Neljän viikon jälkeen

Havahduin viime viikolla siihen, että kuukausi uutta arkea on täynnä. Miten nopeasti aika meneekään, jopa näin vapaalla! Ei sillä, aikahan vasta hipoo pisimpiä kesälomiani, eli viittä viikkoa, ja vielä ajatuksissa huomaan palaavani tiuhaan työpaikalle. Tuntuu, että voisin huomenna kävellä takaisin toimistoon kokematta, että olisin poissa ollutkaan, mutta toisaalta, vielä onkin mennyt niin vähän aikaa. Ensimmäiset … Lue lisää

Todellisuus

Vielä tammikuussa maalailin mielessäni kaunista arkikuvaa. Siinä herään levänneenä, juon aamukahvin ja nautin päivänvalosta. Avaan läppärin keittiönpöydän ääressä ja nautin mahdollisuudesta keskittyä blogiin ajan kanssa, iloiten virtuaalisesta seurastanne. Mutta mitä vielä. Aamuisin nukuttaa niin pirusti, etten voi ymmärtää. Yhdeksän tuntia yöunia kuulostaa minimiltä. Nykyään laitan herätyskellon soimaan vartin yli yhdeksän, etten koko päivää nuokkuisi. Revin … Lue lisää

Unet kertovat?

Viimeiset puolitoista vuotta untani ovat piinanneet toistuvat painajaiset, oikeastaan en edes muita unia muista. Olosuhteet niissä muuttuvat, mutta juoni on jotakuin sama, pakenen henkeni edestä. Juoksen pakoon metsässä, labyrintissa tai tyhjässä kaupungissa, yritän etsiä piiloa autiotalossa tai missä milloinkin. Pelkään ja sydän hakkaa herätessä hulluna. Käytännössä jokaisessa painajaisessa (jonka pystyn muistamaan) olen ollut yksin ja … Lue lisää