Vielä tammikuussa maalailin mielessäni kaunista arkikuvaa. Siinä herään levänneenä, juon aamukahvin ja nautin päivänvalosta. Avaan läppärin keittiönpöydän ääressä ja nautin mahdollisuudesta keskittyä blogiin ajan kanssa, iloiten virtuaalisesta seurastanne. Mutta mitä vielä. Aamuisin nukuttaa niin pirusti, etten voi ymmärtää. Yhdeksän tuntia yöunia kuulostaa minimiltä. Nykyään laitan herätyskellon soimaan vartin yli yhdeksän, etten koko päivää nuokkuisi. Revin itseni väsyneenä sängystä ja kaipaan kahvia, jota ei ole, koska en osaa käyttää kahvikonettamme. Mitä tulee aamupalaan, jääkaappi on yleensä tyhjä. Tänäänkin leipä oli mennyt vanhaksi ja jogurtin jämät liukuivat säälittävänä alas purkin pohjalta. Niin ja se päivänvalo, kysynpähän vain missä? Harmaata, harmaan perään. No okei, onhan valoisampaa kuin yöllä, mutta se aurinko. Kuulostaa tutulta, muttei ole tämänpäiväisiä ihania säteitä lukuun ottamatta viime viikkoina näkynyt. Mitä taas tulee blogiin, uskokaa pois, en pysty keskittymään kotona. Raahaudun sängystä sohvalle ja nukuttaa. Avaan koneen ja selaan aivottomana muiden tuottamaa sisältöä. Yritän ryhdistäytyä, mutta silmäkulmassa muistuttaa pyykit, tiskit ja muut tekemättömät kotityöt olemassaolostaan. Vaikka täytän tiskikonetta hulluna, tuntuu, että seuraavana päivänä saman saisi tehdä uudestaan. Kaksi ihmistä – miten tämä kaaos on mahdollista? Ei nyt ole mennyt ihan nappiin.

blogihetki 1

Viime viikolla keksin mahdollisen ratkaisun. Haahuilin päivän aivot nollatasolla ja totesin, ettei tästä tule yhtään mitään. Puin päälle, harjasin tukan, nappasin läppärin laukkuun ja lähdin keskustaan. Asettauduin mukavasti kahvilaan, sain päiväkahvini ja vähän välipalaa, kadun arkikuhina antoi energiaa ja yhtäkkiä tuntui, että sain aikaiseksi. Väsymys kaikkosi ja uusi into astui esiin. Nautin hetkestä aina siihen asti, kunnes läppärin akku väsähti – mikä vanhalla koneellani voi käytännössä käydä koska vain. Niinpä nyt on missiona löytää kahvila, jossa on hyvä nettiyhteys (suht helppoa) ja pistoke virtapiuhalle (ei ihan niin helppoa). Lisäksi kahvila saisi olla ratikkamatkan päässä, eikä turhan pieni (saan äkkiä morkkiksen, jos tulee tunne, että vien asiakaspaikkoja sitä akuutimmin tarvitsevilta, joten mitä enemmän tilaa, sitä paremmin voin hukkua joukkoon ilman huonoa omatuntoa). Huomio te etätyötä tai freelance-työtä tekevät, mistä keskustasta löytyy nämä kriteerit täyttävä kiva paikka (josta saa kahvia ja pystyy keskittymään)??

Ps. Yhden melkein kriteerit täyttävän löysin tänään, Café Lasipalatsin, mutta päästäkseen pistokkeeseen kiinni, on turha toivo yrittää hautautua kulmanurkkaan. Muut vaihtoehdot tulevat siis tarpeeseen ja vaihtelu virkistää. Lisäksi hälinää riittää ainakin keskipäivän tunteina.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

25 comments

Vastaa

Uskoisin että Rytmi Hakaniemessä täyttää nämä kaikki kriteerit. Mukava paikka, vaikkei nyt ydinkeskustassa olekaan.

