Pukeutumisella on helppo herättää huomiota, ja pukeutumisestani on noukittu jutun juurta niin kauan kuin muistan. Nuorempana saadut sanat tipahtelivat pisteliäinä. Pitääkö taas olla niin hienona? Juhliinko olen menossa? Yritänkö ehkä olla jotain? Nykyään, työelämään siirryttyä huomio on kevyttä; ohimennen livautettuja, kohteliaisuudeksi tulkittavia huomioita, varovaista kiinnostusta ja hyväntahtoista vitsailua tai piikittelyä, johon on helppo lähteä mukaan.

Huomiosta, heitoista, kohteliaisuudesta ja vanhemmallisista neuvoista pystyy silti huomaamaan, että syvällä ajatuksissa kytee outo yhtäläisyysviiva hyvin pukeutumisen ja hienohelmaisuuden välillä. Kuin välittäisin, miten seuralaiseni on pukeutunut, en koroissani jaksaisi kannatella kirjaa painavampaa tai pystyisi askareisiin lakatuissa kynsissä, voisi lähteä sateella ulos lounaalle tai paleltuisin pihan poikki kävellessä. Vaikka enpä minä sellaiseen pukeutuisi, missä ei mukava olisi, sellaiseen, joka rajoittaisi tai jossa en selviäisi hymyssä arkipäivän askareissa ja yli sen. Enkä tiedä, miksi se, ettei juuri käytä verkkareita olisi yhtään sen huonompi juttu kuin, ettei juuri käytä korkkareita. Helposti kuitenkin hilpeyttä aiheuttaa, etten omista toppatakkia, tai että kaapista löytyy vain parit lenkkarit, joita käytän ulkoillessa ja urheillessa – eli siis tarvittaessa. :)

vero moda takki 28vero moda takki 8vero moda takki 22Takki: Vero Moda / Huivi: Zara / Pusero: Esprit / Neule: Zara / Farkut: Zara / Laukku: 2nd hand / Korvikset: Glitter

Katso myös nämä

17 comments

Vastaa

Olen kyllä kade siitä kiinnostuksesta, mikä sulla on kauneutta kohtaan. Ja on aika virkistävää lukea juuri ihan päinvastaisen ihmisen tyylijuttuja, kun oma tyyli on pääsääntöisesti sitä legginssiä ja lenkkaria. Ja crocsia päälle. Arvostan kyllä sun tyyliä ihan siksikin, että se on jotenkin persoonallisesti sun oma ja vaatii varmasti jonkin verran uskallustakin olla noin näyttävä.

Vastaa

Itseä kiehtoo hirvittävästi erilaiset tyylit ja tavat olla, enkä lue (blogeja) vain inspiroituakseni vaan heräteksälleni itseä, virittyäkseni pieneen ääneen lausumattomaan keskusteluun ja toivottavasti lopputuloksena ymmärtääkseni enemmän (tai edes jotain, heh). Kuulostaapa ylevämmältä kuin on, käytännössähän tähän riittää vain vähän omasta arjesta/tyylistä poikkeavat teemat ja kuvat. :)

Sama toteutuu myös lehtiä lukiessa, en valkkaa vain itseä kiinnostavia aihepiirejä, vaan luen mieluusti jutun henkilöstä, josta en ole koskaan kuullut tai artikkelin aiheesta, josta en tiedä yhtään mitään (tai vielä kiehtovampaa, pidän sitä jo ennakolta epäkiinnostavana).

Kiitos kaunis muuten sanoistasi, ja kommentistasi! Hauska sattuma tämä, olin nimittäin eilen viittä vaille kommentoimassa Biozelin hiusvoidepostaukseesi, itse kun samaista pakettia pyörittelin, ja mietin että mitenköhän toimii ja uskaltaako kokeilla – hoidit testauksen sopivasti puolestani ja annoit vastaukset askarruttaneisiin kysymyksiin ;) Ja muutenkin, vaikka eihän meidän tyylit täsmää, käyn silti mielenkiinnolla lukemassa blogiasi. Tappavan tylsä ajatus, että pitäisi olla ja ajatella samoin, että kokisi kiinnostavaksi!

