Elämäni pyörii hiusten ympärillä, tai pikemminkin niiden kasvun vahtaamisen. Eivätkä ne tunnu kasvavan. Miljoona vuotta (ei en liioittele) on edessä aikaa siihen, että ne ovat taas pitkät, mutta siihen asti täytyy vain jatkaa sen vaalimista mitä on ja yrittää elää nykyisten nysien kanssa. Onneksi on Peili ja Giau, ne tekevät ihmeitä.

Edellinen kertani Giaun käsittelyssä oli kesän alussa ja ehdin jo laskemaan päiviä viime viikkoiseen Peilin tuoliin istahtamiseen. Jotain hyvää tosin oli venähtäneestä tyvikasvustakin, ainakin se todisti sen, että ne hiukset oikeasti kasvavat myös minulla, eikä vain muilla. Olen surullinen, ja hetkittäin toivotonkin, siitä miten paljon matkaa on vielä edessä, mutta yritän iloita pienistä asioista. Kuten vaikka siitä, että siitä kun pääsin eroon sinettipidennyksistä on nyt reilu vuosi, mikä tarkoittaa, että uutta hiusta on jo selvästi päässyt kasvamaan sellaiset 10-15 senttiä. Hiukset siis tuntuvat jo merkittävästi tuuheammilta eritoten tyvestä, ja kun ponnarin kietaisee päätä myöten ihan ylös, tuntuu se jo oikeasti suhteellisen paksulta, siltä, miltä hiukseni aikoinaan löysälläkin ponnarilla tuntuivat.

Kesän säälittävää reuhkaani katseltuani vakuutuin siitä, että latvaa on pakko tasata reilusti vaikka kipeää tekisi. Niinpä sitä lyhennettiinkin sellaiset nelisen senttiä, eivätkä hiukseni ole koskaan olleet näin lyhyet. Tasaus tuntui välittömästi, hyvässä tuuheus ja pahassa lyhyys, mutta kyllä se kokonaisuudessaan on paljon parempi näin. Takana on edelleen lovi sinettien katkomien hiusten myötä, joten tiedän, etten voi vielä ajatella, että nyt suunta olisi vain pidemmäksi, vielä täytyy leikata.

Teemme kuitenkin latvan tasauksen osissa, sillä kokeneena Giau epäili, että kerralla lyhennys olisi liian kova pala minulle. Hyvä että uskoin, paljon parempi näin, sillä tämäkin jo tuntui vaikka olin ehtinyt henkisesti tulevaan valmistautua. Ensi kerralla ehkä olen valmis menettämään vielä viimeiset sentit siihen, että tukka on edestä ja takaa yhtä pitkä (huomioimatta tietenkin sitä kaikkea puolipituudessa olevaa seassa kasvavaa hiusta). Pärjäisin kyllä varmasti tässäkin pituudessa, jos hiukset olisivat normipaksuiseni ja tasaiset, mutta kohtahan ne kai ovat. Sitten kasvatan ja kasvatan, kunnes saan ne takaisin pitkiksi. Edessä on siis vielä älytön urakka, jota sorrun joskus miettimään, mutta yleensä yritän ajatella projektia vuosi kerrallaan (älyttömän pitkä aika sekin).

Tämäkin pituus on kyllä hauska, mutta haasteena on se, että mitta vaatii laittamista, ja minä en ole järin hyvä siinä. Minulle hiukset ovat sitä paremmat, mitä vähemmän niille tarvitsee tehdä. Tässä kampauksessa alla on ollut rullat kohottamassa, ja tällaisena voisin ihan hyvin kaupungilla kulkeakin, mutta arvatkaa vain jaksanko hiuksia rullailla muuta kuin korkeintaan kerran kuussa? Yleensä rutiinini on luokkaa wash & go (plus toki ne miljoonat hoitotökötit ja öljyt latvoihin sekä pituuteen siinä lomassa). Mutta kohta on ehkä aika opetella uusia tapoja laittaa hiusta. Kun pituus on tästä vähän parempi, kestää se kivasti loivan kiharan tai jonkun muun rennon surffilookin, jonka uskoisin kykeneväni toteuttamaan pikaiseen arkiaamuina. Se hetki ei ole kaukana, että luovun pidennyksistä kokonaan, ja voi että, ette tiedäkään miten odotan sitä.

