Arjen sävyt

Tämä postaus voisi kertoa monesta, mutta on myönnettävä, että tällä hetkellä vielä uuden työn myötä energiavarastot ovat niin vähissä, että monien postausten kaltaisille puolikevyille asioille liikenee vähemmän. Työpäivien ja arkeen palautetun säännöllisen liikunnan jälkeen tuntuu varsin kaikkensa antaneelta ja vähän turhankin helposti kotiin päästyä jää onttona katsomaan mitä HBO-sarjaa milloinkin.

Mutta on ihana huomata, että viikko viikolta sitä kuitenkin pääsee enemmän sisään töihin ja mitä enemmän niin käy, sitä paremmin viikon energiat tasoittuvat. Vielä toki on vähän matkaa sellaiseen normitilaan, jossa energiaa riittää kunnolla muihinkin asioihin. Tosin taitaa käydä niin, että kun saan otteen töistä, iskee inhottava kaamoskausi, joka tule seuraavaksi energiasyöpöksi.

Voisin siis kirjoittaa vaikka uudesta arjesta tai ihan vain siitä, että kävin kaksi tai kolme viikkoa (en enää pysy viikoissakaan kartalla) sitten Marketissa, eli Frantsilan, R/H Studion ja Papun yhteiskaupassa Espalla (kannattaa poiketa!).

Valmistin blogin kautta saadun kutsun myötä oman eteerisen tuoksun, jollaisen itse asiassa tein keväälläkin. Tuolloin tosin valitsin vähän turhan luovan kombon, mutta nyt osasin pitäytyä hillitymmissä tuoksusävyissä.

Voisin myös avautua siitä, etten harmillisesti ole vielä löytänyt luonnonkosmetiikasta sellaista hajuvettä, johon täysin ihastuisin. Toki en ylipäätäänkään ole hajuvesien hamstraaja, kun löydän hyvän, pysyn mielelläni siinä. Luonnonkosmetiikan versioista Abel on ihastuttanut kovasti. Design ja ideologia ovat hurmaavat, sen tyylikkäämmäksi tuoksu tuskin pääsee. Niin haluaisin rakastaa omistamaani Golden Nerolia, mutta harmillisesti se on jäänyt keskikivaksi, eli ne vanhat suosikit kuitenkin lopulta tarttuvat käteen useammin.

Yhtä hyvin voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä, kuinka vähän vanhoja kavereita on tullut nähtyä oikeastaan jopa koko tänä vuonna.

Kesänkin aikana ehdin poiketa Joutsassa vain kerran ja Elsaakaan tuskin olen viimeisenä kolmena kuukautena nähnyt paria kertaa enempää. Täytynee hyväksyä, että arki kaikkine menoineen kulkee kaikilla vähän kausissa, ja aina se jaksot eivät limity käytännön tasolla näppärästi yhteen. Uskon kuitenkin siihen, että kun jokin asia siirtyy etäämmälle, saa toinen tilaa tulla lähemmäs. Niin on tavallaan käynyt nytkin.

Mietin kuitenkin jo alkaneessa syksyssä sitä, että päivien pimetessä olisi mukava löytää edes joihinkin arki-iltoihin jotain hieman sosiaalista puuhaa, ettei ihan vallan unohdu omiin arkirutiineihin ja ennen kaikkea ajatuksiin. Onneksi työ tarjoaa kohtaamisia ja nyt myös ainakin seuraavat pari viikonloppua tuovat mukanaan sopivasti sosiaalisuutta, joten eiköhän se tästä!