Vastaa

Hyvä aihe ja itse en ole missään törmännyt vastaavanlaisiin vähintäänkin piikikkäisiin heittoihi tai pitkiin katseisiin miksi tuo pukeutuu erilailla, itseasiassa täällä Italiassa naiset käyvät huippukorkeissa koroissa ruokakaupassa ja työntävät siinä samalla myös lastenrattait! eikä kukaan piikittele heitä asu ja kenkävalinnoista. Tosin eiköhän meno jo Ruotsinkin puolella ole vähän erilaista, kait se vaan sitten kuuluu johonkin tiettyyn suomalaiseen vanhimmista vanhimpaan kulttuuriin ettei ole hyvä erottua liiaksi asti? vaikka eivät kaikki niin ajattele, etenkään nuoret

Vastaa

Totta, jo Euroopan sisällä suhtautumiset vaihtelevat runsaasti, ja myös tyyli – sen on huomannut hyvin erityisesti työtilanteissa itäisten tai eteläisempien alueen kollegoiden kanssa tekemisissä ollessa.

Tosaalta, välillä tulee tunne, että jossain paine on päinvastaista, erityisesti sukupuoliepätasa-arvoisemmilla alueilla, otaksuisin, jolloin taas naisellisuuden korostamista pidetään velvollisuutena ja itseisarvona. Kuinka paljon siellä kuulee kommenttia, että pitäisit nyt huolta itsestä, tai et pääse naimisiin tai jotain muuta yhtä mukavaa. Vastaavaan tapaan kuin meillä taas vaatimattomuus on hyve ja pinnallinen leima napsahtaa ajatusta nopeammin (tai juuri sen puutteesta).

En tiedä, en tunne tarpeeksi hyvin ottaakseni varmaa kantaa, mutta asioilla tuppaa olemaan kääntöpuolensa. Kaikkein mieluiten liputtaisin suvaitsevaisen kulttuurin puolesta, jossa on ihan yhtä vakavasti otettava ja suhtautumiselta samanarvoinen, pukeuduitpa sitten maihareihin tai piikkareihin. Kukin tyylillään. Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että siihen on vielä matkaa, jos on edes käytännön tasolla mahdollista? Ihmiselle (ja erityisesti naiselle) asettuneet sosiaalisesti hyväksyttävät raamit tuntuvat olevan vielä varsin kapeat.

Vastaa

Hienoa kun kirjoitat asiasta.juuri eilen satuin oleilemaan(lue shoppailemaan) kaupungilla ja korot jalassa tietenkin ja hyvin pukeutuneena.Katselin ympärilleni ja voih..sitä tasamaastokenkää ja ”rentoa” pukeutmista..siis kukin taplaa tyylillään mutta itse pukeudun ja rakastan kauniiita vaatteita, koruja jne ihan itseni takia ja kai sillä voi olla jollekiin toisellekin piristystä.mene ja tiedä.Itse pukeudun ”hienohelmaisesti” vapaa-ajalla koska oma työni vaatii tylsän valkoisen työasun eli sen jota noissa sairaaloissa näkyy.Mutta en anna sen lannistaa vaan käytän kauniita koruja, hiukset hyvin ja pienellä asialla kuin kauniilla nilkkasukilla( niitäkin löytyy pitsistä tavalliseen puuvillasukkaan:) ja jollain herkullisella huulipunalla ja kyllä itsekkin olen saanut kuulla kommenteja ja piikittelyä mutta en ole antanut sen vaikuttaa minuun vaan tavallaan vain todennut että on kiva näyttää hyvältä.ei muuta kuin korot kopisemaan entistä enemmän ja vielä yksi kerros lakkaaa lisää niin johan tuntuu hyvältä.Sinulla riittää kauneudentajua joten anna sen kukkia muista välittämättä ja korkojen kopista.Naiseus kunniaan:=
)

Vastaa

On tosi tärkeää uskaltaa kuunnella siitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta, myös pukeutumisessa siinä missä muussakin. Arvostan tyyleissä ja ajattelussa rohkeutta, ja molemmissa itsetuntemus on tärkeää. Siksi onkin ihanaa, kun ihmiset löytävät sen omimman tavan pukeutua ja uskaltavat seurata omaa esteettistä silmää, huolimatta, vaikka se ei olisikaan yhtä kuin ennakko-odotukset lataavat tai ympäristö toivoo. Turvallisuuteen unohtuminen tuntuu jotenkin kehityksen lopulta, vähän kaikessa.