Väri on taas huippukiva, niin paljon freeshimpi kuin mitä kesä jätti jälkeensä. Kaiken kaikkiaan olen oikein erittäin tyytyväinen, ja se mihin en ole tyytyväinen, niin sille mikään muu kuin aika ei voi mitään.

Täällä teksti klipsipidennyksistä.

Katso myös nämä

28 comments

Vastaa

Siulle käy myös noin! Näytät uudistuneelta, freshiltä. :) Minä luovutin tuon ikuisuusprojektin kanssa, tai ainakin se sai nyt takapakkia. Menin eilen kampaajalle ja otettiin reilusti pituutta pois. Pakko oli myös leikata hiuksia, kun kesän jäljiltä oli niin huonossa kunnossa. Lisäksi myös vaalennettiin… En näköjään pääse blondiudesta mihinkään! Tuli vaaleampi lopputulos kuin mitä olin toivonut.

Vastaa

Kaunis kiitos! :) Kieltämättä uusi look toi vähän uutta virtaakin, mutta kyllä ne vain niin käsittämättömän lyhyiltä tuntuvat että..

Itse olin pitkään käymättä kampaajalla kun jännitin vieraan käsiin joutumista niin paljon. Nyt on ensimmäinen kerta kun todella olen varma, että kampaaja tietää mitä tarkoitan vaikken osaisi sitä ihan tismalleen sanoa, sen myötä olo on kampaajalle mennessä jopa rento ja kokemus melkeinpä rentouttava!

Harmi juttu, ettei väristäsi tullut tismalleen toivomasi, ehkäpä se hivenen muutamassa pesukerrassa tasaantuu? Tai sitten vain silmä tottuu :)

Vastaa

Tämä ei nyt varmaan lohduta, mutta tuon pituiset hiukset sopivat tosi hyvin sinulle, ainakin kuvasta päätellen! Kuten aiempi kommentoija sanoi, jotenkin ne näyttävät freshimmiltä. Toki pitkätkin hiukset näyttävät hyvältä sinulla, mutta ehkä vaihtelu virkistää :)

Asiasta toiseen, jos postaustoiveita saa esittää niin olisi mukava lukea tyylisi muutoksista. Olen lukenut blogiasi kauan ja muistelen että olet jotkut tehnyt vastaavan postauksen, mutta olisi mukava lukea uudelleen ja ehkä esim. lyhyempään ajanjaksoon (esim. tyylimuutokset blogin aikana) keskittyen. Esim. mitkä ovat tyylisi kulmakiviä juuri nyt ja mitkä ovat ehkä ennen olleet, mutta jääneet. Näin ulkopuolisen silmin tyylisi on muuttunut viime aikoina astetta naisellisemmaksi (? parempaakaan sanaa en keksinyt) kun välillä se oli hetken ehkä jopa vähän rokahtavakin, oletko samaa mieltä? :)

Vastaa

Kaunis kiitos kannustavista sanoistasi!! Onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, harmi vain, että odottavalle kasvu tuntuu hävyttömän hitaalta ;) Pitäisi vain yrittää iloita tästä vaiheesta ja mahdollisuudesta testata uusia lookeja :)

Oi mahtavaa, postaustoiveet ovat aina enemmän kuin tervetulleita! Olenkin tosiaan joskus pieni ikuisuus sitten tehnyt vanhat tyylit -postauksen laajemmassa mittakaavassa, mutta en näin lyhyemmällä/tuoreemmalla tähtäimellä. Huomaan, että tyylini elää kausittain, mutta oikeastaan en huomaa sitä kunkin kauden ollessa kyseessä, mutta jälkeenpäin sitä on helpompi tarkastella ja huomata tietyn henkisiä ajanjaksoja. Ja etenkin tuo oli mielenkiintoinen pointti, että mitkä asiat ovat tyylissä säilyneet ja mitkä jääneet! Hmm, tämä olikin siis tosi hauska idea, jota täytyy hetki pohtia ennen postauksen kasaamista :) Kiitos toiveesta!

