Samalla kun pukeutumisen väripalettini on himmennyt, myös käyttämieni korujen määrä ja muoto on yksinkertaistunut. Statement-kaulakorut seisovat laatikoissaan kun arkena puoleensa vetää hyvinkin yksinkertaiset ja ajattomat koruvalinnat. Ehkä tällä kaipuulla pelkistettyyn linjaan on jotain tekemistä oman arjenkin tilan kaipuun kanssa, turha tavara ahdistaa ja mieluummin sitä panostaa niihin oikeasti tärkeisiin juttuihin. Sama ehkä pukeutumisessakin, viis niistä älyttömän ihanista mutta ei oikeasti minkään kanssa yhteen sopivista vaatteista ja kyllä miellyttävän tuntuisille ja kaikkeen sopiville valinnoille!

Olenkin käyttänyt jo varmaan keväästä asti lähes samaa korupalettia, mitä nyt joskus lisään ranteeseen siron värillisen rannekorunauhan tai leikittelen vaihtamalla kellonhihnaa, mutta muuten korujen saralla tällä hetkellä puoleensa vetää vahvasti minimalismi ja ajattomuus. Ja tietenkin ruusukulta, se on ehdottomasti edelleen eniten makuuni! Tosin en pidä yhtään mahdottomana, että mieli senkin suhteen taas jossain vaiheessa elää, olenhan joskus vannonut vuosien ajan hopean nimeen ja toisena ajanjaksona käyttänyt pelkästään kultaa. Niinpä voi hyvin olla, että ruusukultavaihekin tulee jossain vaiheessa päätökseensä, mutta nyt siitä ei kyllä ole tietoakaan!

ruusukulta

Olin ikinonnellinen kun sain Snö of Swediniltä uudet korvikset hajonneiden lempparikorujeni tilanne, kaikki kiitos siis heidän asiakaspalvelulleen – tietäisivätpä, kuinka iloiseksi minut tekivät! Snö of Swedenin pelkistetyimpien korumallien ohella olen tykästynyt valtavasti Edbladin koruihin, joita löytyy suppeahko valikoima Stockalta.

Ensimmäinen Edbalidin koruhankintani oli ylemmässä kuvassa näkyvä kaunis kaulaketju neliönmuotoisella kivellä. Ostin sen keväällä Tukholmassa merkin putiikissa piipahtaessani ja koru on siitä lähtien ollut todella kovassa käytössä – ehkäpä olettekin bongailleet ketjua (ja myös muita postauksen koruja) asukuvistani? Tosin nämä kaikki ovat niin simppeleitä, että tuskin kiinnittävät huomiota, mutta toisaalta taas viimeistelevät kivasti kokonaisuutta. Snö of Swedenin kauniin rannekorun hankin alkusyksystä käytyäni sitä aikani hypistelemässä. Se on vähän liian hohtava arkikäyttöön, mutta iltalookin se viimeistelee täydellisesti!

ruusukultainen koru 2

Odotellessani Snön korviksia saapuvaksi satuin bongaamaan nämä Edbladin hyvin samanhenkiset, mutta kulmikkaammat (ja kaulakoruni kanssa yhteen sopivat) korvakorut Stockalta ja ne ovat löytäneet kivasti tiensä osaksi arkikorujani. Nyt en ole enää Snön korvisten varassa vaan nämä toimivat rinnalla tosi mukavasti!

Lempikoruihini lukeutuu myös jo ties kuinka kauan sitten ostamani Shashin hyvin yksinkertainen rannekoru. Käytin tätä niin paljon, että lukon ja nauhan välinen kiinnike hajosi, mikä pakotti vähäksi aikaa hylkäämään korun. Ikävä kuitenkin iski, joten väkersin siihen ei-niin-kauniin rautalankaviritelmän pitämään korua kasassa. Siihen varmasti olisi näppärämpikin ratkaisu, mutten löytänyt kotoamme yksinkertaisesti mitään muuta käyttökelpoista vaihtoehtoa, niinpä tyydyin kömpelöön rautalankaan, joka silloin tällöin pistelee ikävästi ranteeseen, mutta mahdollistaapahan lempikoruni käytön ja sen elämän jatkumisen! Tämä rannekoru on oiva osoitus siitä, että monesti niitä yksinkertaisimpia ja monikäyttöisimpiä juttuja tulee vain käytettyä eniten, sillä mihinpä asuun tämä rannekoru ei sopisi?

