Muistan sen päivän hyvin. Istuin loisteputkilamppujen alla tutussa tylsässä neuvottelutilassa. Katsoin esimiestäni, kiitin saamastani mahdollisuudesta ja mukaan tiimiinsä pyytämisestä. Ääni sortuen jatkoin; ”…mutta mun on lähdettävä. Haluan jotain muuta, mutta en vielä tiedä mitä”. Esimieheni pyysi miettimään vielä. Teki mieli sanoa, olen miettinyt jo ihan liikaakin. Niin paljon, ettei enää pidä miettiä vaan toimia. En tietenkään ollut varma, mutta tiesin, että siitä huolimatta täytyy.
Tein siitä virallista, kirjoitin ylös sen minkä olin jo ääneen sanonut. Irtisanouduin.
Kuuden kiireisen vuoden jälkeen hyppäsin tuntemattomaan. Tyhjään kalenteriin, suunnittelemattomaan arkeen.
Ne jotka ovat jo tienneet, ovat kysyneet mitä seuraavaksi. Hymyilen ja vastaan, etten tiedä, sillä en todella tiedä millainen on helmikuun ensimmäinen päivä, tai toinen tai aika siitä eteenpäin.
Tuona keväänä 2014 makasin aikani kotona koomassa. Nukuin pois vuosien univelkaa. En olisi ikinä uskonut, kuinka kovana väsymys iskee ja kuinka kauan siitä toipumiseen menee. Kun se aika oli ohitettu tarkastelin tyhjää kalenteria ja mennyt prosessi tuoreessa muistissa päätin, etten anna niiden tunteiden unohtua. Ettei käsissä ole vain tauko, vaan pysyvä muutos.
Siinä samalla annoin lupauksen lähteä mukaan ainoastaan juttuihin, jotka innostavat – tai joista uskon vahvasti seuraavan jotain ihanaa. Tiesin tietenkin, että lupauksella oli väistämättä kääntöpuolensa, riskinsä tietyn ajanjakson kiusaavaan epävarmuuteen tai ilkeään niukkuuteen. Olin ja olen kuitenkin varma, että tasapaino merkitsee enemmän kuin materia, ja se on osa pysyviä rakenteita toisin kuin jälkimmäinen. Ja mitä epävarmuuteen tulee, en halua epävarmuuden pelon seisovan valintojeni esteenä. Itseni esteenä.
Tietenkään en jäänyt vain kotiin odottamaan vaihtoehtoja. Tai ehkä hetkittäin sitäkin, mutta olen antanut siihenkin luvan itselleni. Moni asia tarvitsee aikaa kehittyäkseen, se vain on hyväksyttävä. Parhaat asiat eivät tule pakottamalla, eikä oikea suunta löydy, ellei anna tilaa kehittyä. Niinpä oli hetkiä kun en todella tehnyt mitään. Ja se oli aikaa, jonka myös tarvitsin.
Olen myös ajatellut, että tiukat paikat ovat vain lisämotiivi potkia itseä eteenpäin. Elämä on aaltoliikettä ja olen kokenut, että haastavilla ajanjaksoilla on mahdollisuus pedata hyvää pohjaa tulevaan. Niinpä olen päättänyt olla stressaamatta liikaa. Se on ollut valinta, ei aina helppo, mutta pikku hiljaa opeteltu tapa. Työsarkaa on vielä jäljellä, mutta suunta on oikea.
En yritä väittää, että kaikki olisi ollut lähdön jälkeen helppoa. Etteikö säännöllisten tulojen loputtua joidenkin laskujen kohdalla olisi tullut kylmä tai yllättävien kulujen kohdalla kyyneleet. Etteikö tähän aikaan olisi mahtunut täysin odottamattomia vastoinkäymisiä. Ettenkö todella olisi hetkittäin kaivannut varmaa kuukausituloa. Ettenkö olisi toisinaan kaivannut jotakuta, joka silittää hiuksia ja muistuttaa, että kaikki järjestyy. Mutta kaikki on ollut sen arvoista, kävelisin tämän kahden ja puolen vuoden matkan milloin tahansa uudelleen.
Sillä tänä aikana olen myös ollut onnellisempi kuin koskaan.