Vastaa

Itselläni on suunnilleen samanmittaiset hiukset kuin sinulla. Oma pikakampaukseni on juuri hiusten rullaus. Minulla on 5-8 cm halkaisijaltaan olevia rullia. Hiukseni ovat paksut, mutta noin isoja rullia en tarvitse kovin montaa kuitenkaan, ehkä max. 15 kpl. Aika pian opin rullaamaan hiukset parissa minuutissa. Annan niiden olla paikoillaan meikkaamisen ja aamupalan ajan. Lopputulos on mukavan kohotettu ja taipuisa – omassa mittakaavassani tämä tapa on myös nopea. Kiharoista vain haaveilen, tämän pehkon kihartamiseen menee n. 30 min, vaikka olisi minkälainen puikko käytössä.

Ei varmaan juurikaan lohduta, mutta ei hiusten ohuus ainakaan näy ulkopuoliselle. Tsemppiä kasvatukseen!

Vastaa

Oi mahtavaa, iso kommentistasi tämä kannusti rullaukseen ihan uudella tavalla! Nyt minulla menee kokemattomana koko pään rullailuun sellainen vajaa 10 minuuttia, mikä on aamun kiireessä ja puoliunisuudessa liikaa, mutta pari minuuttia, sehän ei ole aika eikä mitään! Eli ei siis muuta kuin harjoittelemaan ja löytämään se oma nopein tapa pistää rullat :) Taidan aloittaa viikonloppukokeiluilla ja sitten kun siihen löytyy rutiini, siirtyä myös arkiaamuihin!

Vastaa

Tuo leikkaus näyttää oikeesti tosi hyvältä! Tosi kaunis ja freshi! Varmasti myös vaihtelu virkistää. Mutta tsemppiä hiusten kasvattamiseen! Hidastahan se on… :(

Vastaa

Oi, kiitos! Kyllähän tämä toi ihan mielettömästi ryhtiä hapsuhiuksiini, mutta kun on tottunut pitkiin, niin kyllä ne vain kumman nysiltä tuntuvat, etenkin kun paksuus ei ole vielä täysin vanhaan palautunut. Kärsivällisyys ei ole vahvuuteni, mutta tässä ei ole auttanut muu kuin opetella :) Heh, ja odottavan aika on pitkä pätee kyllä kasvatukseen paremmin kuin hyvin!

Vastaa

Oot ihan älyttömän kaunis ja ihanan väriset noi sun hiukset! Itsellä myös kasvatus kesken, pituutta on kuitenkin jo rintojen kohdalle/vähän alle mutta vielä haluaisin 5-10cm lisää pituutta. Kasvua odotellessa! Onneksi mulla on luonnostaan paksut ja hyväkuntoiset hiukset, niin kasvatus on aika helppoa kun ei tarvi hirveästi leikellä… Nuo lyhyemmätkin hiukset näyttää hyvältä sulla :)

Vastaa

Oi ihana, kaunis kiitos <3 Tästä väristä kyllä tykkään itsekin hurjasti, mukavan raikas ja puhdas!