Vastaa

Kiitos vinkistä, enpä tullut lainkaan Rytmiä ajatelleeksi (en itse asiassa ole edes koskaan poikennut sisään, ainoastaan kiitänyt monesti ohi) – täytyypä poiketakin tsekkaamassa tilat joku päivä :)

Vastaa

Ei nyt ihan niin keskutassa, mutta ratikkamatkan päässä kuitenkin: Carusel. Kun töissä oli karmea remppameteli, perustin sinne ”etäkonttorin”, ja neljästä kuuteen tuntiin sujui kivasti. Aika monta kahviakin tuli kyllä aina myös juotua, mutta jos ei juo kotona aamukahviakaan, niin voi päivän ”terveellisen” kolmen kupin kiintiön juoda siinä samalla… :-)

Aurinkoista viikon jatkoa – tänään on ollut ihana, outo valoilmiö ikkunan takana!!

t. Tupuna

Vastaa

Ah, Carusel, mikä hyvä idea! Se sopisikin tilojensa puolesta varsin hyvin juuri tällaiseen – hyvä myös tietää, että siellä voi viivähtää helposti pidempäänkin :) Carusel ei ihan omilla kulmilla ole, mutta sinne voisi suunnata juuri aikomuksena olla ainakin sen puolipäivää! Kiitos vinkistä ja ihanaa viikon jatko myös sinulle – tämä aurinko, voih miten hyvältä tuntuukaan, toivottavasti jatkuu loppuviikon (ja kevään) samanlaisena! :)

Vastaa

Tunnistan kyllä tuosta tekstin alkupätkästä itseni, mikä lie kaamos-/kevätmasennus meneillään. Edelliselle viikon lomapätkälle olin suunnitellut vaikka mitä kotihommia, mutta viikko meni ennen kuin huomasinkaan ja yhtäkkiä oli taas aika palata töihin. Josko kolmen viikon päästä olisi parempi tuuri..?

Vastaa

Niinpä! Olen voivotellut miehelle, että tämä väsymyksen määrä ei kyllä todella tunnu millään tavoin normaalilta perus terveelle aikuiselle. Pakko todella olla jotain kaamosmasennusta, vaikka toki elämänmuutoskin varmasti vaikuttaa. Joka tapauksessa, turhauttavaa olla niin väsynyt ja aikaansaamaton! :/ Ehkäpä tämä tästä kun valo lisääntyy entisestään ja aurinkoisia päiviä alkaa ilmestyä entistä enemmän kuvaan! :)

Vastaa

Komppaan Tupunaa: Carusel!! Siellä mä tein/teen etätöitä aina ja parit palaveritkin pidettiin. Paras paikka myös nähdä aurinkoa jos sitä edes vähän on. Ja sit voit tulla meillä käymään kun hommat on hoidettu :)

Vastaa

Jee, idea, josta on mahdoton kieltäytyä! ;) Täytyykin joku päivä varata kunnolla aikaa ja suunnata Caruseliin puolikkaaksi päiväksi tai pidempäänkin jos malttaa (etenkin jos kaipaa lisävaloa tai on aurinkoinen päivä, merikin varmaan tuo tarjoaa fiilikseen lisäluovuutta) :)

Vastaa

Kyllä tämä harmaa ilma väsyttää- toivotaan, että pian aurinko paistaa!:)

Vastaa

Voi niinpä! Ei kai pitäisi vielä olla huolissaan tästä väsymyksen määrästä, mutta myönnettävä on, että silti vähän olen. Ja huolen lisäksi se myös harmittaa. Noh, ehkä aurinko ja kevät tekevät ihmeitä – tai jos nyt ei ihmeitä, niin ainakin sysäisevät olon kehitystä oikeaan suuntaan :)

Vastaa

Johto Kampin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa. Paljon pistorasioita ja hyviä salaatteja. Aschan Espalla, rauhallinen, pistokkeita ja mukava henkilökunta. Carusel on myös kiva, auringonpaisteella voi käyttää aurinkopaneeleilla tuotettua sähköä.