Oikeastaan uskon vahvasti, että tulen tekemään samantapaisia matkoja vielä elämäni aikana, ja tämän kokemuksen perusteella todennäköisesti uskallan hypätä niihin herkemmin. Tiedän, että vähälläkin pärjää, tiedän, että minä pärjään. Vaihtoehtoja on. Sitä ei vain meinaa muistaa silloin, kun käytettävissä on enemmän ja arki lipuu riittävän vaivattomasti. Huonojen päivien jälkeen tulee hyviä. Ihminen sopeutuu ja mukautuu. Suurimmat esteet ovat oman pään sisällä, ajatuskaavan rutinoitumisessa ja odotusten vääristymissä. Muutosvastarinnassa. Turvallisuuden kaipuussa.
Kulunut kausi on tuonut uusia näkökulmia, auttanut löytämään ja kehittämään sitä vuosien varrella kateisiin joutunutta innostusta. Palauttanut ydinasioiden äärelle; missä olen hyvä, missä haluan kehittyä ja millaista elämää haluan elää. Kasvattaneet itsevarmuutta ja muistuttaneet, etten ole riippuvainen tutusta ja turvallisesta. Mutta se kaikki on myös loputonta työtä, oman osaamisen jalostamista ja asioiden sekä ihmisten ottamattomuutta itsestään selvänä. Oman ajattelunsa haastamista, joka välillä on tuskastuttavaa ja toisinaan kipeää, mutta jälkeenpäin katsottuna palkitsevaa.
En usko, että olisin tässä, näin läsnä ja balanssissa henkisesti ja fyysisesti, jos en olisi uskaltanut lähteä ja astunut tuntemattomaan. Saman rohkeuden haluan säilyttää myös tulevaisuudessa, uskaltaa pistää kaiken uusiksi jos tarve niin vaatii. Toisin sanoen, siltäkin osin tavoitteeni lähtemisen suhteen täyttyi. Löysin tasapainon ja löysin sen, mikä sytyttää.
Turvallisuus on uhka kehitykselle, on helppo unohtua pitämään kiinni varman huomisen illuusiosta.
En edelleenkään tiedä missä tulen olemaan muutaman vuoden kuluttua, mutten haluakaan tietää. Sen sijaan, että etsisin tulevaisuutta, olen pysähtynyt tähän ja alkanut katsomaan lähelle. Mahdollisuuksissa piilee elämän hienous. Hetkissä, sillä niistähän kokonaisuus rakentuu.
Uraorientoituneempi ystäväni totesi ihan vähän aikaa sitten, että pitäisikö minulle tehdä viisivuotissuunnitelma. Nauroin. Ääneen.
Viisivuotissuunnitelmat eivät ole minua varten. Tulevaisuuden liika suunnittelu ei todellakaan. Joillekin se sopii, minulle ei. Ajattelen, että matto voidaan vetää alta milloin vain, joten turha rakentaa eteen polkua, joka kuitenkin tulee elämään omaa elämäänsä. Haluan mieluummin säilyttää herkkyyden nykyisyyteen ja vahvuuden kestää muutokset. Olla riittävän optimistinen ja innovatiivinen rakentaakseni hajotetuista palasista jotain uutta, kyetä irrottautumaan vanhoista ajatuskaavoista.
Ulkoisen sijaan haluankin viitoittaa tulevaa polkua tunteilla ja kokemuksilla. Voinko hyvin? Millainen ihminen olen muille? Teenkö riittävästi asioita, joista saan energiaa? Osaanko antaa läheisille itsestäni ja uskallanko nauttia? Olenhan tasapainossa? Uskallanko ottaa riskejä? Onhan vaaka enemmän kallellaan hyvään?
Haluan kyetä muuttamaan kurssia matkalla, pysyä hereillä, osata kuunnella itseä ja olla unohtumatta liiaksi rutiineihin. Se on tärkeintä, mitä voin luvata itselleni. Uteliaisuus, rohkeus ja omien tarpeiden ja toiveiden ääneen sanoittaminen. Ymmärrys siihen, miksi teen millaisiakin valintoja, mutta myös kyky sanoa niitä asioita ääneen, jolloin petaa mahdollisuuksia toiveiden toteutumiselle. Sanomalla ääneen pelkoja ja haaveita, puolittaisiakin, on syntynyt monia kiehtovia keskusteluja ja ennen kaikkea auennut uusia ovia – niin ajattelussa kuin arjessa.
