Tuntuu hassulta katsoa muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni, hiukset näyttävät jotenkin niin vieraille. Miellän itseni edelleen vaaleaksi, vaikken oikeastaan enää olekaan niin vaalea. Toisaalta samalla en pysty muistamaan kuinka blondi oikein olenkaan. Kuvia hiusten kasvatusprosessin alkuvaiheelta on vähän, niin tyytymätön tuolloin olin hiuksiini. Näin jälkeen päin se harmittaa, olisi oikeastaan mukavaa jos ihan prosessin alkuvaiheista olisi kuvamateriaalia vertailuksi, mutta niitä alkoi kertymään vasta noin vuosi pidennyksistä luopumisen jälkeen.

Matka superblondista ja huonokuntoisesta polkasta omaan hyväkuntoiseen väriin ja pitkään malliin ei siis tapahtunut sormia napsauttamalla, mutta on ollut ajan arvoista. Jos vuonna 2012 olin tyytymätön hiuksiin ja käytin aikaa niiden säätämiseen, niin tänä päivänä pidän hiuksistani ja käytän aikaa niiden laittoon vain murto-osan menneestä. Yleensä ne vain ovat, miten kulloinkin sattuu itsestään asettumaan.

Jos tasainen värjätty look vaati jatkuvaa ylläpitoa, säännöllisiä kampaajalla käyntejä ja toistuvaa värin ylläpitoa, oma väri ei pakota oikeastaan mihinkään – edes käymään kampaajalla. Vuosikausia kestänyt kuuden viikon kampaajalla käyntiväli on lipunut yhä väljemmäksi. Nyt edellinen kerta oli alkuvuonna ja sitä ennen puolta vuotta aiemmin.

Hyviin puoliin voi siis laskea rahan ja ajan säästymisen, sekä ylipäätään vapautumisen yhdestä kuormittavasta kemiallisesta käsittelystä. Puhumattakaan tietenkin fiiliksestä oman peilikuvan suhteen.

Hiukset vuonna 2013

Vuonna 2012 luovuin hiustenpidennyksistä ja kunto oli kamala. Värjäsin orjallisesti hiuksia kampaajalla tasaisen vaaleaksi ja taistelin jatkuvasti keltaisuutta vastaan. Ajattelin hiuksia niin paljon enemmän kuin piti. Hyviä hiuspäiviä ei ollut oikeastaan koskaan. Koska kuvia ei alusta oikeastaan ole, nämä kuvat ovat siis vasta vuodelta 2013, jolloin hiukset olivat saaneet lähtötilanteeseen nähden jo muutaman sentin lisää.

Lähimpänä muotoilematonta lookia hiukset ovat alemmassa kuvassa, muissa niitä on yritetty herättää eloon ja kuosiin vaikka millaisilla konsteilla tuotteista välineisiin. Toki muotoillut (tai ainakin sitä yritetyt) ne ovat tuossakin).

Tuolloin tuntui mahdottomalta ajatus, että voisin olla mitään muuta kuin blondi. Nyt katson näitä kuvia ja ihmettelen, mitä siinä oikein näinkään. Noin vaaleaksi lipui vähän kuin huomaamatta.

Hiusten pituuden kasvatus

Ihan ensimmäisen aloin kasvattamaan pituutta. Silloin ei tullut mieleenkään luopua väristä, mutta halusin omat hiukset kasvamaan takaisin pitkiksi, sellaisiksi, jollaiset ne olivat joskus teini-iässä olleet.

Löysin kampaajan, tai oikeastaan kampaaja löysi minut, joka ymmärsi tavoitteeni ja siitä alettiin hidas prosessi. Hiuksia värjättiin, mutta leikattiin niukasti. Hiusten saadessa hiljalleen mittaa tipahti mieleen myös kaipuu vapauteen hiusten suhteen. Pysähdyin miettimään kuinka paljon rahaa kampaajalla käynti oikeastaan vie ja olin siirtynyt myös muissa elämän valinnoissa luonnollisempiin vaihtoehtoihin, niinpä siirtyminen luonnollisuuteen myös hiusten suhteen ikään kuin sopi kuvaan.

