Tiedän, että tämä kuulostaa todella kummalliselta näin viikolla, jolloin talven ehkä kovimmat pakkaset ovat paukkuneet ulkona, mutta mulla on viime aikoina ollut vähän sellainen orasteleva kevätfiilis. Lämpötilasta se ei ainakaan johdu, mutta ehkä valosta – maanantaina havahduin neljän maissa ratikkaa odotellessa siihen, ettei ole enää pilkkopimeää töistä kotiin lähtiessä. Mikä ihana asia!

Ehkä kevätfiilistä on tuonut myös vähän enemmän näkyvä aurinko, tai se, että sähköpostiin alkaa jo tipahdella kaikenlaista kevätinspiraatiota. Tiedän, aikaista. Mutta jos se auttaa jaksamaan läpi kylmän ja pitkän tammikuun, niin en välitä, vaikka oikeasti ne syvimmät talvikuukaudet ovat vasta käynnissä.

Olkoon tämä maanantaina päälle iskenyt flunssakin sitten vaikka kevätflunssaa, jos se siten kuulostaisi todellisuutta paremmalle. Mies oli viikonloppuna kipeänä ja nyt minä. Normaalisti vastustuskykyni pitää ihmeen hyvin pintansa toisen oireillessa, mutta kai tammikuu sai sen luovuttamaan kuten muutenkin melkein tekisi mieli. Viimeiset pari päivää on siis mennyt villasukissa ja tukka pystyssä kotona oloa parannellen.

Tämä asu ei siis suinkaan ole näiltä päiviltä vaan viime viikonlopulta. En ehkä ole ainoa, jonka mielestä sekin on aika keväinen – vai?

Vaikka kokonaisuus on kerrostettu ja hameen alle on ujutettu talvisaappaat, värit sekä alla olevan mekon printti vihjailevat jo keväästä. Ja juuri väreihin aion taas alkaa pukeutua, kunhan säät lauhtuvat. Ei talven toki pitäisi antaa estää, mutta ihon ja mielen ollessa kalpea, tummat värit vetävät puoleensa tarpeettoman paljon. Eikä väri tarkoita kirkkautta tai räikeyttä, esimerkiksi tämän mekon pariksi sopisi kivasti myös vaalea reilu neule, ja silti jäisi värin ja raikkauden tuntu.

Printtimekko ja poolo: KappAhl Limited Edition, saatu blogin kautta / Laukku: Coccinelle / Saappaat: Unisa
Kuvat: Nina, Tunnetila

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.