Istun juuri Onnibussin kyydissä matkalla poispäin Helsingistä. Herätyskello soi vartin yli viisi ja näin yli kolme tuntia myöhemmin yritän yhä saada itseäni kunnolla hereille. Matka-aikaa on puolen tunnin verran jäljellä ja jännittää. Olen menossa ottamaan päivitettyjä tuotekuvia eräälle yritykselle ja muutenkin antamaan panostani pieneen brändin kohotukseen. Hetkittäin hyytävä epävarmuus meinaa ottaa vallan, sillä enhän minä ole mikään valokuvaaja. Brändiasioista kyllä ymmärrän, mutta kuvapuoli tuntuu perhosina vatsanpohjassa. Harmaan maiseman lipuessa ohi olenkin yrittänyt keskittää ajatuksiani niihin asioihin, mitä jo osaan. En ehkä ole vahvoilla teknisen kuvaosaamisen kanssa, osaan muutaman niksin, mutten varsinaisesti ymmärrä kameroiden sielunelämää. Sen sijaan kyllä ymmärrän värien, valojen ja sommittelun päälle.

KAHVI

Olisi niin helppo jäädä ajatuksissaan lillumaan siihen, mihin omat taidot eivät riitä ja siihen, mitä ei osaa, mutta en usko sen tien kantavan pitkälle. Toki omia taitoja pitää tarkastella realistisesti, mutta näin h-hetkellä ei ole hyötyä käyttää energiaa heikkouksissa pyörimiseen vaan fokusoitua vahvuuksiin, yrittää pitää mielessä ne asiat, joista jotain tiedän ja muistaa lähestyä tulevia uusia tilanteita niistä näkökulmista. Yritän muistaa, että siksihän juuri olen tässä matkalla, olen menossa katsomaan asioita toisenlaisista näkökulmista, en toistamaan vanhaa.

Silti jännitys kutittaa vatsanpohjassa, sillä tiedän liikkuvani tänään sekä omien mukavuus- että osaamisrajojen laidoilla, enkä todellakaan halua tuottaa pettymystä asiakkaalle! Vaikka nyt jännittää, niin illalla olen epäilemättä yhtä merkittävää kokemusta rikkaampi ja olen kerryttänyt ammattitaitoani uusien asioiden äärellä sekä tavannut liudan uusia kasvoja. Mutta silti, pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin!

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

  • Jaa

Katso myös nämä

Elämänmuutos, Mietteitä, Työ

Ajatuksia muutoksen tueksi

Lue lisää
Arki, Työ

Aamiaisella Pivon kanssa

Lue lisää
Elämänmuutos, Työ, Yrittäjyys

Hyppy yrittäjäksi

Lue lisää

19 comments

•
•
Vastaa

Peukut pystyssä :) Varmasti se menee hyvin, olet taitava :)

•
•
Vastaa

Voi kiitos kannustuksesta <3

•
•
Vastaa

Hyvin se menee! :) Osaat ottaa hyviä, siis oikeasti todella hyviä kuvia! :) Esimerkiksi matkakuvasi ovat huikeita! Niitä kun jää katselemaan, niin tekstikin voi jäädä pimentoon. ;)

•
•
Vastaa

Oi kiitos ihanasta kannustuksesta!! <3 <3

•
•
Vastaa

Tsemppiä! En epäile yhtään, etteikö kaikki sujuisi loistavasti. Pidän peukkuja!

•
•
Vastaa

Kiitos Lissu! <3

•
•
Vastaa

Voihan sua höhlää: kyllä on niin, että kun ymmärtää värien, valojen ja sommittelun päälle = ymmärtää valokuvauksen päälle ! Sitähän se just on! Hyvin se menee, ja totta totisesti, ellei välillä potki itseään ulos mukavuusalueeltaan, ei voi kehittyä.

•
•
Vastaa

Hih, ihana sinä! Kiitos kovasti kannustuksesta ja olet niin oikeassa, ellei pakota itseään pois mukavuusalueilta, ei kyllä pääse kehittymäänkään :) Huuh mikä päivä olikin, mutta mikä voittaja fiilis jäikään kun selvisin siitä!! :)

•
•
Vastaa

Jee, tsemppiä matkaan! Niinhän sitä sanotaan, että ”kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella”, eli on varmasti ihan hyväkin, että tuntuu hieman perhosia vatsanpohjassa… Olen varma, että kuvista tulee hyviä – yritä myös nauttia uudesta, mahtavasta tilanteesta!

t. Tupuna

•
•
Vastaa

Voi kiitos kovasti kannustuksesta!! Olet kyllä niin oikeassa, että kehitys vaatii astumista ulos omalta mukavuusalueelta. Se jännittää ja pelottaa, mutta parhaimmillaan aiheuttaa voittajafiiliksen jälkikäteen siitä, että on uskaltanut tehdä ja kokeilla :)

•
•
Vastaa

Kysyisin mielipidettäsi kenkiin liittyen. Onko korkokengissä kiiltonahka jotenkin vähemmän klassinen kuin pintanahka? Löysin eräät ihanat, kauniin malliset punaiset kiiltonahkaa olevat korkokengät, mutta jäin mietiskelemään tuota nahan laatua. Haluaisin kenkien olevan klassiset ja mahdollisimman ajattomat.

