaa kuin tämä sunnuntai oli päivä, jolloin nämä asukuvat otettiin Ilonan tunnelmallisella mökillä.

Nyt yritän heräillä sunnuntaihin sohvalla ja katselen pisaroiden peittämää olohuoneen ikkunaan miettien, mistä ihmeestä saisi kerättyä energian päivään. Ehkä kahvista? Yrittää kannattaa ainakin. Jos kahvi ei auta, niin tuskin mikään.

Tämä Oasiksen ruusukuosinen mekko muuten edustaa varsin esimerkillisesti mekkomallia, jollaisesta tykkään todella paljon.

X-mallisessa vartalossani, jossa sekä lantiossa että hartioissa on leveyttä selvästi suhteessa vyötäröön tasapaksut mekkomallit saavat helposti näyttämään isommilta kuin olenkaan ja kautta linjan vartalonmyötäiset (jollaisista kyllä pidän, mutta eivät sovi tilanteeseen kuin tilanteeseen) saavat helposti aikaan tahattoman antavan vaikutelman, jolloin myös herkemmin kerää puoleensa vääräntyyppistä huomiota.

Sen sijaan tällainen kevyt kellohelma tuo lookiin arkisuutta, pitäen kuitenkin kokonaisuuden sirona. Kuosina pieni kuvio tai yksivärisyys istuu omaan makuun parhaiten, ja hihat täytyy olla, edes pienet, mutta mieluiten pidemmät. Ja jos minulta kysytään, mikään ei voita mukavuudessa mekkoa. Yksiosainen vaate on paljon mukavampi ja helpompi kuin kaksiosainen, ja hame päihittää housut mukavuusasteikolla mennen tullen. Tosin mielipiteeseen tietenkin vaikuttaa sekä tottumus että oma kroppamalli ja siten on tyystin subjektiivinen kokemus. Oman lantionmuodon kanssa hyvin istuvien ja mukavien housujen metsästys on ollut teini-iästä asti tympeää puuhaa ja olen todennut hameen kanssa pääseväni niin paljon helpommalla – joskin niissäkin usein kariutuu lantion ja vyötärön väliseen suhteeseen. Lantiolta istuva hame on vyötäröltä liian löysä ja päinvastoin, ja vyötäröltä sopiva saattaakin jäädä pituuteen nähden vähän turhan lyhyeksi. Uusi maailma aukesikin kun löysin skater skirt-malliset hameet (joita on tarpeen tullen myös yleensä helppo kaventaa vyötäröltä) ja tietenkin mekot, niiden kanssa pelivaraa on paljon enemmän.

Tällä hetkellä suurin vaateärsytys on täydellisen nahkahameen etsintä. Olen viime vuosina menettänyt jokusen kriittisen kilon ja se on jättänyt entiset nahkahameet liian isoiksi. Tuntuu, että olen tämän vuoden aikana kokeillut tsiljoonaa todeten, että kaikkien kohdalla jokin mittasuhteessa menee pieleen, yleensä vyötärönympärys suhteessa mallin tarkoitettuun kokonaispituuteen. Sellaisen kun löydän, niin en harkitse hankintaa kahdesti.

Mekko: Oasis / Neule: & Other Stories / Nilkkurit: Beatrice /
Villasukat: Burlington / Silmälasit: Heritage, Instru

Kuvat: Ilona, Torpan tyttö

Share on FacebookTweet about this on TwitterGoogle+Pin on Pinterest

Ilahduta kommentilla!

avatar
Jani-75
Jani-75

Moi vaan täällä nivalassa hento lumipeite saa nähdä pysyykö, ennen suurta juhlaa tiistaina 5.12. klo 18 nelonen ulkoilmaottelu hifk-kärpät :)

Len
Len

Kaunis mekko ☺️

ReetaJohanna

Kaunis mekko ja kaunis sinä <3 Samaa mieltä muuten mekoista, ne on niin helppoja. Eikä tarvitse miettiä mätsääkö ylä- ja alaosa. Tänään taas tuskailen, että miksi en laittanut mekkoa, kun joudun nykimään housuja takaa ylös koko ajan.

Hei, kuukausi niin päivä rupeaa pitenemään. Olen ruvennut puhumaan miehelle, että jos säästäisi kesälomat ja olisi aina marraskuun joko etelässä tai pohjoisessa. Lapissa kaamoskaan ei haittaa, kun on lunta. Tai sitten olisi vaan kotona lomalla ja nukkuisi koiralenkkien välissä :D

wpDiscuz