Asuste, jota en ajatellut käyttäväni enää ehkäpä ikinä on ollut pikkureppu. Mutta aika haalistaa ehdottomuutta ja eräänä päivänä sitä huomaakin kahdenkymmenen vuoden jälkeen kokevansa olon jälleen sallivaksi.
Kaupunkiretkipäivää viettäessä ja Vallisaaressa poiketessa laukku olisi tuntunut epäkäytännölliseltä, mutta sporttireppu liioittelulta, niinpä kantopulman ratkaisi eteisessä nököttävä mokkanahkainen pikkureppu. Se muuten toimii ohuiden kantohihnojensa ansiosta myös yhdelle olalle heitettynä.
Sen pariksi istui täydellisesti boheemi maksimekko, jonka myymistä harkitsen varmaan vuosittain raaskimatta kuitenkaan lopulta luopua. Ehkä hyvä niin, sillä aina se kuitenkin jossain vaiheessa kesää päätyy päälle. Lookkiin (ja lempeään merituuleen) sopi huolittelemattomat hiukset, jotka taipuivat loivaan laineeseen kun kostutin niitä kevyesti edellisiltana ennen kiertämistä ne kahteen tiiviiseen nutturaan päälaelle. Kikka, jota kokeilin heti tänä viikonloppuna uudelleen.
Mekko: Bershka / Sandaalit: Texto / Reppu: Ecco, saatu blogin kautta / Neule: Zara / Korvakorut: H&M
Kuvat: Ilona Savitie
8 comments
Mari-Eeva
Hyvä setti ??
Anna-Maria
Jee, kiva kuulla :)
Sari
Ihana mekko ja neule sopii hyvin siihen myös :))
Anna-Maria
Kiitos kovasti! Ihana kuulla, että toimii :)
Kutri
Erinomaisen toimiva asu ja just sopivat puitteet sen kuvaamiseen. Ihmettelen vaan, että eletäänkö me eri maassa, kun täällä oli lauantaina aivan pohjoisnapatuuli ja +12 astetta, eikä sunnuntaina juurikaan sen lämpimämpää. Hrrrr ja brrrrr!
Anna-Maria
Oi kiitos! Lauantai yllättikin viileydellään, nää kuvat on siis keskiviikolta, jolloin oli ihan täydellinen kesäsää – jopa niin helle, että pitkä helma tuntui lähes liioittelulta! :) Ja voi vitsit, kylmästä puheen ollen, miten kolea onkaan ollut tänään! Huomenna kyllä otan paluun syysvaatteisiin tai jotain ;)
Anonymous
Hei,
tarkennatko vielä, että millaiset nutturat olet hiuksistasi väkertänyt että sait noin kauniit laineet? :)
Anna-Maria
Tietenkin!
Mietin vain, osaankohan näin pelkin sanoin selittää yhtään ymmärrettävästi :) Jaoin siis hiukset karkeasti kahteen osioon, joista vuorotellen kasasin toisen päälaelle (tein tämän itse asiassa pää-alaspäin, oli helpompi niin pitkillä hiuksilla) ja kiersin hiusosiota niin kauan, että se alkoi kääntyä kerälle itsestään – tiedätkös, siten miten toisesta päästä kiinni olevaa naruakin kun pyörittää riittävän kauan, se alkaa hakeutumaan kasaan (tällekin on varmaan joku ihan oma terminsä?).
Sitä mukaa kun hiusosio kaartui, taitoin sen nutturan muotoon ja vasta ihan lopuksi kiinnitin sykerön ohuella, mutta napakalla hiuslenksulla. Ja sitten sama toiselle osiolle, jolloin päälaella oli kaksi sykeröä :)
Näin siis laineista tuli pehmeät ja tasaiset. Jos olisin vain survonut ne nutturalle, jälki olisi ollut paljon sotkuisempi :)
Heh, olikohan tämä yhtään ymmärrettävää?