Siksi olen lähtenyt. Löytääkseni polkuja, joita en ole edes tiennyt olevan olemassa. Olen lähtenyt ihmissuhteista, olen lähtenyt kodeista ja olen lähtenyt töistä. Voidakseni löytää jotain uutta, kokeakseni erilaisia ajanjaksoja, tutustuakseni lisää itseeni ja elääkseni vähän enemmän. Saadakseni perspektiiviä ja voidakseni katsoa taaksepäin tietäneenä, että olen uskaltanut ja kokeillut. Pystynyt elämään epävarmuudessa, uskaltanut olla epävarma ja kyennyt suhtautumaan vastoinkäymisiin vain vaiheina. Kiltin ja tunnollisen tytön syndroomaan taipuvaisena olen oppinut todella kaivattua rentoutta, tervettä itsekkyyttä, rohkeutta ja heittäytymistä. Niitä aioin oppia vielä lisää. En tiedä mitä kaikkea elämässäni tulen tekemään, mutta tiedän, millainen ihminen haluan olla itselle ja muille.
Minulla alkaa uusi vaihe elämässä, joka johtaa jonnekin, vielä tuntemattomaan määränpäähän.
Niin alkoi silloin ja alkoi nyt, tänään. Uusi vaihe. Uusi arki. Uusi työ.
Viimeisen vuoden tein inspiroivaa osa-aikatyötä, silloin en ollut vielä valmis täyteen työviikkoon. Sen työpaikkailmoituksen kohdalla tunsin, että kyseinen paikka on juuri minulle tehty. Ja niinhän se oli, sain paikan. Siitä vuodesta ammensin valtavan määrän ammatillista itsevarmuutta ja huomasin, missä vahvuuteni ovat. Tästä uudesta paikasta kuullessani tunsin samoin kuin silloin. Tälläkin kertaa se tunne oli molemminpuolinen. Niinpä tänään palasin täyteen työarkeen. Viiteen työpäivään, organisoidumpaan viikkoon ja erittäin kiinnostavan työn äärelle. Olen jännittynyt ja innostunut, mutta myös ylpeä.
Tämä on uuden ajanjakson alku, jossa on kaikkien menneiden vuosien valintojen rakentama vahva pohja. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu, mutta totuus on, etten ole palannut lähtöpisteeseen. Olen kulkenut niin paljon eteenpäin, että vaikka palaan tiettyjen tuttujen elementtien äärelle, mikään ei oikeastaan kuitenkaan ole samoin, sillä minä en enää ole se sama, joka olin kaksi ja puoli vuotta sitten lähtiessäni. Tästä alkaa uusi vaihe ja hyvän laisella jännityksellä odotan, mitä se tuo tullessaan. Ja mikä tärkeintä, tunnen kutkuttavaa innostusta. Mikä ihana tunne.
Lue myös:
Sinä päivänä irtisanouduin.
Ajatuksia muutoksen tueksi.
Kursiivit vanhasta postauksesta. Seuraa työarkea ja arkea Snapchatissa: am.arjasto.
31 comments
Camilla
Onnea uuteen työhön. <3 Olet niin inspiroiva. Itse kaipaisin vielä pientä potkua perseelle, hieman ballsia uskaltaa ottaa askeleen kohti muutosta..
Anna-Maria
Oi, kiitos ihana Camilla <3 Se ensimmäinen askel on aina hankalin!! Kovasti tsemppiä ja rohkeutta varovaisten uusien askelien ottamiseen <3
Kaarina
Upeeta, mahtavaa =) ja ah, kuinka ajankohtaista! Vähän saman äärellä tässä itsekin, uskaltamassa monen vuoden jahkailun jälkeen, rutkasti ammatillista varmuutta taskussa, toivottavasti eteenpäin pääsemässä. Aika jännä fiilis, suhtautua työelämään innokkaasti ja positiivisesti ;)
P.s. Miksi ihmeessä me ei olla edelleenkään nähty?!
