Palasin eilen laivareissulta Maarianhaminasta, mikä oli käytännössä toinen kerta viikon sisään. Ensimmäinen oli omatoiminen ex tempore -matka kaupunkijuhannusta pakoon ja toinen jo pidempään kalenterissa ollut pressireissu Silja Linen kutsumana. Ensimmäinen olikin enemmän lepoa ja vähemmän maissa oloa, toinen taas aktiivireissu (maissaoloaikakin oli huomattavasti pidempi, mikä oli paljon kivempi).

Olen potenut todella kovaa reissukuumetta, eikä asiaa ole auttanut se, että ihan viime viikkoina todella moni (ainakin Instagramin perusteella) tuntuu lähteneen reissuun eteläiseen Eurooppaan. Itse koen, että vielä ei ole järkevää tehdä kaukomatkailua, mutta ehkä sitten kun molemmat rokotteet on saatu ja muutenkin mahdollisen kohdemaan tilanne vakaa. Tosin itseä matkailussa mietityttää myös esimerkki. Jos koronatilanne on vielä herkkä monissa paikoissa, haluanko välittää sellaista kuvaa, että on ok taas mennä ja tulla miten huvittaa. Uskon, että mitä useampi matkustaa, sitä enemmän se vetää myös muita valitsemaan samoin. Niinpä en ole vakavasti vielä ajatellut kaukokohteita, mutta toki haaveillut sitäkin enemmän. Niiden sijaa olen tähyillyt lähelle, tehnyt retkiä kotikaupungissa ja miettinyt potentiaalisia lomakohteita kotimaasta. Siinä Ahvenanmaa onkin ihana, se kun on vähän kuin ulkomailla kävisi!

Lisäksi laivamatka pakottaa rikkomaan arkirytmit ja ainakin itsellä ne siirsivät ajatukset hetkeksi ihanaan lomamoodiin, josta on itse asiassa ollut todella vaikeaa näinä viimeisenä parina päivänä yrittää keskittyä taas töiden tekoon. Onneksi töitä on näin heinäkuussa vähemmän!

Nämä kuvat on otettu Silja Serenaden kannella. Valoisuus oli huumaava, vaikka kello taisi olla lähempänä iltayhdeksää. Muutenkin sää oli koko viime reissun mieletön! Pysähdyin kerta toisensa jälkeen katselemaan tyyntä merimaisemaa, joka päivällä loisti kuin Karibialla olisi ja öisin oli kuin pastelliväreillä laveerattu kuva. En muista, olenko ikinä ollut avomerellä niin, että lämpö tuntuu ihanasti iholla vielä myöhäisillassa, eikä tuuli temmo hiuksia tai hameenhelmaa. Uskomattoman tyyntä ja kaunista, kesää kauneimmillaan!

Mekko: YAS / Sandaalit: Terhi Pölkki
Kuvat minusta: Souliina

Katso myös nämä

2 comments

Vastaa

Merellä on uskomattoman ihanaa, kun on ihan tyyntä. Sellainen hetki sattuu vain tosi harvoin. Pari vuotta sitten, elämässä ennen koronaa, sattui matkalla Tukholmaan juhannusviikolla vastaava keli. Tuijottelin kannella tyynelle aavalle merelle, enkä malttanut mennä nukkumaan ollenkaan. Pää tyhjenee kummasti sitä avaruutta ihmetellessä.

Vastaa

Niin totta, se on todella upea tunne, täysin tyyni ja rauhallinen merimaisema edessä! Sitä ihan jää maiseman vangiksi, ei tee mieli irrottaa katsetta. Kuten sanoit, mieli todellakin rauhoittuu ja tyhjenee sen äärellä! :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.