Kirje Ganjasta

Kesken synkän syyspäivän sähköpostiini kilahti meili, tuttu nimi vilkkui lähettäjäkentässä ja otsikko huudahti ”terkkuja Ganjasta!”. Viesti imaisi siltä istumalta mukaansa, enkä meinannut malttaa pitää taukoa lukemisesta, vaikka viesti vain jatkui ja jatkui. Ystäväni oli pistänyt suunnitelmansa teoiksi ja suunnannut opiskelijavaihtoon Azerbaidzhaniin. Viestin luettuani en malttanut olla nöyränä kysymättä, josko saisin julmasti käyttää hyväksi hänen kuulumisiaan ja jakaa paloja meilistä myös täällä. Koska itse olen hurahtanut matkakokemuksiin ja -kertomuksiin, ajattelin, että ruudun toisella puolen saattaisi olla joku muukin, jota aihe voisi kiinnostaa. Jos ei, niin hypätkää yli, asukuvia tulee illalla! ;)

Jännityksellä jäin odottamaan vastausta ja kysyminen palkittiin, viesti välitti hyväksyntää. Ihanaa, kiitos!! Aloitin kirjoittamaan postausta ja sinne tänne lomaan eksyi lainauksia pitkästä meilistä. Mielelläni olisin julkaissut koko kertomuksen, mutta onneksi ystävä lupaili suunnitteilla olevan lehtiartikkelin, joten sitä odotellessa!

Ystäväni, jonka kanssa yhteistä reissutaustaa on minulla kertynyt aina New Yorkista Lontooseen ja Prahasta Pariisiin, suuntasi loppukesästä Ganjaan, Azerbaidzhaniin, tehden matkaa ensin Riikaan, sieltä bussilla Vilnaan, josta jatkaen Minskiin, Valko-Venäjälle (missä olisin itsekin tahtonut käydä Baltian tourneellani, mutta aika vain ei riittänyt ja viisumiprosessi veti lopulta viivan haaveen yli). ”Valkovenäjän nähtävyyksistä… kommunismista, kommunismista ja kommunismista. Parhaiten jäi Minskistä mieleen varsin yliampuva arkkitehtuuri sekä se, että jalankulkijat oikeasti odottivat vihreää valoa vaikkei autoja näkyisi missään.”

Sieltä matka jatkui junalla Kieviin ja kaupunkiin tutustumisen jälkeen Odessaan, josta lautalla Mustan meren halki Georgiaan. ” Liki tasan kolme vuotta aikaisemmin olin pyöräreissullani ottanut saman paatin, ostanut liput samalta kultakaulakorua pitävältä tyypiltä, istunut samassa tukahduttavassa odotushuoneessa, odottanut yhtälailla monen monta tuntia lähtö- ja saapumisselvitystä (oikeasti liki 10 tuntia), tilannut olutta samalta englantia puhuvalta baarimikolta, jonka jääkaappiin olin jättänyt Turku 2011- tarran, sekä – believe it or not –  tavannut englantilaisen reppureissaajan, joka oli suositellut matkaa englantilais-saksalaiselle nuorelle parille, joka juuri nyt, tasan kolme vuotta myöhemmin seilasi mustaa merta.” Maailma on pieni.

Zugdidista matka jatkui Tbilisiin, josta taas eteenpäin kolmella eri pikkubussilla. Lähtöpäivästä kolmen viikon kuluttua vastassa oli Ganja. Korruptiokokemukset välittyivät viestistä jo alkumetreillä, niitä ei ilmeisesti paikan päällä tarvitse kauaa etsiä, vaan hyvin nopeasti matkailijakin saa jutun juuresta kiinni.

”Presidentti (diktaattori) Ilham Aliyev on ollut vallassa kaksi kautta vuodesta 2003, jota ennen hänen isänsä on hallinnut ”Azerbaijania” kutakuinkin 40 vuotta (itsenäistyi neuvostoliiton hajottua -91). Ilham-poika päätti luoda uuden lain ja hakea kolmannen kerran presidentiksi ”kansan tahdosta”. Niinpä sain todistaa vaalit suoraan Sacha Baron Cohen leffasta Diktaattori. Ilham voitti vaalit saaden ekalla kierroksella 85% äänistä, oppositio reilut 5%. Televisio oli presidentin hallinnassa, vaalikampanjat sai järjestää vain sallituilla ja vahdituilla alueilla jne. Itse sain kokea presidenttivaalien järjettömyyden jo sillä, että aina kun Ilhamin puole järjesti jotain kokoontumisia, yliopiston luennot peruttiin, jotta opiskelijat voisivat mennä kannustamaan maan johtajaa. Yhden tuplatunnin aikana opiskelijat täyttivät annettuja puoluelappuja osoittaakseen Ilhamin kannatusta, kaikki pakotettiin täyttämään lomake.”