Tsemppiä kasvatukseen, odottavan aika on pitkä! :) Minulla on aikoinaan pisimmillään ollut hiukset selvästi rintojen alle ja sellaisten perään nytkin haikailen. Nyt tosin olisin tyytyväinen jos näitä edes pitkiksi voisi kutsua ;)

Minullakin on luonnostaan suhteellisen paksut hiukset, mutta vaalennus toki on tehnyt niistä hauraammat ja huokoiset, ja toki nyt sinettien repimät hiukset ovat paksuudeltaan vain varjo siitä, mitä ne ennen olivat. Mutta voi sitä iloa kun näkee uuden hiuksen puskevan tyvestä ja paksuuden (melkein toivottoman) hiljalleen palailevan. :)

Vastaa

Ymmärrän hyvin! hieno kuva, sinulle sopii ihan hyvin lyhyetkin hiukset :) mutta oletko syönyt biotiinivalmistetta? jotain tuotteita jotka voisi auttaa hiusten kasvussa on ainakin Cutrin bio -sarja, arganöljy ja shampoot ja hoitoaineet joissa on arginiinia, jonka pitäisi auttaa hiusten kasvussa. Mutta niinhän se menee ettei hiukset kasva edes vuodessa kun vaan jonkin verran, kasvatus voi viedä vuosia

Vastaa

Hei, mitä mustien silmänalusten peittäjää käytät? Kiitos!

Vastaa

Heippa, täältä löytyy postaus käyttämistäni peiteaineista: http://anna.fi/secretwardrobe/2012/07/04/ihon-pienille-virheille/ :)

Vastaa

Heippa, vastasinkin jo kysymykseesi, mutta jostain syystä vastaus on kadonnut. Noh, uusi yritys, eli tässä linkki käyttämiini peiteainesiin :)

http://anna.fi/secretwardrobe/2012/07/04/ihon-pienille-virheille/

Vastaa

Kiitoksia! Viime talvena söin ihan pelkkää biotiinia, mutta nyt olen syönyt hiuksille suunnattua ”sekoitusta”, jossa on mm. juuri biotiinia – olisikohan ollut Evonia nimeltään? En tiedä onko siitä suurta apua, mutta tuskin on haittaakaan, joten mieluummin käyttäen kuin käyttämättä :) Kasvua edistäviä shampoita ja hoitoaineita en olekaan kokeillut, täytyykin perehtyä tuohon mainitsemaasi, kiitos siis vinkistä! :)

Vastaa

Hei, näytät kuvissa erittäin kauniilta ja moni varmasti ottaisi mielellään itselleen tuollaiset hiukset kuin sinulla. Ja toivottvasti sinun tai kenenkään muunkaan elämä ei oikeasti pyöri hiusten ympärillä ja hiukset tee sinua surulliseksi. Ne ovat aika toissijainen asia kuitenkin tässä elämässä ja ihan hyvin pärjää vaikka ilmankin. Mukavaa syksyn jatkoa!

Vastaa

”– ihan hyvin pärjää ilmankin”, niin puhutkohan tässä nyt kokemuksesta? Siitä kun tulee kaljuksi vaikkei haluaisi? Tunnen parikin nuorehkoa naista jotka ovat ilman omaa tahtoaan kaljuja enkä usko että se on (varsinkaan alkuaikoina) millään tavalla helppo paikka. Jos taas tarkoitat jotain omavalintaista siilitukkaa ei sillä kyllä ole mitään tekemistä asian kanssa.

Toisekseen, kannattaakohan blogeja muutenkaan lukea kuin piru raamattua…

Vastaa

Puitpa varsin osuvasti sanoiksi omatkin kyseisestä lauseesta heränneet mietteet, tismalleen samaa mieltä siis :)

Vastaa

Heippa Jenni, ensinnäkin kaunis kiitos kehuista! Täytyy silti valitettavasti myöntää, että minunkin korvaan särähti tuo toiseksi viimeinen lauseesi. Mikä on ensisijaista ja ennen kaikkea, kuka määrittelee sen mikä on ja onko se asia, jonka kukaan muu kuin kyseessä oleva henkilö voisi määrittää? Oikeastaanhan kun ilman melkein mitä tahansa pärjäisi, elossa pysyy hyvin vähällä ja onnellisuuteenkaan ei tarvita juuri mitään. Itse en myöskään rohkenisi lähteä arvottamaan tunteita, kenellä on oikeus suruun ja mistä syistä, tunne kun on aina aito, mutta useimmiten pystymme vaikuttamaan siihen, hallitsemaan sitä, ei niin, että tunne hallitsisi meitä.