Anna-Maria
Oii, ihana kun laitoit kommentin!! Ja niinpä, miksi ihmeessä ei! Mäkin tajusin just, että mullahan olis ollut lomalla vaikka kuinka aikaa, mutta jotenkin olin ihan jumissa oman pään sisällä, enkä ees tullut ajatelleeksi, että siinä ois ollut loistava hetki :)
Mutta hei, jos pääset keskustaan, niin mä oon töissä Aleksanterinkadulla (ja teen runsaasti etätöitä, eli aikataulu on muutenkin varsin joustava), eli pääsen hyvin vaikka aamiaiselle, lounaalle tai myöhäisiltapäivän kahville – mikä vaan sulle aikataulujen puolesta sopis! Oilisipa ihana nähdä pian ja vaihtaa ajantasaiset kuulumiset :)
Kaarina
Mä en nyt tällä hetkellä pääse liikkumaan yhtään mihinkään, erittäin jumissa tässä kehä kolmosen tuntumassa, mutta kukaties omakin tie vie keskustan suuntaan ennen pitkää… =) Ehdottomasti siis ollaan yhteyksissä!
Anna-Maria
No mut hei viestitellään, toivottavasti päästään pian näkemään :) Mulla on viikonloput melko rentoja, joten silloin pääsen liikkumaan myös sinne suuntaan!
Tiina
Onnea uudesta työstä! Mutta suurimmat onnittelut siitä että olet uskaltanut antaa itsesi tuntea ja antaa itsesi tulla onnelliseksi ?
Anna-Maria
Kiitos kovasti <3
Heli
Onneksi olkoon ja tsemppiä uuteen arkeen! Nämä sun elämänmuutostarinat ovat tosi inspiroivia.
Anna-Maria
Oi, onpa ihana kuulla! Kiitos kovasti! :)
terhie
Osui ja upposi, loistava kirjoitus. Olen samojen asioiden äärellä, ja tein myös itse hypyn uuteen. Moni työtoveri ihmettelee, miten irtisanoudun vakityöstäni, mutta kuten sanoit, uusia polkuja ei voi löytää, jos ei uskalla päästää irti tutusta ja turvallisesta. Kutkuttava innostus, sitä on ilmassa täälläkin, miten hieno tunne! Jokainen päivä on uusi seikkailu, kun vain kuuntelee sisintään. Onnea uuteen!
Anna-Maria
Oi, kuulostaapa tutulta! Kiitos sanoistasi ja samoin, kovasti onnea ja iloa uusiin seikkailuihin – minne ikinä sitten polut vievätkään <3
Ilona
Onnea matkaan Anna-Maria :) Ihana kirjoitus, ja inspiroi varmasti monia. Mulle tuli samalla myös tunne syksyn aamupäivästä jolloin on jo vähän kirpeyttä ilmassa ja tarvitaan jo neulepaita pitämään lämpimänä, uusi koulu tai duuni juuri alkanut ja laukussa vasta teroitetut kynät odottamassa jännittäviä uusia haasteita :)
Kai tää on siis jo sitä? Kesän loppua ja uusien seikkailujen alkua…?
Anna-Maria
Kiitos Ilona <3 Totta tuo vertauksesi syksyyn, tunnen sen hyvin! Ilmassa on myös sitä samaa haikeutta, mitä syksyssä. Vaikka uusi ja kiinnostava alkaa, samalla täytyy myös jättää jotain taakseen :)
Anonymous
Kiitos Anna-Maria! Olemme puolisoni kanssa kipuilleet samankaltaisten asioiden äärellä viimeisen vuoden ajan. Miettineet, pohtineet ja laatineet listalle hyviä sekä huonoja puolia. Molemmilla on ollut tunne, että haluaisi kokea jotain erilaista, jotain uutta, jotain…
Pari viikkoa sitten teimme ison päätöksen. Laitoimme kodin myyntiin, veimme lähes kaiken omaisuutemme kirpputorille ja kierrätykseen. Ensi viikolla molemmat aikovat jättää irtisanomisilmoituksen töihin. Muutamme Helsinkiin täältä pohjoisen perukoilta. Meillä molemmilla on vahva luottamus siihen, että pärjäämme ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Olo on helpottunut päätöksestä, mutta toisaalta kutkuttava jännitys kipristelee mahanpohjassa… Mitähän tulevaisuudella on meille vielä annettavana?
