Tiedän, että toistan itseäni kun puhun nykyisen remonttielämän loputtomasta multitaskauksesta. Koko ajan pitäisi olla askeleen edellä ja suunnitella tulevaa, mutta samalla olla läsnä ja valvoa nykyhetkeä. Sen lisäksi pitäisi hallita ja hoitaa myös muu elämä. Tämä päivä on hyvä esimerkki siitä, eri asioiden välillä hyppimisestä niin mielessä kuin ihan fyysisestikin. Olen käynyt rautakaupassa, maalannut väliseinän kattokohdat, yrittänyt tehdä lopullista värivalintaa viikonlopun maalausurakkaan, pitänyt etäpalaveria Oodissa asiakkaalle, perehtynyt Tiktokin toimintalogiikkaan ja sisältöoikeuksiin, viestitellyt taloyhtiön edustajan kanssa ilmanvaihtokanavista, yrittänyt tavoitella huoltoyhtiötä maanantain vesikatkoon liittyvistä puuttuvista informaatioista, tsekannut statuksen laattatilaukseen, ollut yhteydessä putkiasentajaan, viestitellyt parin muun asiakkaan kanssa, ottanut asukuvia, käynyt ostamassa puhdistusaineen kasvoille, palauttanut kaappisävyjen mallipalat, syönyt kiireessä Patisserie Teemu Auran croissantia, pitänyt minitauon Netflixin äärellä, tehnyt kamppissuunnitelmaa asiakkaan kanaviin, siivonnut ja yrittänyt valmistautua iltaan kun ystäväpariskunta tulee läheltä poikkeamaan. Nämä noin niin kuin päällimmäisinä, ja kello on vasta neljä iltapäivällä.
En siis ihmettele kun eräs remppojen koulima tuttava totesi, että kannattaa varautua siihen, että remontin jälkeen iskee yllättävä uupuminen vähäksi aikaa. Hyvin mahdollista, sillä mieli tuntuu käyvän jatkuvasti kierroksilla ja koko ajan on jotain, mitä pitäisi tehdä, suunnitella tai selvittää. Mutta hei, onpahan kokemus tämä kaikki! Ja vaikka nyt onkin paljon mielessä, en edelleenkään ole oikeasti katunut hetkeäkään urakkaan lähtemistä, vaikka huonoimmista hetkistä saatankin lakonisesti vitsailla. Voinen kuitenkin taputtaa itseäni olalle kun remontti on valmis ihan vain siitä, että olen näin keltanokkana ja yksin saanut kokonaisuuden kunnialla loppuun. Otaksuen tietty, että sinne asti päästään kaikkien näiden matkan muuttujien ja uusien informaatioiden rinnalla. Heh.
Mutta nyt, pikapikaa ruokaa laittamaan ja samalla kahvia väsymystä hillitsemään, sekä sitten vielä pari työmeiliä ja ystäviä odottamaan. Ihanaa viikonloppua!
Mekko: Zara / Bleiseri: Mango / Nilkkurit: Vagabond / Huivi: Becksöndergaard / Laukku: Coccinelle
Ai niin, piti sanoa tästä kuvien asusta, että tämä mekko on niitä yhtenään käytössä olevia vaatteitani näin evakkoaikana. Superhelppo ja mukava arjessa! Ja bleiseri, siitä tuskin tarvitsee enää mainita, että on koko ajan päällä.
2 comments
Mermar
Hei, ja hauskaa viikonloppua! Voin kertoa, että kokopäivätyötä ja iltaopiskelua sekä muutto-remppajuttua, eroprosessia yhtäaikaa käyneenä, olin 3 vuoden päästä aivan poikki. Vaikka kaikki muu oli jo takanapäin, vain normaali päivätyön hoitaminenkin oli täyttä tuskaa. Siitä kuitenkin selvittiin ja hengissä ollaan. Tietty lamaantuminen kovan puristuksen jälkeen on ihan normaalia ja sallittua.
Remppa näyttää olevan jo voiton puolella, malttamattomana odotellaan lopputulosta.
Anna-Maria
Ou nou, tuo todellakin vie voiton tästä – etenkin pitkään jatkuvana! Tässä sentään onni on, että prosessi oikeasti kestää vaan muutaman kuukauden kun jo pelkkä työn ja opiskelun yhdistäminen (puhumattakaan muista elämän käänteistä samalla) voi viedä vuosia. Itsellä on takana työuupumus ja siinä oppi kuuntelemaan paljon omaa kehoa, ja siksi ehkä nyt on vähän liiankin herkillä kun huomaa, että muisti alkaa takkuamaan arkisissa asioissa ja uni kärsii. Mutta todellakin, se on vielä pientä ja isossa kuvassa kaikki tapahtuva on kuitenkin varsin inspiroivaa – eniten harmittaa se, ettei asioiden äärelle oikein ehdi pysähtyä vaan kaikki etenee niin vauhdilla ja asioita pitää hoitaa juostessa. Yhtä aikaa siis malttamattomana odottelee lopputulosta, mutta ei kuitenkaan vielä haluaisi projektin loppuvan. Se kertonee, että asiat on kuitenkin lopulta aika hyvin!
Samoin, ihanaa viikonloppua! :)