M:n tapaan tiedän itsekin hiuksensa sairauden takia menettäneen naisen lähipiiristäni, ja vaikka se ei sillä hetkellä ollut suurin murhe, en voisi ikinä vähätellä sitä silmistä näkynyttä surua kun hiukset irtosivat tupoittain ja vastaavasti sitä riemua kun ne viimein alkoivat puskea takaisin päänahasta. Vaikka henkilö itse valitsikin tien kulkea ylpeästi kaljussaan, ja kieltäytyi peruukeista, ei ympäröivä maailma ollut yhtä sinut asian kanssa, vaan harva se päivä joku otti asiakseen huomautella kaljusta naisesta, aivan kuin tilanne muutenkaan olisi ollut helppo. Ja vaikka hiuksettomuuden kanssa oppikin elämään, kyllä se silti todella tuntui.

En toki vertaa itseäni tähän henkilöön (luojan kiitos olen niin onnekkaassa asemassa, että minulla sentään on omat hiukset!), haluan vain tuoda esiin sen, etten ikinä vähättelisi sitä, miltä joku pienempi asiakin voi tuntua, vaikka käynnissä olisi vaikka mitä muuta. Tunne harvoin on valinnaista, mutta sen seurauksiin voi vaikuttaa, joten antakaamme kaikille oikeus tuntea, se kun ei vielä ole yhtä kuin teot, niihin tunne harvemmin sopii täydeksi perusteluksi.

Huh, tulipa pitkä kommentti vaikka yritinkin typistää. :) Mukavaa syksyn jatkoa myös sinulle!

Vastaa

Pahoittelut, että en osannut ilmaista ajatustani oikein. Postauksesi oli ihan kiva ja kuvat kauniita, halusin vain kommentoida, että toivottavasti et olisi surullinen hiusten takia. Tarkoitus ei tietenkään ollut arvottaa sinun tai kenenkään muun tunteita. Omat kokemukset hiustenlähdöstä perustuu myös sairauteen enkä kieltänyt etteikö se olisi kova paikka, ei niinkään oman ulkonäön takia vaan siksi, että se tekee sairaudesta niin näkyvän, jolloin sitä on entistä vaikeampaaa unohtaa hetkeksikään.

Vastaa

Kiitos kaunis jatkokommentistasi! Lyhyissä kirjoitetuissa kommenteissamme niin paljon jää rivien taakse, mikä ei välity suoraan toiselle, siksi ihana että avasit ajatuksiasi :) Sepä se, näkyvyyshän tuossa on varmasti se suurin murhe, mutta varmasti monille naisille myös tietyn naiseuden symbolin menettäminen, enkä myöskään vähättele miesten kaljuuntumista, tuntuu olevan sekin monelle tosi kova paikka, vaikka ulkopuolinen ei juuri eroa entiseen huomaisikaan :) Kai se on niin, että mikä tahansa vähänkään isompi muutos ulkonäössä vaatii oman sulatteluaikansa, kaikkeen tottuu, mutta ei silmänräpäyksessä :) Toivottavasti omalla kohdallasi sairauden suhteen olet voiton puolella, isoja asioita aina, oli sitten mistä tahansa kohdallasi kyse!