Vastaa

Mahtavaa, nämä olikin ihan loisto ideoita, joita en olisi itse tajunnut! Aschan onkin kiva ja tunnelmallinen, ja sinne todella voisi ollakin helppo ”kadota” läppärinsä kanssa, ja kun vielä pistokkeitakin löytyy, niin tiedän minne suunnata lähipäivinä! Tuo Johto oli kanssa hyvä ajatus, se olisi vielä Aschaniakin lähempänä, joten tulee varmasti käyttöön – ehkäpä jo huomenna! Kiitos :)

Vastaa

Sanomatalon kahvilasta olen itse tykännyt. Sähköpistokekin sieltä on muistaakseni löytynyt. Ja Cafe Köket Senaatintorin laidalla on kuulemma myös hyvä työskentelypaikka.

Vastaa

Loistovinkkejä! Sanomatalo olisikin itselle erityisen näppärän matkan päässä, joten täytyy ehdottomasti käydä! Köket on tuntematon, mutta jos suunnitelmat pitää ja ”ulkona” työskentelypäivät tulevat tavaksi, niin sekin tulee varmasti testattua – kiitos! :)

Vastaa

Kirjoituksesi alku on suoraan elämästäni kun jäin vuorotteluvapaalle. Käytännössä nukuin koko ensimmäisen kuukauden. En muista tuosta ajasta oikein mitään, ainoastaan sen että nukuin, nukuin, nukuin ja ehkä vielä vähän nukuin. En saanut mitään aikaiseksi mutta annoin itselleni sen anteeksi.

Olin väsynyt ja kyllästynyt työhöni, enhän muuten olisi vapaalle jäänytkään. Päätin siis että vaikka aika tuntuu menevän hukkaan, niin nukun silti univelat pois. Ja kylläpä kannatti! Kuukauden jälkeen olin kuin uusi ihminen ja tunsin kerrankin levänneeni tarpeeksi.

Vastaa

Voi että, miten huojentavaa kuulla! Olen yrittänyt olla itselle armollinen väsymyksen ja levon suhteen, mutta kieltämättä silti väsymyksen määrä ja unen tarve ovat yllättäneet ja huoli kieltämättä hiipynyt mieleen. Kommenttisi sai ajattelemaan ja tajuamaan, että eihän itsellä ole vielä mennyt kuin kolme viikkoa pois jäännistä – ehkä on siis vielä ihan normaalia olla puhki, ja pitäisi vain nukkua niin paljon kuin nukuttaa, eikä syyllistää itseä ylipitkistä yöunista ja tekemättömistä töistä! Suuret kiitokset, tässä onkin ajateltavaa! :)

Vastaa

Ehkä se vie aikansa, että toivut hullunmyllystä jonka juuri jätit taaksesi. Jotenkin kuvittelisin että se voisi viedä ainakin kuukauden, ellei pari, kun olo helpottaa ja univelat on nukuttu :D

Vastaa

Olet varmasti täytsin oikeassa! Jotenkin vain yllätti tämä väsymyksen määrä, jonka luulin olevan paha jo ennen töistä pois jääntiä :D Noh, keho kai yrittää viestiä, joten parempi yrittää ottaa rauhassa ja nukkua väsymystä pois, kun vaan malttaisi… :)

Vastaa

Loppuunpalaneille ihmisille löytyy apua mielenterveystoimistosta. Ehkä sinun pitäisi hakeutua kuntoutukseen. Loppuisi tuo ainainen narina pimeästä. Terve ihminen tekee sen mitä tahtoo säästä riippumatta.

Vastaa

Itse asiassa työuupuneelle ihmiselle lääkärit ja mielenterveysalan ammattilaiset nimenomaan tuntuvat tarjoavan ratkaisuksi pientä tai pidempää lomaa. Varmasti jos se ei auta tai oheen tuleen muita haasteita, kannattaa hakeutua tarkastamaan, josko tilanteeseen voisi saada muuta apua. :) Mitä säähän tulee, niin valitettavasti se vaikuttaa paljon kuvapainotteiseen blogiin ja vaikka niin tahtoisin ottaa kuvia, ei auta. Ja kaamos aika taas vaikuttaa osaan huomattavasti voimakkaammin kuin toisiin, persuterveydestä huolimatta (toki hyvinvoinnin ylläpito auttaa asiaan). Ihanaa torstaipäivää!