Peilasin kokemuksia omaan vaihtokauteeni Malesiassa, ja vaikka hymähtelin monille opiskeluympäristön tutun oloisille tavoille, täytyy sanoa, että ystävän vaihtoyliopisto päihittää kyllä omat kokemukset mennen tullen. Ystävä mainitsikin yliopistonsa olevan kansainvälisellä ranking-listalla sijalla 9397 kun vaikkapa vertailukohtana oma vaihtoyliopistoni oli sijalla 669. ”Kandidaatin tutkinnon suorittavat eivät käytä lähdekirjoja mihinkään. Kirjastoa ei tarvita, ja mulle jopa sanottiin että sitä ei ole, riittää kun opettelee ulkoa luentomateriaalin (mikä on välillä väärin kirjoitettua tai ihan väärää tietoa). Vain muutama opettaja puhuu sen verran englantia, että voisi saada aikaan tavallisen keskustelun. Yksi opettaja tuli kysymään neuvoa miten opettaa idiomeja, kunnes kerroin että olen opiskelemassa enkä opettamassa. Porukka on täällä ihan kuutamolla.” ”Luennot toteutetaan niin, että opettaja lukee hi-taas-ti tunnin sisällön paperista ja oppilaat kirjoittavat kuulemansa ylös” ja liuta muita pieniä uusia ulottuvuuksia opiskelussa. ”Jep, sellaista siis yliopistolla. Käyn siis siellä luennoilla tekemässä muistiinpanot. Sen voisin tehdä myös kotona, mutta on läsnäolopakko.” Englanninkielisten kurssien vähyyden vuoksi (valittavissa on vain kolme kurssia) vapaa-aikaa jää siis runsaasti, mutta harvoinpa liika vapaa-aika on ongelma – enpä itsekään sitä oman vaihtokauteni aikana valittanut. ;)

”Paljon aikaa meni ekan kuukauden aikan perusasioiden järjestelyyn, koska kerralla täällä ei mikään menee putkeen. Olen siis useampaan otteeseen hoitanut kämppäasioita (vesi, sähkö, tv-kaapeli, netti, vuokramaksu jne), oleskeluluvan saamiseksi täytyi loppujen lopuksi itse soittaa ministeriöön vahvistuskirjeen saamiseksi, kun koulun puolesta tyydyttiin hokemaan minulle niitä kahta virkettä mitkä he osaavat ”don’t worry” ja ”no problem”.” Nauratti, kukapa ei noihin lauseisiin reissatessaan olisi törmännyt!

Jos aktiviteetteja kaipaa on syytä suunnata maan toiseen laitaan, Bakuun. Näkymät matkalla ovat ilmeisen upeita ja Bakussa tarjontaa on laidasta laitaan; kauppoja, kauppakeskuksia, yökerhoja, oluttupia, pikaruokaloita… ”Baku oli vaikuttava, paljon rennompi ja ulkomaalaisystävällisempi kuin Ganja. Siellä ihmiset eivät tuijottaneet, nauraneet, osoitelleet sormella tms.” Ganjassa sen sijaan ei paljoa vaikuta olevan; ”paikallinen uimahalli ja urheilukeskus on ollut kiinni, syytä kukaan ei tunnu tietävän. Ganjassa ei myöskään ole konsertteja tai teatteria, paitsi yksi lapsille suunnattu nukketeatteri löytyy vanhasta armenialaisesta kirkosta. Yökerhoja tai muuta ulosmenotoimintaa täällä on vähemmän kuin Siltakylässä”. Mikä olisi itsestään selvää, jos kyseessä olisi pikkukaupunki missä tahansa maailmankolkassa, mutta kyseessä on maan toiseksi suurin kaupunki yli 300 000 asukkaalla.

Mutta eksotiikka kiehtoo ja siitä ne uudet kokemukset ja parhaimmat opit syntyvät, erilaisuuden kohtaamisesta ja toisenlaisen arjen näkemisestä. Ystäväkin kiteyttää nauttineensta vaihdosta. Itse ajattelen, että kaikki on kiinni asenteesta. Erilaisen ja vastoinkäymisen voi nähdä elämää hankaloittavana, pakollisena pahana ja syynä pysyä kotona, tai katsoeassaan asioita oikeanlaisten lasien läpi, ikävätkin asiat voivat tuntua ”eksoottisilta, jänniltä ja erittäin opettavaisilta”. Niin, ja kaikkien hullunkurisuuksien lomasta löytyi vaikka mitä positiivista, kuten kun on aikaa, voi paneutua kehittämään itseään ja aloittaa uusia harrastuksia, joita voi tehdä kotoakin käsin. Ja mikäänhän ei voita kaunista ja lämmintä säätä, sekä mahdollisuutta koluta hiljaisenkin kaupungin kulmia omalla ajalla, tai matkustaa maan muihin mielenkiintoisiin kolkkiin. Siinä vasta mahdollisuus tutustua itseensä siinä missä ympäröiväänkin. Niin, ja sitten on ”aikaa katsoa elokuvia, urheilua, youtubea sekä kirjoittaa näinkin pitkiä kirjeitä :)”.

Toivotan ystävälle mitä parhainta kauden jatkoa ja kokemusrikasta talvea! Yhteenvetona, mäkin haluun Azerbaidzhaniin! ;) Mitä opiskelijavaihtoon taas tulee, mikäli opiskelemaan tahtoo, Ganja tuskin on oikea paikka siihen. Näkemiseen ja kokemiseen aivan varmasti ainutlaatuinen tilaisuus, ja vähän kateellinen mutta samalla onnellinen toisen puolesta tuosta kokemuksesta olen. Ja onhan minullakin omat ihanat ja vielä vuosienkin jälkeen huvittavat vaihtokokemukseni.

Kuvat lainattu ystävältä luvan kanssa.