Ensin ajattelin ihan vain kokeilla ja antaa oman värin tulla kevyesti esiin värjäten kuitenkin päällihiuksia. On kuitenkin mielenkiintoista, kuinka nopeasti oma silmä tottuu ja kun oma väri hiljalleen puski alta, aloin kaipaamaan sitä myös päälle. Helppous ja luonnollisuus imaisivat mukaansa ja kolmisen vuotta sitten aloin ihan tosissaan kasvattaa omaa väriä kokonaan takaisin.

Hiukset vuonna 2017

Oma väri on kasvanut todella hyvin esiin, ja ovathan hiukset toki muutenkin saaneet mittaa. Päältä latvasta näkee edelleen värjättyä osaa, mutta se ei haittaa, oikeastaan jopa päinvastoin – sävyerot tuovat kivasti eloa kokonaisuuteen. On hassua, miten eri tavoin hiusten väri elää valosta ja pesuetäisyydestä riippuen. Toisinaan ne näyttävät selvästi vaaleammilta, joinain hetkinä hätkähdän sitä, kuinka tummilta ne vaikuttavat.

Pituutta ei ole värjätty kai kolmeen vuoteen, ehkä ei jopa pidempään. Tyviosaa on täydennetty alati vähenevissä määrin tukien hiusten kasvua, muttei enää vuoteen lainkaan. Värjäyksen yhtäkkinen lopettaminen täysblondista olisi todennäköisesti saanut aikaan vain hassun suoran tyvikasvulinjan, joten puolentoista vuoden ajan kävin luottokampaajallani harvakseltaan. Hiuksiin tehtiin kevyesti vapaalla kädellä raidoitusta tasaamaan taitekohtaa, kunnes lopulta en enää kaivannut sitäkään.

Tänä päivänä elo hiusten kanssa on mutkatonta. Yleensä on ihan riittävän hyvä hiuspäivä, enkä sen ihmeemmin käytä aikaa tai vaivaa niiden laittoon arkena.

Latvan siistimistä olen miettinyt, mutta myönnän saksineeni itse tänä syksynä vähän. Joka tapauksessa varmastikin suuntaan kampaajalle vielä ennen alkuvuotta vähän ammattimaisempaan latvojen freesaukseen.

Huomioita kasvatukseen liittyen

Osa omaan väriin palaava värjää hiukset suoraan mahdollisimman lähelle omaa sävyä, mutta itselle se olisi ollut aivan liian radikaali vaihtoehto. Olen tarvinnut aikaa tottua.

Yleisesti kuulemani kommentti on tuskailu siitä, että oman värin kasvatus on mahdoton ajatus hiussävyn ollessa niin harmaa maantie. Juuri siltä omakin hius näytti tyvikasvussa ja onhan se selvää, ei oma oikea väri pääse vielä esiin parin sentin tyvipätkässä. Toki myös värin hahmottaminen vääristyy kun rinnalla on värjätty hiusmassaa. Oma sävy alkoi siis näkyä vasta kun hius sai selvästi mittaa, joten ei kannata säikähtää jos tyvi näyttää mitäänsanomattomalta.

Koska tavoitteena oli oman värin kasvattamisen lisäksi saada myös lisämittaa, ei vaihtoehtona ole ollut, että vain jossain vaiheessa leikkaisin värjätyn osan pois. Niinpä oikea värjäystekniikka teki ihmeitä. Hiuksissa näkyy tietenkin edelleen värjätyt osat, mutta ne hukkuvat massaan niin, ettei erivärisyys lainkaan häiritse itseä – oikeastaan jopa päinvastoin, pidän vivahteikkuudesta.