•
•
Vastaa

Käsittelemätön vasikan pintanahka on varmasti klassisempaa ja pinnoitetut tai koneellisesti kiilloitetut materiaalit hieman vähemmän, vaikka niissäkin perinteet menevät aina 1800-luvun alkupuolelle. Kannattaa kuitenkin huomioida, että esim. lakeerikengissä käytetty kiiltonahka, joka siis on yleensä hyvänlaatuista vasikan pintanahkaa, johon on päälle lisätty lakkakerros on eri asia kuin usein kiiltonahkana myytävä halpa koneellisesti kiillotettu ja/tai muovipäällysteinen kiillotettu nahka (englanniksi polished binder tai corrected grain). Jälkimmäinen lohkeilee käytössä rumasti sekä tuntuu halvalta sekä muoviselta. Jos kenkien hinta on halpa, on lähes poikkeuksetta kyse tästä jälkimmäisestä. Itse suosittelisin laadukasta käsittelemätöntä pintanahkaa, joka hengittää ja tuntuu miellyttävältä, patinoituu kauniisti ja johon saa halutessaan kauniin kiillon lankilla.

•
•
Vastaa

Kiitos kommentistasi ja hyvistä pointeista!! :)

•
•
Vastaa

Hyvä kysymys! Mun ihan kaikkien aikojen korkkarilempparini olivat mustat kiiltonahkaiset klassikkoavokkaat. Niitä käytin todella paljon ja olin niin surullinen kun lopulta ne hajosivat kovan käytön seurauksena, todellakin siis sellainen ostos, jota en katunut.

Toisin kävi punaisten kiiltonahkakenkien kanssa – ihastuin eräisiin upeisiin syvänpunaisiin kiiltonahkaisiin avokkaisiin, mutta vaikka niin kauniit olivatkin, huomasin, että niissä kiiltopinta vain ei toiminut enkä oikein osannut käyttää niitä arjessa. Vaikka olivatkin malliltaan klassiset, niin kiiltonahka tuntui vähän pramealta eivätkä sopineet arkisten lookien jatkoksi. Niinpä säilöin niitä pitkään kenkähyllyllä siinä toiveessa, että löytäisin niille vielä käyttöä, mutta lopulta luovutin ja myin ne pois. Punaiseen väriin sen sijaan ihastuin ja päätinkin hankkia vastaavat uudet, mutta joko mokka- tai pintanahkaisena, eli ehdottomasti mattana.

Kiiltonahkaiset punaiset avokkaat ovat kauniit, mutta omasta kokemuksesta en ole varma niiden monikäyttöisyydestä. Tämä toki on ihan tyylikohtaista, mutta omaan vaatekaappiin ne eivät vain istuneet sillä tavalla mitä toivoin. Punaiset korkkarit ovat kyllä ehdottomasti lositohankinta ja sopivat monen asun jatkoksi, mutta kiiltpinta saattaa loistaa liikaa auringossa ja epäsuotuisassa valossa näyttää jopa vähän halvalta, vaikkeivät sitä olisikaan. Itse en siis enää ostaisi punaista (tai todennäköisesti minkään muunkaan väristä) kiiltonahkaa, mutta mustaa ehdottomasti voisin :)

Ja tosiaan tuo oli hyvä pointti, mitä tuo alempi kommentti toi mukanaan, eli kun kiiltonahkaan tulee jälkeä tai se kuluu, se ei välttämättä näytä enää niin kauniilta tai ole yhtä helposti paikattavissa kuin perinteisen nahan – jos siis monipuolisia käyttökenkiä etsii :)

•
•
Vastaa

Kiitoksia kommenteista, myös anomuumille! Kengät maksaisivat yli 100 euroa, joten oletan niiden olevan kunnollista nahkaa, ranskankielinen termi oli chevre naplak eli siis jollakin tavalla käsiteltyä vuohennahkaa.

Korkoa on noin 1o cm, joten itselleni kyseessä olisivat juhlakengät (korko on nahkaa, mikä ei kai ole käytännöllisin ratkaisu). En nimittäin käytä arkena oikeastaan korkoja.

•
•
Vastaa

Kaikki menee varmasti hyvin <3 <3 <3

•
•
Vastaa

Kiitos ihana!! <3

•
•
Vastaa

Varmasti meni tosi hyvin tuo kuvauskeikka! Olen siirtymässä juuri opiskeluista työelämään ja tosiaankin tuntuu välillä että olisi kiva jäädä kotiin kierimään epävarmuudessani :D hirvittää, että nyt pitäisi sitten oikeasti osata jotain. Mutta on kyllä joka kerta uuden asian tekemisen jälkeen ollut tosi palkitsevaa huomata että osasin sittenkin! :) toivottavasti sinulleki jäi onnistunut fiilis tuosta keikasta!

•
•
Vastaa

Voi niin tiedän tunteen!! Puitpa hyvin sanoiksi ja tuo on ihan totta, että vaikka eka jännittäisi hirveästi ja tekisi mieli vielä viime hetkellä luovuttaa, niin kun siitä huolimatta menee kohti epävarmuutta ja tekee uusia asioita, niin lopussa seisoo voittajafiilis siitä, että on uskaltanut ja onnistunut :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.