Poolo: Zara
HSukkahousut: Lindex
Kengät: Bianco
Rannekorut: 2nd hand

Huomenna näen pitkästä aikaa kaksi vanhaa opiskelukaveriani, joiden näkemisestä on jo vierähtänyt lähes vuosi. Huh miten aika rientää!
Odotan tapaamista innolla, mutta myös todella jännittyneenä. Mielessä risteilevät typerät kysymykset, kuten ”entä jos meillä ei ole mitään puhuttavaa?”, ”entä jos kaikki yhteys on kadonnut” ja niin edelleen. Olen kumman taitava täyttämään pääni järjenvastaisilla ja turhilla ajatuksilla!:) Ehkä se johtuu vain siitä, että olen niin tottumaton toimimaan tämänkaltaisisa tilanteissa tai sitten vain sellaiset ajatukset ovat yleisempiä kuin luulen.

Päällimmäinen tunne on silti innostus, sillä ennätin jo pelätä näiden ihmissuhteiden hiipuneen pois opintojen päättymisen myötä kun elämään tuli uudet kuviot. Pitkään oli jo mielessä pyörinyt yhteydenotto, mutta niin sitä vain kummasti saa asioita siirrettyä. On hyvä mieli, että sain ryhdistäydyttyä ja asiat etenivät näinkin nopeasti ja jopa

Katso myös nämä

7 comments

Vastaa

>Minulla on tuollaiset samanlaiset sukkikset vaaleana. En oikein osaa yhdistää niitä. Tuota farkkuhametta voisikin kokeilla. Kiitos ideasta :)Sinulla on kyllä kaunis tyyli. Ja omaat ihan uskomattoman määrän vaatteita ja kenkiä (oon kade) :)

Vastaa

>Minusta asu oli ihanan yksinkertainen ja sukkikset nousivat todellakin pääjutuksi :).Työpukeutuminen harmittaa täälläkin… Pukeutuisin mielelläni enemmän bisnestyylisesti, mutta se kun ei meille vain oikein sovi. Myös ohuet sukkahousut ovat usein vaarassa mennä rikki ja jotenkin muutenkin tuntuu, etten todellakaan voi pukeutua töihin kuten haluaisin. Pakko siis alipukeutua omiin mieltymyksiin nähden alan takia, harmi.

Vastaa

>Hanna: Kaunis kiitos!:) Tuota tavaraa on kyllä ennättänyt kertymään: pitääkin olla näin huono luopumaan!! Tuo kuviointi sukkiksissa on hauska, tuo vähän lisäilmettä, mutta tekää kyllä myös yhdistelemisestä haastavampaa!:) Kiva jos sait ideaa asustani, vaikka olikin niin yksinkertainen!:)Lumianna: Kiitos!:)Niinpä! Kai se on niin, ettei mikään ole hyvä yksistään: kun pukukoodi on business, alkaa se hyvin pian tympiä ja pukeutuminen alkaa kaipaamaan uusia ideoita, kun taas on päinvastoin, kädet syyhyävät jämäköiden ja istuvien linjojen perään! Pitäisi onnistua löytämään paikka, jossa kaikki on mahdollista!;) Hmm, onkohan se mahdollista?

Vastaa

>Minä toivon postausta elämäntavoistasi. Näytät aina niin freshiltä ja tuollaisessa kauniissa vartalossa vaatteet totisesti pääsevät oikeuksiinsa. Miten hoidat terveyttäsi, minkälaiset ovat ruokailu- ja liikuntatottumuksesi, miten muuten pidät huolta itsestäsi?Tosi kiva blogi kyllä:)Terv: Lissu

Vastaa

>Lissu: Voi kiitoksia!:) Ja ihana kuulla jos pidät blogistani!Kiitos vinkistä! Elämäntapani tosin eivät kovin hehkeät ole, mutta toki voin niistä kirjoitella kun kiinnostusta löytyy!:)

Vastaa

>Mä pähkäilen just samojen juttujen kanssa työpukeutumisen suhteen. En ole firman ulkopuolisten asiakkaiden kanssa tekemisissä, mutta silti pitäisi koko ajan antaa fiksu ja uskottava vaikutelma firman sisäisille kontakteille (jotka on melkein kaikki miehiä). Vaikeinta on tasapainoilla just trendien kanssa; joskus niin tekis mieli laittaa päälleen jotain über-muodikasta tai to-si rockia…

Vastaa

>Jaana: Sepä se! Välillä on ihana pukeutua virallisesti ja business -henkisesti, mutta välillä todella tekisi mieli laittaa päälle jotain ihan muuta! Itsekin kun olen ainoana naisena työpaikalla, niin tuntuu, ettei pitäisi liikaa erottua, tarkoitan, että herättäisi huomiota jos päällä olisi lyhyt hame tms. Haluan kuitenkin pitää viimeiseen asti kiinni uskottavuudestani, eli pelkään liian huomion menemisen pukeutumiseen tuovan mukanaan ”tytöttelyä” ja uskottavuuden katoamista. En tiedä pelkäänkö turhaan, mutten halua ottaa riskiä. Työpaikalla kun muita naisia ei ole, niin ei edes voi pukeutumisen tasoa verrata muihin. Mutta oi että välillä tekisikin mieli repäistä!;)

Leave a Reply to Lumianna Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.