Näin kevään korvilla taitaa olla hyvä aika kurkata, mitä hiusten kasvatusprojektilleni kuuluu. Tajusin tänään, että klipsipidennysten käytöstä luopumisesta on kulunut aikalailla tasan vuosi ja sinettipidennysten jättämisestä historiaan taas on noin kaksi ja puoli vuotta. Pitkä projekti, mutta valtavasti motivoi se, että kausi kaudelta olen yhä tyytyväisempi hiuksiini Havahduin ihan vähän aikaa sitten siihen, että hiukset tuntuvat olevan nyt aikalailla samanmittaiset kuin ennen pidennysten laittoa kolme vuotta sitten (tässä viimeisimpiä kuvia ennen pidennyksiä). Nyt hiukset eivät vielä ole aivan yhtä paksut, sillä katkenneet hiukset eivät ole ehtineet ihan täysmittaan, mutta on ihanaa huomata, kuinka paksuus palailee tasaisen varmasti eivätkä nysähiukset enää tunnu käteen tai pistä silmään. Toinen huomio on, että olen nykyään erittäin tyytyväinen hiuksiini ja niin onnellinen niistä – näköjään tarvitaan aikamoinen suo tarvottavaksi, että pääsee näin huumaavaan onnentunteeseen pelkistä hiuksista! ;)

Mitta on ylittänyt jonkin maagisen rajan, jonka myötä ne ovat yhtäkkiä alkaneet tuntumaan jo hyvin omilta ja asettuva paikoilleen ihanan helposti. Hiustenlaitto ja muotoilutuotteiden käyttö on siis vähentynyt huomattavasti kun oikeastaan mitään ei tarvitse tehdä toimivan lopputuloksen eteen. Olen niin laiska hiustenlaitossa, että juuri tällainen harjaus & valmis -malli sopii minulle ehdottomasti parhaiten. Käytän siis yhä vähemmän aikaa hiuksiin ja paplareitakin pistän päähän enää harvakseltaan, vaikka ne tuovatkin ihanaa kuohkeutta. Sitten viime lokakuisen kasvatuspäivityksen olen pari kertaa tasoituttanut latvaa, mikä on tehnyt hyvää. Se pidennysten aikaansaama lovikin on viimein kadonnut lähes näkymättömiin (tarkkasilmäinen havaitsee kyllä edelleen ohuemman latvan, mutta enää siellä ei ole hassua täysin hiuksetonta kolmiota). Viime vuoden puolella myös eteen tulevia hiuksia porrastettiin.

hiusten kasvatus v2013

Entäs se tavoite? Vaikka olenkin nyt jo varsin tyytyväinen, annan hiusten mielellään kasvaa vielä lisää. Rakastan pitkiä hiuksia, mutta tietenkään pituus ei ole itseisarvo vaan oleellista on myös, millainen mitta omiin hiuksiin ja arkeen sopii. Omat hiukset ovat onneksi paksut ja pitkä malli toimii niissä visuaalisesti ja pituus on etu myös arjen mukavuutta ajatellen. Ideaalimittani on suurin piirtein se, mikä itsellä on pisimmillään ollut, eli pituus, jossa hiukset ylettyvät eteen vedettyinä juuri rintojen alle. Oikeastaan silti kaikki tästä mitasta pidempi on pelkkää plussaa, enkä enää vahtaa senttejä (vaikkakin vaalin kasvua) ja uskallan myös antaa tasoittaa latvaa tarvittaessa ilman paperipussiin hengittämistä. Pituuden lisääntymisen rinnalla myös hiusten kunto on kohentunut huomattavasti ja olen saanut pidennettyä kampaajakäyntikertojen väliä pariin kuukauteen aiemmasta noin puolestatoista. Saattaa olla, että yritän venyttää sitä vielä pidemmäksi ja annan oman tyven puskea rennosti ja reilusti näkyviin – ajatus houkuttaa, mutten tiedä olenko siihen vielä täysin valmis.

hiusten kasvatus 2014

Tuoreet kuvat on otettu tänään ja harmittaa, ettei vastaavaa takaa otettua kuvaa ole kuluneen vuoden varrelta, erityisesti viime maaliskuulta, jolloin hiukset näyttivät laittamattomana hyvin erilaisilta. Takaa katsoessa katkenneet kohdat loistivat, lovi näkyi ja latva oli yhtä ohutta haituvaa. Selasin läpi asukuvia viime keväältä ja aika monissa niistä tuntui hiukset olevan kiinni, mikä on todella harvinaista minulle ja kertoo paljon siitä, miten vähän omilta hiukset tuolloin tuntuivat – kiinnikin oli parempi kuin laittamattomana auki. Laitettuina polkkakin oli ihan hauska (toki olisi varmasti toisenlainen jos paksuus olisi ollut normitasoa), mutta vaati valtavasti vaivaa näyttääkseen hyvältä eikä vain tuntunut omalta. Ylemmästä kuvaparista vasen on otettu huhtikuun lopulla ja oikea maaliskuun puolivälissä ja molempiin lopputuloksiin on nähty vaivaa, eli eivät todella ole lookit suoraan suihkusta! Lopputulosta ei siis saatu aikaan parissa minuutissa, toisin kuin vaikkapa näissä tämänpäiväisissä hiuksissa! Kesä tulee nopeasti, mutta mielessäni olen ehtinyt ajatella, että tällä vauhdilla kesäkuukausien koittaessa mittaan on tullut taas vähän lisää, ihana ajatus. :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