Kaikkea hyvää sinulle! <3
– aisha
Jenna / With huge passion for life
Tsemppiä hurjasti uuteen arkeen ja työhön! Ihanaa, että olet oikeasti kuunnellut itseäsi ja mennyt omien voimavarojen mukaan eteenpäin.
Anna-Maria
Kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi <3
M;)
Tosi hyvää tekstiä! 1 elämä jossa voimme itseämme toteuttaa, se on tehtävä niin kuin itsestä tuntuu… Onnea uuteen arkeen!
Anna-Maria
Kiva kuulla, kiitos paljon! <3
Tea
Viisaita sanoja! Itsellä on viimeiset kuukaudet pyörinyt samansuuntaiset ajatukset mielessä. Pidän työstäni todella paljon, mutta se vie myös kasvavassa määrin aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää johonkin muuhun. Kesäloman jäljiltä pelotti kuinka loma ei tuntunutkaan enää levolta vaan vain palautumiselta.
Ja ennenkaikkea, paljon onnea uuteen työhön, on ihanan inspiroivaa lukea rivien välistä loistavasta motivaatiosta ja intohimosta :)
Anna-Maria
Oih, tiedän niin tunteen – saman olen itsekin kokenut! Kovasti tsemppiä arjen äärelle ja etenkin valintojen työstämiseen, se ei ole helppoa, mutta ehdottomasti prosessi, joka kannattaa käydä läpi päästäkseen kiinni siihen ns. parempaan arkeen :)
Merja
Onnea uuteen työhön! Kutkuttava innostuksen tunne on parasta, mitä tiedän, silloin tuntuu kuin olisi elossa, sinun fiilis välittyy ihan tänne ruudun toiselle puolellekin!
Muistan kommentoineeni jotain silloin 2,5 vuotta sitten kun teit ison elämänmuutoksen jäämällä pois töistä ja sieltähän se arkistosta löytyikin ja oli hauska todeta, että kaikki se mitä silloin kirjoitin sinulle, allekirjoittaisin edelleen tänä päivänä. Kantava teema oli ”elämä kantaa” ja joku toinen sitä kovin kritisoi ja naiviksi moitti, mutta voin edelleen sanoa, että näin se vaan menee kun siihen itse uskoo. Itsehän olin silloin (melkein) samassa elämäntilanteessa joten oli tosi voimaannuttavaa tietää, että siellä on joku muukin, joka ajattelee asioita sanotaanko vaikka sielun kautta.
Itse pääsin töihin jo reilun 7 kuukauden jälkeen, mutta edelleenkään en tee sitä työtä, mikä kutkuttaa innostuksesta, mutta kahden lapsen äitinä on otettava tietyt realiteetit huomioon :) Tosin tänä kesänä, keskellä kaunista kirkasta kesäpäivää se sitten ajatuksiini putkahti, vuosien työstämisen jälkeen, mikä minusta tulisi ”isona”. Ja se innostuksen tunne, mikä minut on siitä lähtien vallannut on ihanaa. Nyt sitten on laskettu ja suunniteltu miten (vuosien) opinnot toteutetaan, matkassa on muutama mutta, esim. puolison työttömyys tällä hetkellä, mutta olen sellainen ihminen, että kun jotain kohtaan tunnen suurta intohimoa ja sen tavoitteeksi asetan niin sitä kohti mennään ihan varmasti!!!
Niin ja siitä puolison työttömyydestä.. kun saimme irtisanomisesta tietää molempien yhteinen tunne oli suuri helpotus ja ajan kanssa (ollut nyt työttömänä 7 kk) olemme tajunneet millainen ”siunaus” tuokin työttömyys on ollut (aivan kuten minunkin) Olemme uusperhe ja yhdessä asuneet 2 vuotta ja tuo puolison kotona oltu aika on lähentänyt lapsiani ja puolisoani niin, että meistä on tullut ihan oikea perhe ja puolisostani läheinen vanhempi lapsilleni, mistä iloitsen suuresti vaikka lapsillani onkin ihan hyvä isä, mutta etäinen (on aina ollut..)
