Vihreä vekkihame

Voihan levottumuus. Näinä alkukevään arkipäivinä on suorittanut loputtomalta tuntuvaa to do -listaa, jossa erinäiset asiat taistelevat kiireellisyydestään, tuntuu vaikealta rentoutua niinä hetkinä kun antaisi itselleen luvan. Nytkin tätä postausta aloittaessa eksyin tarkistamaan sähköposteja, katsomaan hallitsemia sometilejä, tekemään työasian ja taas päivittämään sähköpostia. Ihan kuin mitään niin kovin tärkeää tapahtuisi muutaman minuutin välillä. Mutta on vaikea rauhoittua ja keskittyä juostuaan (ainakin henkisesti) koko päivän, ja levottomuus jatkuu arkiöinä kun herää milloin mihinkin ajatukseen ja muistettavaan asiaan. En pidä siitä, en todellakaan.

Mutta väliaikaisuus tekee siitä siedettävää, lisäksi ymmärrys siihen, että teen itseni kannalta tärkeitä asioita. Joskus vain on tällaisia vaiheita ja ne täytyy hoitaa niin hyvin kuin pystyy. Valo tuo voimaa ja vaikka pari päivää sitten saapuikin epätoivottu lumikerros, olen suunnattoman innostunut siitä, että on jo maaliskuu. Hitsit, maaliskuu. Selvisin taas yhdestä pimeästä kaudesta ja nyt on vahva tunne, että ensi vuonna tämä sama aika on vähän erilaista. Mutta katsotaan. Sitä ennen ehtii nauttia ihanasta valon ajasta.

Nyt pitäisi pakata huomiseksi, jälleen yhteen kokopitkään päivään. Sama oikeastaan toistuu perjantaina, mutta onneksi sentään siinä lomassa on kivojakin juttuja. Kaikki ei ole vain suorittamista, mutta huomaan, että siihen moodiin helposti ajautuu kun kalenteri on täysi. Viikonloppuisin on helpompi pyristellä irti ja siksi aion nauttia tästäkin mahdollisimman vähäeleisellä tapaa, ellei jotain yllättävää (sitäkin kun on liikkeellä) tipahda muuttamaan kurssia. Mutta ennen laukkujen pakkaamista vähän ruokaa. Ja yksi pikkuinen työjuttu.

Kivaa iltaa asukuvien saattelemana!