Sunnuntai tuntuu nykyään merkitsevän itselle entistä vahvemmin kiireetöntä aikaa, kotipäivää ja pieniä kävelyretkiä kotikulmille. Tänään ei ole poikkeus, olen haahuillut koko päivän sisällä tehden rästijuttuja ja ihan vain nauttien olosta, mutta päämäärättömän kävelyretken korvaa poikkeaminen kaverin luona iltateellä – täydellinen tapa viimeistellä rento sunnuntai.
Olen sopeutunut uuteen kotiini ja Kruununhakaan erinomaisesti. Vaikka muuton myötä työmatka pitenikin ja lähikauppa siirtyi harppauksen kauemmaksi, niin rakastan merellistä miljöötä ja kauniita katuja. Jalan liikkuminenkin on lisääntynyt huimasti, ratikkaa ei jaksa odotella vain muutaman pysäkinvälin takia ja eri suuntiin tulee liikuttua hyvinkin herkästi kävellen. En malta odottaa kesää, jolloin uusista kotikulmista saa ammennettua varmasti ihan uudella tapaa.
Mutta nyt, teeaika kutsuu. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!
8 comments
Jussi Kari
Heh, tutuilta kulmilta näyttää. Itse kun muutin töiden perässä Turusta Helsinkiin, tuli Krunikassa asuttua sellainen puolisen vuotta. Ja sieltä on tosiaan helpointa kävellä tai pyöräillä keskustaan! Se olikin ehkä yksi Krunikan hankalimpia puolia ainakin tällaiselle laiskimukselle (mikä toisaalta saattoi olla ihan hyväkin…).
Vaikka olenkin muuten helsinginkeskustarasisti, niin Krunikka oli ihan kiva paikka – juuri mainitsemiesi merellisyyden ja kauniiden katujen vuoksi. No, nyt sinun Krunikkaan muutettuasi siellä on jotain muutakin kaunista kuin pelkät kadut ;)
Anna-Maria
Niin totta, Kruununhaka on suosikkialueitani Helsingissä, mutta tuo huono tavoitettavuus julkisilla vähän häiritsee. Tietty, kävellenhän pääsee näppärästi moneen paikkaan, mutta huonolla säällä, väsyneenä tai kiireessä se ei aina ole se mieluisin vaihtoehto ;) Mutta se on kyllä totta, hyötyliikunta lisääntyy merkittävästi! Mulla on kännykässä jonkintasoinen kävelylaskuri ja siinä missä aiemmin perusarkipäivänä tuli sellaiset puoli tuntia täyteen, nykyään tulee kevyesti ainakin tunti plus portaiden kapuamiset. Jotain hyvää siis ;)
Ja kiitos ;)
Jussi Kari
Joo, ja minulla oli vieläpä se puolellani, että 3T oli tuolloin poikkeusreitillä ja pysähtyi lähellä silloista asuntoani, mistä pääsin kätevästi töihin. No, sen palattua oikealle reitilleen työmatka pitenikin sitten… :D
Olen myös luottavainen, että ensimmäinen kommenttini pääse Secret Wardroben vuosikirjaan ”Korneimmat blogikommentit”-sarjassa!
Anna-Maria
Haha, no se onkin vain kivaa vaihtelua vuosikirjan ”ilkeimmät blogikommentit” tai ”tahattoman koomiset kommentit” –kappaleisiin (joihin tosin pääsee osin samoja taidonnäytteitä) :D
Anonymous
Tiedätkös, noista sun kiireettömistä viikonlopun päivistä ja tunnelmallisista paikoista on tullut ihan klisee. Ikään kuin suomenkielessä ei muita adjektiiveja olisikaan. Kiireetön ja tunnelmallinen. Suosittelen sulle jotain kirjoittajakurssia, että pääset noista maneereistasi eroon.
Suora kysymys ja suora vastaus…. Kirjoittiko sun poikaystävä jotain sun juttuja puhtaaksi, kun niissä on niin huimia tasoeroja?
Anna-Maria
No sitähän ne ovat, kliseitä! :) Ja voisiko tasoeroihin vaikuttaa päivä ja panostus? Ja mitä tulee kirjoittajakurssiin, niin mietin, että jos mentäisiin yhdessä? Vilkaisin vain tässä huvikseni aiemmin jättämiäsi kommentteja ja mietin, että voisi tehdä hyvää meille kummallekin; saataisiin sanavarastoihimme sävyeroja :)
Anonymous
…. En ymm’rr’, saataisiin s ’ vyeroja, en m’ ikin’ kirjoita noin.
Sari
Ihanan utuisen talvisia kuvia Helsingistä. Minusta olet onnistunut nappaamaan kuviin aidon tunnelman. :)). Olen syntynyt Helsingissä mutta muuttanut pohjoiseen jo ihan pienenä. Kesäisin olen pääasiallisesti vieraillut pääkaupunkiseudulla, joten talviset kuvat ovat ihan paikallaan.