Olen ennenkin kommentoinut täällä, että koen monesti tässä maailmassa olevani ajatusteni kanssa niin ”yksikseen” kun en pelkää mitään (=muutosta) ja näen kaikessa mahdollisuuden uhkien sijaan, aivan kuten sinäkin joten blogisi ja kirjoituksesi on aina sellainen, ihanaa en olekaan yksin täällä ajatuksieni kanssa, meitä on muitakin! Ja ihmisen perustarvehan on kuulua johonkin ja sellaista ihmisryhmää kuin herkät, vahvat, rohkeat, inhimilliset, intuitiiviset, positiiviset, mutta ei ”hörhöt” ryhmää on vaikea löytää… ja tämä nyt ”pilke silmäkulmassa” sanottu ettei kukaan suutu! :) :)
Mutta onnea siis matkaan uusien tuulien kanssa, nauti tuulen matkasta mutta älä anna sen viedä kokonaan!
Maiju
Onnea uuteen! Olisipa mielenkiintoista tietää, mikä tämä uusi työsi on, kiinnostus herää varsinkin kun vaikutat olevan niin innoissaan siitä :)
Anna-Maria
Oi, kiitti!! Uudesta työstä löytyykin tarkemmin täältä: http://www.secretwardrobe.fi/tyoviikon-keskella/ :)
ReetaJohanna
Oi, onnea uuteen työhön. Uuden työn aloittaminen on minusta ihanaa.
Itse kipuilen nykyisessä työssäni ja kaipaan uutta. Mutta uskon asioiden järjestyvän.
Anna-Maria
Kiitos tuhannesti! Asiat järjestyvät kyllä kun niitä rohkeasti työstää ja myös antaa aikaa. Kovasti tsemppiä prosessiin <3
Nanni
Onnea uuteen työhön! :)
Meillä kotona käydään nyt isoja keskusteluja kummankin töistä ja urasta. On aika stressaavaa, mutta yritän hokea itselleni, että asioilla on tapana järjestyä. Otin keväällä ison askeleen, kun päätin lähteä uudelleen opiskelemaan uudelle alalle. Edessä on raskaat vuodet, kun käyn töissä ja opiskelen samaan aikaan. Päätin kuitenkin, että kaikki tämä on vaivannön arvoista ja avaa ovia taas johonkin uuteen!
Minun tämän syksyn mottoni on, että se ei ole kuin itsestä kiinni!
Anna-Maria
Kiitos kovasti!!
Niin tiedän tunteen, se on todella haastava ajanjakso, jossa nivoutuvat yhteen huolet ja toiveet. Muutosten tekeminen ei ole helppoa. Mutta todella, asiat järjestyvät ennemmin tai myöhemmin. Se ajatus helpottaa – yritän itsekin aina ajatella, että myöhemmin tulen katsomaan kyseistä haastavampaa ajanjaksoa vaiheena, joka mahdollisti jonkin uuden löytämistä. Se ei välttämättä auta vaikeimpina päivinä, mutta jollain tapaa helpottaa matkan tekoa :)
Kovasti tsemppiä ja ihan mieletöntä, että olet ollut rohkea!! <3
Armiida
Onnea uuteen työhön, tosi hienoa! Samantapaisia elämänmuutoasioita on ollut mietinnässä paljon itselläkin viime aikoina ja viime vuosina.
Anna-Maria
Kiitos kovasti!! Ja tuhannesti tsemppiä elämänmuutosasioiden pähkäilyyn, niissä riittääkin pohdittavaa <3
hanna
Onnea suuresti uudesta työstä! :) Itselläni oli perjantaina viimeinen työpäivä ja tulevana maanantaina odottaa opiskelut! Odotan jo innolla mitä tuleman pitää, sillä tiedän takaraivossani vielä olevani hetken yhteydessä vanhaan työpaikkaani freelancerina. Myös muutto on edessä ja odotan tulevaa arkeani todella innolla!
hanna
http://www.hannamariav.com