Voi kun kaikki näkisivät tyylien kirjon rikkautena, ja ylis/alilyönnit rohkeutena kokeilla, ja ylipäätään, pukeutumisen yksinkertaisesti niin pienenä asiana, ettei sen varaan rakentaisi käsityksiä kyseisestä henkilöstä. Joten kannetaan me ainakin rohkeasti itsemme niissä koroissa ja nautitaan arjen estetiikasta täysin siemauksin, vaikka sen uuden huulipunan tai sointuvien asusteiden muodossa! ;)

Kiitos kommentistasi Tanja, ja ihanaa aurinkoista päivää, ja toivottavasti koko loppuviikkoa, sinulle!

Vastaa

Muistan aina kun kolmannella luokalla koulun diskoon mennessä neljäsluokkalainen tyttö tuli sanomaan, että tulin väärään paikkaan, tämä ei ole koulun kevätjuhla viitaten siihen, että en hänen mielestään osannut pukeutua tarpeeksi rennosti.

Se hyvä puoli siististi ja naisellisesti mekkoihin ja hameisiin pukeutuessa on, että harvoin joutuu tilanteeseen ”onpas tämä hieno paikka/tilaisuus, olisi pitänyt pukeutua paremmin, en kehtaa olla täällä tällaisissa arkivaatteissa”. ;)

Vastaa

Olen ihan samaa mieltä Pauliinan kanssa: eipä yleensä tarvitse miettiä yllättävissä tilanteissa liian vaatimatonta asua, jos on aamulla sattunut valitsemaan kauniin mekon tai hameen ylleen. Mieluummin yli- kuin alipukeutunut!

Vastaa

Totta, siisti pukeutuminen on turvallinen ja yllättävissä tilanteissa ei ainakaan tarvitse huolia asun sopivuutta :)

Vastaa

Oih, voi että, kuulostaa tutulta saamasi kommentti! ;) Ja ihan totta, eipä kyllä hirveän montaa kertaa ole ollut alipukeutunut olo, ja ylipukeutumisahdistusta en oikein osaa kehittää – kai kun on niin tottunut pukeutumaan aina näin, ettei se tunnu itsestä ylipukeutumiselta, vaikka muut olisivatkin tyystin toisen tyylisesti varustautuneet. :)

Vastaa

Minä peräänkuulutan sellaista tervettä kunnioitusta ihan puoleen jos toiseen; mitäpä se kenellekään kuuluu onko joku ali- tai ylipukeutunut. Siis mikäli kyse on ihan vaan mihinkään liittymättömästä ihmettelystä, etiketti ja terveyssyyt pois lukien. Esimerkiksi jos joku viluisen näköisenä värjöttelee ulkona ohuissa sukkiksissa ja villakangastakissa parinkymmenen asteen pakkasella. Tai jos on tarkoitus kävellä pitempi matka ja toisella on huimannäköiset korkkarit jalassa ja selvästi vaikea kävellä. Ja siis, näissäkin tapauksissa kyse on huolesta toisen puolesta, ei siitä miltä joku näyttää. :) Kaunis ja tyylikäs pukeutuminenhan on ilo silmälle ja mielelle, oli se oma tyyli sitten mitä hyvänsä.

Minuakin on varmasti joku joskus kummastellut keskustassa kun olen juossut jollain asialla en ehkä niin trendikkäänä ja ne ”tasamaastokengät” (?) jalassa. Kyllä meitä mahtuu tähän maailmaan, tyylillä tai vähän ilmankin. Mutta onpa vaan minultakin joskus kysytty mihin oikein olen menossa kun olen niin hienona! ;)

Vastaa

Mä luulen, siis ihan puhtaalla mututuntumalla, että noissa yli-/alipukeutumisissa piilee pieni ristiriita; harvaa häirinnee (jos edes kiinnittää huomiota), jos joku on jossain tilanteessa ns.alipukeutunut (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, jos etikettijutut ohitetaan), mutta monelle tuntuu tulevan herkästi tunne, että olisi itse ali-/ylipukeutunut (useammin varmaan ensimmäistä) :)

Itsekin liputan suvaitsevaisuuden nimiin, ja minusta pitäisi olla itsestään selvyys, että kukin tavallaan, mutta valitettavasti se ei tunnu sitä usein olevan. Noh, toivottavasti suvaitsevaisuus tyylillisiin eroihin kohenee sukupolvi sukupolvelta, ainakin lupaavasti näyttää siltä :)

Vastaa

Minusta pukeutumisessasi on hienoa juuri se, että et pelkää olla näyttävä ja käytät korkoja!! Joka maassa on oma tyylinsä ja tapansa pukeutua. Itse tykkään mukauttaa pukeutumiseni aina kulloisenkin kulttuurin mukaan. Näin saan kaipaamaani vaihtelua, sillä kyllästyn alta aikayksikön mikäli näyttäisin joka päivä samalta (omalla kohdallani siis).

