Oi, olisi niin paljon kuvia ja aiheita, joista kirjoittaa, mutta päivät tuntuvat juoksevan ihan liian kovaa ja näissä maisemissa vaikka blogin päivitys poltteleekin näppejä, vettää hieman pidemmän korren kuitenkin muut matkan mahdollisuudet. Tänään on kulutettu jalkoja ja kasvatettu kantovoimia outletissa Sevillan tuntumassa, mutta siitä(kin) oma postauksensa tulossa ihan pian. Sitten on testattu kärsivällisyyttä paikallisen kuriiripalvelun kanssa ja koettu pieniä epätoivon välinpitämättömyyttä vastaan asioidessa.
Mies unohti Granadan hotelliin viime viikon puolivälissä suht arvokkaan tavarapussukkansa, ja sen saamisessa takaisin on ollut työtä. Saatiin järjestettyä niin, että kuriiripalvelu toisi sen seuraavaan paikkaan ja kyllähän sieltä paketti tulikin, mutta ei ollut sisällä meidän omaisuuttamme vaan jonkun polon upouusi Lumia. Kukaan ei myöntänyt virhettä tapahtuneen, vaikka kyllähän me tietenkin tiedettiin, ettei sisältö ollut meidän. Sittemmin on soiteltu, googlailtu, tavailtu espanjaa ja sumplittu asioita oikein olan takaa. Lopulta jotakuta alkoi kiinnostaa meille tullut paketti, ilmeisesti Lumiaansa kaivannut, ja selvitys alkoi.
Oma pakettimme saatiin välikäden avulla paikkallistettua perjantaina Madridista ja se luvattiin toimittaa täksi päiväksi jakelupisteeseen Sevillan ulkopuolelle. Niinpä starttasimme auton ja köröttelimme mukavan matkan lähetystä noutamaan, ja arvaatte varmaan, ettei mitään pakettia ollut tullut. Se on nyt kateissa, taas, eikä kukaan tiedä missä. Myöhemmin saatu puhelu asian tiimoilta vahvisti asiaa, ei löydy ei. Katsellaan. Asia on syönyt äärettömästi aikaa, vaivaa ja hermoja näin simppelin oloiseksi jutuksi. Puhumattakaan korvaavan tuotteen hankinnan kuluista ja epävarmuudesta, saadaanko pakettia koskaan takaisin. Eniten harmittaa se, ettei ketään tunnu kiinnostavan ja asiakaspalvelu on mitä on, puhumattakaan kielimuurin tuomista haasteista. Huuh, että sellaista, onneksi kyse on vain materiasta. Nyt pieni paussi altaalla ja sitten syömään – viimeinen ilta Sevillassa!
Tunika: Zara / Kaulakoru: Stradivarius / Laukku: Massimo Dutti / Kengät: Via Uno
7 comments
MushuThaLohari
Tavaran hukkaaminen on aina ikävää, mutta ulkomailla se on varmasti vielä tuplasti tuskaista juurikin mainitsemiesi syiden vuoksi. Toivottavasti pakettinne löytää kuitenkin pian perille, ja pääsette jatkamaan Andalusian seikkailujanne iloisin mielin! Aurinkoisia lomapäiviä teille :)
Korundi
No niinpä, ja täytyy myöntää, ettei alussa olisi uskonut miten iso juttu nousee tavaran jäämisestä vain parin tunnin ajomatkan päähän. Heh, ehkä olisi ollut helpompaa ajaa se ekstra 500 kilometriä hakemaan tavaraa kuin jättää kuriiripalvelulle, vaikka kyllä voisi kuvitella osaavan hoitaa asiansa. Huoh, toivotaan parasta, sen verran miehelle tärkeät tavarat kyseessä! Noh, ei auta muu kuin nauttia siihen säästä ja maasta, ja yrittää siinä lomassa selvitellä mitä tapahtuu ja tapahtuuko mitään! :)
Tupuna