Vastaa

Hurjasti tsemppiä! Mulla oli aikoinaan tosi epäonnistunut kokeilu pidennysten kanssa, ja lopulta leikkasin takaa poikki takkupesäkkeen. Hiukset tuntuivat niiiiiiiiiiiiiin ohuilta, eikä lovi hetkessä kadonnut. Jos tuskailet oman projektisi kanssa, niin voit käydä välillä hakemassa vertaistukea blogissani. Projektinani on kasvattaa vuosi sitten lyhyeksi leikkauttamani tukka takaisin pitkäksi. Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että kampaaja ei enää lyhentänyt hiuksia korvien päältä. Hiukseni eivät ole juurikaan edukseen tällä hetkellä, joten en ole vielä tehnyt kuukausipäivitystä projektistani. Mutta hyvältä näytät näin vieraan silmissä!

Vastaa

Oi apua, ihan meni kylmät väreet, niin hyvin pystyin samaistumaan – täytyykin käydä lukemassa blogistasi lisää! Omat hiukset ovat sivuilta ihan ok, mutta se kammotus onkin sitten takana, sieltä sitä hiusta lähti merkittävästi ja siten aina tähän asti siellä on ollut ruma lovi joka on saanut karttamaan hiusten pitämistä auki. Ei lovea vieläkään tyystin olla saatu pois, mutta nelisen sentin lisälyhennys pitäisi kadottaa sen kokonaan. Tosin sen jälkeen menee vielä aikaa, että kaikki vajaamittaiset hiukset pääsevät kasvamaan samaan mittaan pisimpien kanssa, joten ohuenlaisten hiusten kanssa tässä elellään vielä pitkään.

Vuoden takaiseen nähden tilanne on jo huimasti parempi (silloin päässäni oli jopa pieniä kaljuja läikkiä pidennysten poiston jäljiltä, puhumattakaan kaikista niistä katkenneista hiuksista), mutta silti matkaa siihen, mikä tilanne ennen sinettien ottamista oli, on vielä reilusti. Jaksan hymähdellä silloisen kampaajani myyntipuheille siitä, kuinka pidennysten piti vauhdittaa silloista kasvatusprojektiani ja suojata hiusta. Niinpä niin, nyt niitä vain puolen vuoden mittaisen pidennyskokeilun vaurioita korjaillaan useampi vuosi. :/

Vastaa

Sama projekti täälläkin, tosin itse leikkasin suosiolla polkkapituuden ja alkujärkytyksen jälkeen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kärvähtänyt pumpulimainen höttörakenne on jo kasvanut pois ja hiukset alkavat tuntua samalta, mitä ne olivat ennen sinetteihin sekaantumista.

Sä olisit superkaunis vaikka kaljuna, joten no hätä :)

Vastaa

Oi, kaunis kiitos :)

Ihana kuulla, että omat hiuksesi ovat jo noin hyvällä tolalla! Itsellä on vielä juuri tuota haituvaa takana, ja jos olisin halunnut tasata kerralla, olisi pituus aikoinaan täytynyt vetää liki korvia – myönnän, että se olisi ollut minulle kertarykäyksellä liikaa. ;) Nyt uskoisin, että selvitään sillä, että pätkäistään enää se nelisen senttiä ja sitten annetaan kasvaa. Nyt lyhennyksen jälkeen hiukset tuntuvat jo merkittävästi paksummilta, mutta takaa ne ovat edelleen ohuet. Ilman sitä hiuksista olisi huomattavasti helpompi oppia pitämään jo tällaisina. Noh, elän vahvasti siinä toivossa, että ensi kesäksi hiukset olisivat ehtineet kasvaa tähän mittaan normaalipaksuisina, ja kesä, sehän tulee taas äkkiä? :)

Vastaa

Voi, tuokin mitta kuvien puolesta sopii sinulle todella hyvin!! Raikas ja kaunis.

Vastaa

Oi, kaunis kiitos kannustavista sanoista! Kai se vain on helposti niin että itse on tottunut tiettyyn peilikuvaan ja vielä kun haaveilee jostakin, niin on vaikea nähdä parhaita puoli muusta, mihin taas ehkä ulkopuolinen objektiivisemmin kykenee :)

Leave a Reply to Korundi Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.