Itse olen vakaasti päättänyt alkaa käyttämään enemmän korkokenkiä, juurikin sinusta inspiroituneena :) Sillä korkokengätkin voivat olla hyvät jalassa (ja joo, varmasti lenkkarit on paremmat, mutta tiedät luultavasti mitä ajan takaa ;). Kenkähyllystäni löytyy niin bikerbootsia, piikkaria, matalaa sandaalia, herrainkenkää, kuin korkkareitakin, mutta omaan tyylini tämä vaihtelevuus sopii. Ja siinä on mielestäni asian ydin, kaikilla on oma tyylinsä pukeutua, jos jotkut viihtyvät paremmin tennareissa, ei se minun silmääni pistä. Jos joku toinen käyttää korkkareita, niin sekin sopii :) Kaikilla pitää olla vapaus pukeutua miten haluaa, eikä toisia saisi niin rankasti arvostella.

Arvostelun kohteeksi olen joutunut minäkin, enimmäkseen yläasteella ja lukiossa. En välittänyt, enkä välitä edelleenkään. Ei meidän tarvitse miellyttää muita, vaan ainoastaan itseämme. Kukin tyylillään, kun pitää mielen avoimena, voi toisista ja toisen tyylistä oppia paljon ja saada itsellekin jotain. Uuups, tulipa pitkä kommentti, toivottavasti jaksoit lukea ;) Ihanaa viikonloppua Korundi!

Vastaa

Oi, ymmärrän täysin mitä tarkoitat ja olen tismalleen samaa mieltä! Tuon saman muuten olen huomannut itsekin reissatessa, kukin kohde antaa mahdolisuuden leikitellä tyylillä vähän toisin kuin täällä; erityisesti eri ilmastoisiin kohteisiin mennessä, ja sekös vasta on ihana mahdollisuus asuleikkehin :)

Itse arvostan suuresti suvaitsevaisuutta kaikessa, ja hämmentää, että niinkin itsestä itsestään selvältä asia ei tunnu olevan yleisesti ottaen lainkaan itsestään selvyys. Mitäpä se muilta on pois, miten muut pukeutuvat, näin niin kuin yhdeltä esimerkiltään. Mielestäni tyylien kirjo on rikkaus, ja itse ainakin rakastan monipuolista katukuvaa, johon mahtuu kaikki. Ja ihanaa on, kun se oma juttu tuntuu löytyneen, ja rohkeus kokeilla – sellaista on ilo katsella, eikä tulisi mieleenkään yrittää tallata kaikkea samaan muottiin!

Huh, taisi lipsahtaa pitkäksi minunkin vastaus! ;) Kiitos ihanas kommentistasi, ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa sinullekin :)

Vastaa

Voi miten tutulta tällaiset jutut kuulostavat. Itse muistan tällaista piikittelyä saaneeni, mutta sisareni, joka on aina panostanut pukeutumiseen ja asusteisiin, on saanut kuulla loukkaavia kommentteja jopa äidiltämme. Olen vakuuttunut siitä että näitä piikikkäitäkin kommentteja laukovat ovat kateellisia, jotka eivät syystä tai toisesta jaksa/viitsi panostaa itseensä, ja heitä kismittää se että joku niin tekee! Olen päivähoitaja ja minun työarkeeni eivät istu erityiset vaatteet tai suurempi panostaminen ulkonäköön, teen niin vain kun lähden ulos juhlimaan ym, mutta minusta on ihana katsella toisten asuja ja asusteita, meikkiä ja hiuksia. Ehkä siitä syystä tätä blogiasi on niin ihana seurata ja saada siitäkin piristystä arkeen. =)

Vastaa

Oi vitsit, kuulostaa tutulta ja ihan hirvittävän surulliselta, pukeutumisen kun pitäisi olla niin vähäpätöinen asia, että mitä ihmettä kukaan jaksaa kenenkään toisen tapaan koristaa itsensä puuttua. Eipä se ole keneltäkään pois, vaan päin vastoin, suuri rikkaus! Suvaitsevaisuus ja kannustus, niin pieniä sanoja, mutta niin suurimerkityksellisiä jokaisen arkea ja elämää ajatellen. :)

Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi, ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle Sari! :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.