Toivottavasti pakettinne löytyy… Minulla on vain yksi käytännön kokemus espanjalaisten kuuluisasta ”mañana”-taipumuksesta, ja voi hyvät hyssykät…. Olin järjestämässä messuosaston rakentamista Barcelonassa, ja vaikka kyseessä olivat kansainväliset messut, joiden järjestelyt olivat jo vuosia ennen sitä toimineet loistavasti, törmäsimme kaikki, niin näytteilleasettajat kuin messuorganisaatiokin, sellaiseen kieli- ja asennemuuriin, että järjestön äänestyksen perusteella messuja ei enää koskaan viedä Espanjaan. Näin jälkikäteen asiat tietysti naurattavat, mutta kun aamusta toiseen seisoin siellä ”help desk” -jonossa, eikä jono edes liikkunut, kun ei tiskillä ollut ketään, tai se ainoa hieman englanninkielentaitoinen henkilö oli juuri kahvitauolla, ei nauru silloin tullut mieleen. Hauskinta oli ehkä se, että kun torstaina kotiuduin takaisin Suomeen, niin sunnuntaina puhelimeni soi, ja messuhallin edustaja kyselee, minne haluaisin osastomme vesiliitännän asennettavan. :-)
Yhteen amsterdamilaiseen hotelliin jätin kerran aamulla villasukat, sinne lakanoiden ja peittojen keskelle, ja kuinka ollakaan, juuri silloin oli lakanoidenvaihtopäivä. Villasukat olivat minulle tunnearvoltaan tärkeät, joten tiedustelin niitä tietysti illalla respasta, ja silloin siis selvisi, että ovat menneet varmaankin lakanoiden mukana keskuspesulaan. No, unohdin asian, mutta pari viikkoa myöhemmin sain kotiini paketin: hotellin respa oli ottanut asiakseen jäljittää villasukat ja lähettää ne minulle takaisin. Hienosti tehty, ja ajatus lämmitti mieltä, mutta kun aukaisin paketin…. Sukat oli pakattu läpimärkinä, pesun jäljiltä, pieneen, ilmatiiviiseen muovipussiin. Jokainen voi arvata, ja ehkä nenässään tuntea, miltä kaksi viikkoa märässä hautunut villa tuoksuu. Ja olihan niistä sukista tullut myös ”hieman” sellaiset peppipitkätossu-sukat. :-) Mutta huolenpito tietysti lämmitti!
Tulipa pitkät muistelot. :-) Toivottavasti siis pakettinne tavoittaa teidät, ennemmin tai myöhemmin! Aurinkoista loman jatkoa!
t. Tupuna
Korundi
Oi apua, kuullostaa kyllä niin tutulta! Itsekin olen tehnyt vastaavaa työssäni monessa maassa, ja tavassa hoitaa vastaavia juttuja on ihan mielettömiä eroja (ja listalla on maita, joissa ei vain enää todellakaan maksa vaivaa lähteä järkkäämään tapahtumia ihan sen takia, ettei mikään hoidu ja kun lopulta hoituu, ei ainakaan sovitusti). Olenkin kironnut täällä, että itse asiakaspalvelussa toimineena en ikinä pystyisi hoitamaan asiaa niin kuin täällä on jokainen taho toiminut. Ketään ei vain tunnu kiinnostavan, puhumattakaan minkäänmoisesta vastuun otosta. Enkä ymmärrä, miten kuriiripalvelu voi kadottaa tavaran ja vieläpä kahdesti. Tosiaan, en olisi alussa uskonut, että näin simppeli juttu voisi pahimmillaan kaatua siihen, että tavarat jää kokonaan kateisiin. Toivottavasti ei, arvokasta omaisuutta kun on kyseessä. :/
Ihana nuo villasukat! Juuri tuollaista osaa arvostaa, etenkin sen jälkeen, kun vastaan tulee tyystin toisen tyyppistä tapaa hoitaa asioita. Meitäkin on täällä juoksutettu tiskilt ja henkilöltä toiselle, ja on hämmentävää, kuinka kukaan ei puhu englantia. Kuriiripalvelullakin on englanninkieliset sivut, mutta palvelunumerossa kukaan vastannut ei puhu sanaakaan englantia. Voih, vähän harmittaa, että menee arvokasta loma-aikaa tämän sumplimiseen, mutta tietenkin päällimmäisenä toivoo, että tavarat ylipäänsä saadaan takaisin!