ruusukultainen koru

Tommy Hilfigerin* rannekoru sydänriipuksella on myöskin luikerrellut tiensä suosikkeihini ja näkynyt niin ikään ranteessa todella paljon. Rannekoru näyttää erityisen kivalta kellon kanssa, joten niinpä tämä tuleekin usein ujutettua juuri vasempaan ranteeseen.

Olen jo pitkään korurintamalla kokenut erityisen suurta vetoa sormuksiin, mutta huomaan olevani todella nirso niiden suhteen. Suurin ongelmani kuitenkin taitaa olla se, etten osaa jättää sormusta rauhaan vaan jossain vaiheessa se alkaa oudosti ahdistamaan ja siirtelen rinkulaa sormesta toiseen tai lopulta sujautan laukkuun. Tämän Lola & Gracen sormuksen ostin itselleni harjoitteluyksilöksi, eli se on kaunis, muttei kallis, joten sen kanssa on voinut rauhassa treenailla sormuksen käyttöä. Toiveissa olisi hankkia lisääkin, mutta se ei tietty kannata ennen kuin olen sinut edes tämän yhden kanssa!

*saatu blogin kautta

Ps. Muistattehan, että blogi muuttaa ja sunnuntaista 1.11 lähtien osoite on:
http://www.secretwardrobe.fi/
Valitettavasti uudelleen ohjausta tästä osoitteesta ei ole, joten muistakaahan ottaa osoite talteen tai seurata blogia esim. Facebookin tai Bloglovin’in kautta :)

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Kultaseppä osaisi varmasti korjata korusi rautalankaa paremmalla ratkaisulla. Minulla hajosi eräästä rannekorusta lukko eikä sen korjaaminen maksanut paria kymppiä enempää!

Minäkin tykkään Edbladin koruista. Niitä myydään Suomessa yllättävissä paikoissa. :)

Vastaa

Oi, kiitos vinkistä! Olen koko ajan ajatellut, että pitäisi käydä ostamassa jostain askarteluliikkeestä jotain, millä saisi sen kunnolla korjattua, mutta itse asiassa, säästyisi aika paljon aikka ja vaivaa kun kiikuttaisin suosiolla suoraan kultasepänliikeeseen :) Taidankin siis tehdä niin!

Vastaa

Todella kauniita ja helposti yhdisteltäviä koruja. Ruusukulta on kyllä kaunis materiaali koruihin ja tykkään siitä itsekin todella paljon. On vain niin, että koruja tulee käytettyä nykyään todella vähän. Niitä kyllä löytyy, mutta kello on kohta ainoa mitä tulee pidettyä.
Hassua kyllä, että ei edes sormuksia, jotka ennen oli suosikkikorujani. Nyt vaan ei ole yhtään mieluista ja kun niitä ei ole hetkeen käyttänyt, niin niiden olemassaolon huomaa ärsyttävällä tavalla sormessa :) Se on sitten sitä näpräämistä.

Vastaa

On kyllä hauskaa, miten maku ja tottumukset ihan huomaamatta muuttuu! Itse vielä tykkään käyttää koruja ja mielellään päällä on vähintään edes korvikset, mutta kieltämättä omalla kohdalla linja niiden suhteen on selvästi yksinkertaistunut. Ehkäpä siis hopean, kullan ja ruusukullan jälkeen muhun iskeekin koruttomuus ;)

Ja niin tunnistan tuon sormuksen olemassaolon huomaamisen, mulla on juuri noin, enkä millään meinaa päästä siitä vaiheesta yli, vaikka säännöllisesti olen treenannut sormuksen käyttöä. Heh, ehkä vain pitäisi suosiolla luovuutta ja kesittyä muihin koruihin :)

Leave a Reply to Sannak Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.