Talvitakki ja kevätkeli

Kiireettömästi kaupungilla liikkuminen ja koneen kanssa kahviloissa istuminen on avannut ihan uudenlaisen mahdollisuuden sattumille ja kohtaamisille. Menneessä arjeessa puski eteenpäin, katse viisti kävellessä maata ja aina oli jollain tapaa kiire jonnekin. Tai jos ei ollut kiire, oli niin ajatuksissaan tai rutiineissa kiinni, että tuskin näki ympärilleen. Harvassa olivat ne aamut, jolloin en aloittanut päivää juoksemalla … Lue lisää

Neljän viikon jälkeen

Havahduin viime viikolla siihen, että kuukausi uutta arkea on täynnä. Miten nopeasti aika meneekään, jopa näin vapaalla! Ei sillä, aikahan vasta hipoo pisimpiä kesälomiani, eli viittä viikkoa, ja vielä ajatuksissa huomaan palaavani tiuhaan työpaikalle. Tuntuu, että voisin huomenna kävellä takaisin toimistoon kokematta, että olisin poissa ollutkaan, mutta toisaalta, vielä onkin mennyt niin vähän aikaa. Ensimmäiset … Lue lisää

Todellisuus

Vielä tammikuussa maalailin mielessäni kaunista arkikuvaa. Siinä herään levänneenä, juon aamukahvin ja nautin päivänvalosta. Avaan läppärin keittiönpöydän ääressä ja nautin mahdollisuudesta keskittyä blogiin ajan kanssa, iloiten virtuaalisesta seurastanne. Mutta mitä vielä. Aamuisin nukuttaa niin pirusti, etten voi ymmärtää. Yhdeksän tuntia yöunia kuulostaa minimiltä. Nykyään laitan herätyskellon soimaan vartin yli yhdeksän, etten koko päivää nuokkuisi. Revin … Lue lisää