Vastaa

Mietin juuri, että totta kai alkuun pitää olla armollinen itselleen ja levätä, mutta jos olotila ei tunnu menevän ohi, voisi olla ehkä hyvä käydä edes kerran jossain juttelemassa, jotta saisi selvyyttä omiin aatoksiinsa? Tsemppiä!

Vastaa

Ehdottomasti! Itse kävin juttelemassa ennen töistä pois jääntiä ja hain eri alojen ammattilaisten näkökulmaa pidemmänkin aikavälin ajan, ja se olikin merkittävä motivaattori toimia, kun tajusi, että nyt on tehtävä jotain. Se toi myös konkreettisia näkökulmia siihen miten toimia ja edetä. Itse tykkään pohjata ratkaisuni kunnolla ja pureskella eri vaihtoehtoja, joten siksi yleensä perehdyn asioihin kunnolla ennen ulospäin näkyviä valintoja.

Nyt innostaisi vuorostaan tietty mentoronti / ura coaching, jollaista olen vähän tässä selvitellytkin ja hakeutunut kontakteihin, jotka inspiroivat jatkoaskeleita työnäkökulmasta. Mutta yritän olla hätiköimättä ja levätä ensin, nyt kun siihen on mahdollisuus. Juttelu aina, erityisesti ulkopuolisten ammattilaisten kanssa auttaa aina mukavasti tuomaan perspektiiviä ja haastaa kehitykseen! :)

Vastaa

Juuri näin, olet aivan oikeassa :)!

Vastaa

Jotenkin hauska postaus, siis tuo alkuosa, kuulostat sisuuntuneelta! :D Kun monesti blogeissa on vaan blingblingiä ja kivoja asioita.

Itse vähän samantyyppisen muutoksen pakon edessä läpikäyneenä, niin LUPAAN, että se väsymys menee ohi. Ei viikossa, kahdessa eikä ehkä parissa kuukaudessakaan, mutta jonain aamuna heräät ja huomaat että voit ehkä paremmin kuin koskaan. :) Tsemppiä matkallesi!

Eikä kannata ottaa mitään ressiä tuollaisista mielenterveystoimistoon painostamisista. Ei nekään mitään ihmelääkettä ole, luulen että olosuhteiden korjaaminen (uusi ammatti, parisuhde, lapsen saaminen vihdoinkin, paikkakunnanvaihdos ja vuoden sapattivapaa) auttoi paljon enemmän. Itse kävin myös sen tien läpi, koska toipumisen alettua halusin ottaa kaikki keinot käyttöön.

Vastaa

Voi apua, miten mulla onkin jäänyt tähän kommenttiisi vastaaminen välistä! Pahoittelut!!

Haha, ehkä ihan hyvä jos välillä onnistuu peilaamaan edes häivähdyksen kaiken tämän söpön ja hötön lomaan myös niitä arjen syvempiä mietteitä ja tuntoja ;)

Kiitos ihana kannustuksesta! Olen itse yrittänyt ajatella, että jos olen kerryttänyt tätä väsymystä kaikkea niin monta vuotta, niin miten ihmeessä voisin ajatella sen katoavan ydessä yössä. Pala palalta parempaan!

Itse aloitin prosessin jo yli pari vuotta sitten, yritin ensin hakea apua tilanteeseen muita väyliä pitkin, kunnes tajusin, että se millä on suora vaikutus, on ihan siinä edessä. Lähtemisen päättäminen ei ollut helppoa. Arki kun hitaasti ajautuu jonnekin, niin samalla myös turtuu, unohtaa miten muuten voisi olla. Mutta nyt kun katsoo taakse, kaikki näyttää jotenkin kirkkaammalta ja ihmetyttää, miten niiden valintojen tekeminen olikin sellainen ponnistus. Mutta onneksi se ponnistus on tehty ja asel otettu, ja ennen kaikkea, toivottavasti siitä kaikesta on opittu ja tulevaisuudessa osaan tehdä valintoja enemmän itseäni kuunnellen :)

Kiitos sinulle sanoistasi ja aivan ihanaa kevään odotusta, takatalviennusteista huolimatta!!

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.