Kasvatusprosessin myötä tietenkin hiusten kunto on kohentunut huimasti ja vaalean huokoisen hiusosion vähentyessä myös sävyn ylläpito on vaivatonta. Oma hius ei ime lainkaan niin paljoa putkista tarttuvia metalleja. Jotkut kokevat oman hiuksen selvästi värjättyä littanammaksi ja hankalammaksi muotoilla, mutta itsellä on ollut oikeastaan päinvastoin. Oma terve hius on kohonnut paremmin kuin värjätty ja on ollut helpompaa työstää. Lisäksi se asettuu luonnostaan jo niin paljon helpommin ja kauniimmin  kuin värjätty.

Vinkit hiusten kasvatukseen

Jos haikailet oman värin perään, simppelit vinkkini ovat rohkeus kokeilla ja kärsivällisyys antaa kasvulle aikaa.

Alku tapaa yleensä olla hidas ja kankea, mutta jossain vaiheessa ylittyy kipupiste ja kaikki alkaa sujua.

Lisäksi ei kannata luottaa siihen, miltä tyvikasvu näyttää. Värikäsitykseen vaikuttaa väistämättä värjätyn ja värjäämättömän osan kontrasti ja lisäksi oma sävy todennäköisesti pääsee esiin ja herää eloon vasta pituudessa.

Oleellista on myös kampaaja, joka tukee kasvutavoitetta eikä luo painetta värjäämiseen. Oikealla välivaiheen värjäystekniikalla kasvun saa tapahtumaan todella luonnollisesti. Oma kampaajanihan on tehnyt itsestään ikään kuin tarpeettoman ammattitaidollaan, eli tekniikka on ollut niin luonnollinen, että värjäystarve katosi kuin itsestään!

Jos tavoitteena on samalla kasvattaa myös pituutta, kannattaa vaalia hiusten kuntoa ja pitää yllä olemassa olevaa sävyä, jolloin siihen ei tarvitse enää kampaajan koskea latvan siistimistä enempää. Leikkaamiseenkin kannustan suhtautumaan kriittisesti. Jotkut tarvitsevat säännöllistä latvan siistimistä, toisilla latva pysyy hyvänä pitkiäkin aikoja oikein hoidettuna. Itse kuulun jälkimmäiseen. Vaikka latvaa ei ole leikattu mainittavasti vuosiin, ei se ole haaroittunut tai muutenkaan eroa muusta hiuksen pituudesta.

Katso myös nämä

8 comments

Vastaa

Lopputulos on kaiken vaivan ja ajan arvoinen! Hiuksesi näyttävät hyvinvoivilta, luonnollisilta ja kauniilta. :)

Tuli hassu ajatus mieleeni, että onko tämä hiusteema kulkenut käsi kädessä elämäsi isojen ratkaisujen kanssa? Etkö noihin aikoihin (v. 2013) haaveillut myös irtiotosta työelämän suhteen ja mietit asiaa pitkän aikaa, kunnes uskalsit edetä asiassa ja ottaa hypyn kohti tuntematonta?

Ainakin näin ulkopuolisena mulle on tullut vaikutelma, että olet viime vuosina tehnyt paljon henkistä työtä itsesi kanssa löytääksesi ne asiat, joita ihan oikeasti haluat tehdä ja mitkä parhaiten tukisivat kasvuasi. Elämässäsi on tapahtunut isoja muutoksia monella eri osa-alueella viime vuosina.

Ehkä luonnollinen hiuslook ja siinä viihtyminen liittyy myös tasapainon löytymiseen? Tiedät olevasi riittävä ja hyvä juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse miellyttää muita. Ohjat elämäsi suhteen on omissa käsissäsi.

Toivottavasti en pahoita mieltäsi tulkinnoillani. Mun korviin vain tuo mainitsemasi voimakas blondaus ja jatkuva hiuksista stressaaminen kuulostaa siltä kuin olisit kokenut, ettet ollut riittävä omana itsenäsi ja olit kenties epävarma, mikä ihan oikeasti olisi oikea suunta sinulle.

