Rannalla auringonlaskun aikaan

Tänä kesänä olen päätynyt veteen useammin kuin monena kesänä yhteensä. En välttämättä ole uinut, mutta vähintään kahlannut ja tunnustellut, uskaltaisiko kastautua kokonaan – aina ei ole.

Suuntasin eilen illalla Suomenlinnaan hetken päähänpistosta. Jo lähdettyä kotoa tulin ajatelleeksi bikineitä ja käännyin rappujen puolivälissä niitä hakemaan. Hyvä niin, päädyimme Elsan kanssa Suokin pienelle hiekkarannalle, joka oli päivän jäljiltä jo ihan hiljainen, muutamaa matalikossa lipuvaa sorsaa lukuun ottamatta. Kun ilma oli jo lämpimän päivän jälkeen viilentynyt, merivesikään ei tuntunut ihan niin kylmälle.

Harvemmin julkaisen blogissa näin vähäpukeisia kuvia ja nytkin karsin ettei tulisi yliannostus tai tyrkky tunne, lähinnä itselle. Ei sillä, että näkisin bikineissä mitään kummallista. Oikeastaan päinvastoin. Viihdyn bikineissä ja koen olevani varsin sinut vartaloni kanssa ilmankin, mutta vähäpukeisien kuvien julkaisemiseen suhtaudun hieman ristiriitaisesti. Toiselta kantilta ajattelen, että siinä ei ole yhtään mitään kummallista, ylipäätään alastomuudessa ei ole.

Toisaalta taas henkisestikin pidän tiettyä rajaa siinä, mitä nettiin laitan, joten sama ehkä pätee kropan suhteen. En ole täällä täysin alasti sisäisesti, miksi siis ulkoisestikaan. Ihon näyttäminen on siis itselle osin liki päästämistä, enkä koe siihen tarvetta tuntemattomien suhteen. Riittää, että päästän valikoidut ihmiset iholle ja ihon alle. Samalla myös koen, että tämän päivän mediassa ihan liian usein paljas pinta tarkoittaa yhtä kuin kutsua jopa hyvin raadolliselle arvostelulle, mistä tuskin koituu kenellekään mitään hyvää. En suotta halua ruokkia sellaista asetelmaa blogissani.

Iho jossa elän on liian henkilökohtainen asia tullakseen tuntemattomien arvottamaksi, arvostelemaksi tai seksualisoimaksi. Oleellista on, mitä ihmiset, joille valitsen avata ja antaa itseni ajattelevat ja tuntevat. Toisaalta taas pieni uhma minussa haluaa taistella alastomuuden ja seksuaalisuuden normalisoitumisen puolesta. Olla sen puolella, että ei ole oikeaa tai väärää kokoa, halua, väriä tai muotoa. Ehkä siis hyvä, tai siis se itselle sopivin, tapa suhtautua aiheeseen on antamalla näkyä tekemättä asiasta numeroa.

Bikinien yläosa: Cubus, saatu blogin kautta / Bikinien alaosa: H&M
Kuvat: Elsa / Oi mutsi mutsi

Share on FacebookTweet about this on TwitterGoogle+Pin on Pinterest

Ilahduta kommentilla!

avatar
TInkeri
TInkeri

Kunnioitan suuresti tapaasi esiintyä blogissa. Kauniita ja tyylikkäitä kuvia!

ReetaJohanna

Täysin samaa mieltä Tinkerin kanssa. Kauniita kuvia <3

Itse en ole vieläkään uskaltautunut uimaan (olen nykyään todella nössö). Heitän varmaan talviturkkini Kroatiassa syyskuussa :D

Iina / MouMou

Samaa mieltä! Omaa suhtautumista bikinikuviin on vaikea päättää. Liikaa muuttujia! :D

wpDiscuz