Omassa elämässäni luonnollisempi ulkonäkö ja sen arvostaminen on tullut vasta sen myötä, kun olen hyväksynyt itseni -puutteineen päivineen- ja päässyt paremmin sopuun menneisyyden traumojen kanssa (vuosien koulukiusaaminen yms.) Aiemmin värjäsin hiukseni mustaksi ja käytin voimakasta meikkiä. Samaan aikaan olin hyvin epävarma ja itsetunto retuperällä. Nykyisin hiuksissani on oma luonnollinen väri ja en halua enää peittää sitä. Meikki on myös luonnollisempi ja se ei enää peitä kasvojani kuin maski, vaan enneminkin tuo esille kasvojen piirteet. Sattumaa tai ei, olen nykyään enemmän tasapainossa itseni kanssa ja itsetuntoni on myös paljon parempi.

Vastaa

Oi kiitos, ja kiitos tuhannesti pitkästä kommentistasi! Enkä todellakaan pahoittanut mieltäni millään tapaa, päinvastoin, ihanaa kun olit ajatellut näin syvällisesti – arvostan sitä! :)

Ja uskon, että olet hyvinkin oikeilla jäljillä! Viimeisinä vuosina monta asiaa elämässä on ollut ja olen paljon pysähtynyt miettimään valintoja ja arvoja, hiukset niistä pinnallisimpana, mutta toisaalta hyvinkin nähtävissä limittymään kaikkeen muuhun. Ja tietty kuten sanoit, siinä samalla hyvä olo itseä ja omaa elämää kohtaan on lisääntynyt, joka myös muuttaa suhdetta omaan ulkonäköön ja siihen liittyviin valintoihin :)

Huomaan muuten itsellä ihan saman meikinkin suhteen! Vielä viisi vuotta sitten meikkasin runsaasti ja oikeastaan joka päivä, mutta tänä päivänä hyvin minimalistisesti ja juuri samalla ajatuksella kuin sinä, korostaakseni, en peittääkseni. Olenkin naurahtanut, että on hauska ajatus, että teen aikuiselämäni aikana nyt vähiten ulkonäköni eteen, mutta olen kuitenkin tyytyväisempi kuin koskaan. Joten todella, kuten sanoit, se voi olla sattumaa, mutta melkein todennäköisempää, ettei – asiat ja valinnat vaikuttavat toisiinsa ihan huomaamattakin.

Kiitos kovasti sanoistasi, olipa ihana lukea näin ajatuksella jätetty kommentti! <3

Vastaa

Samassa prosessissa eletään täälläkin. En varmasti ikinä saa noin upeaa lopputulosta kuin sinulla näistä ohuemmista ja hentoisista hiuksistani, mutta värin suhteen olen myös positiivisesti yllättynyt. Se ei ole laisinkaan niin mitätön mitä luulin.
Luonnollisuus on kaunista. Toki on upeat ja taitavasti toteutetut värjäyksetkin, mutta itselleni se on historiaa. Olen rohkeasti nyt sitä, mitä aidosti olen. Muutenkin kuin hiusten suhteen.

Vastaa

Oi, hauska kuulla! Niin totta tuo, että oma väri todellakin yllättää kun sille antaa mahdollisuuden :) Ja niin samaa mieltä, luonnollisuus on ihana asia! Myös itselle on todella vieras ajatus, että palaisin värjättyyn hiuksiin nyt tai lähitulevaisuudessa – en vain kaipaa sitä yhtään vaan päinvastoin!!

Vastaa

Sinulla on kyllä kauniit hiukset! :) Mielenkiintoinen postaus, sillä itselläkin on kovasti työn alla oman värin kasvattaminen. Olen kiinnostuneena seurannut, imltä se oma väri näyttää yli 10 vuoden raidoituskierteen jälkeen.

Vastaa

Oi kiitos! On todellakin kiinnostavaa seurata sekä omaa kasvua, että sitä, miltä väri näytää kun se saa mittaa :) Tuhannesti tsemppiä kasvatusprosessiin ja kiitos ihanasta kommentistasi!!

Vastaa

Pörröpää:)

Vastaa

:)

Leave a Reply to Anna-Maria Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.