18 comments

Vastaa

Kiitos tästä postauksesta :) !! Ja todella huomattava muutos tuossa hiustesi pituudessa verrattuna vuoden takaiseen! Olenkin hieman kateellinen tuosta hiustesi pituudesta :). Vielä reilu puoli vuotta sitten minulla oli pitkät hiukset, mutta jotenkin ne alkoivat kyllästyttää, ja se olikin kerrasta poikki: kampaajalta pois lähtiessäni hiukset olivat lyhentyneet pitkään polkkaan. Ja tämän puolen vuoden sisällä pitkä polkka on lyhentynyt vielä hitusen lyhyemmäksi polkaksi, eli tällä hetkellä hiukseni eivät todellakaan yllä koskettamaan hartioitani. Tykkään tästä lyhyestä tukasta ihan hirmuisen paljon, ja mielestäni tämä myös sopii minulle hyvin, mutta silti… Olen hieman alkanut kaivata pitkiä hiuksiani.. Vaikka minäkään en osaa laittaa hiuksiani mitenkään, ja pitkällä tukalla se oli juurikin harjaus ja menoksi, niin olivathan ne nyt paljon helpommat kuin tämä lyhyt. Huonoina hiuspäivinä ne sai helposti kiinni, mutta tästä polkasta ei saa edes säälittävää tupsua :D. Kaiken lisäksi tämä on pakko aina pesun jälkeen föönata muotoonsa, muuten näyttää hieman hassulta ;). Olenkin ajatellut, etten ainakaan ennen kesää päästäisi kampaajan saksia hiusteni lähelle, vaan antaisin niiden kasvaa hiukan. Sitten voisin katsoa, että jaksanko jo tässä vaiheessa jatkaa kasvausta, ja sietää sen välivaiheen, kun hiukset eivät ole enää malliin leikatut, mutta eivät vielä pitkätkään.. Huh, tulipas kilometrin mittainen kommentti :D. Mutta sinun hiuksesi ovat kyllä jo kadehdittavan pitkät, ja pitkät hiukset sopivat sinulle todella hyvin :).

Vastaa

Voih, niin pystyn samaistumaan noihin lyhyemmän mallin vaatimuksiin! Tunnistan hyvin sen, että lyhyempi malli oli aina pakko föönata muotoonsa, muuten se näytti jotenkin vähän hölmöltä (ja vielä parempi jos jaksoi käyttää kohottavia muotoilutuotteita ja niitä paplareita). Nykyään voi föönata tai olla föönaamatta, mutta silti lopputulos on ihan toimiva :)

Tuli muuten tuosta kasvatuksen välivaiheesta mieleen äitini, joka on ikuisuuskasvattaja. Varmaan viimeiset 20 vuotta hän on ollut kasvattamassa otsatukkaansa pois, mutta aina jossain vaiheessa kyllästyy kasvatukseen juuri sinä kriittisessä vaiheessa ja leikkauttaa sen takaisin. Se kertoo mielestäni jotenkin herttaisesti siitä, miten ne kriittisimmät vaiheet syövät hermoja. :) Itsellä on vähän sama värin kanssa, tavallaan fiilistelen, että olisi kiva kasvattaa omaa väriä takaisin, mutta kun tyvikasvu on sen kolme senttiä, tulee aivan pakonomainen tarve tehdä jotain ja palauttaa huoliteltu fiilis. Heh, ehkei palo muutokseen sitten ole ihan riittävän kova ja erityisesti, mitä jos vaan voisi olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä salaa haikailla juuri sitä päinvastaista ;)

Vastaa

Voi herranjestas sentään että oli taas niin itsekeskeistä tekstiä kuin vain voi olla. En jaksanut lukea puoliakaan.

Mä kävin tänään nuorennusleikkauksessa. Otettiin niskasta 15 senttiä pois ja sivuilta ehkä kymmenen. Niinkin voi elää.

Vastaa

Kovin harmillista jos tuli yllätyksen, että elämääni sivuavassa blogissa ja postauksessa, joka käsittelee hiustenkasvatusprojektiani saattaa käydä niin, että se käsittelee minua ;) Ymmärrän, että toiset ovat vähän herkempiä, joten toivon kovasti, ettei järkytys pilannut viikonloppuasi ja olet saanut nautittua sunnuntaista! :)

Vastaa

Mä tykkään aina lueskella näitä muiden tukkajuttuja, kun itselläni on vielä kasvatusprojekti kesken. Yksi kaveri naureskelikin tuossa että mun ihannemitta tuntuu koko ajan muuttuvat pidemmäksi; nyt kun tukka on jo siinä vanhassa ihannemitassa, eli ulottuu rintojen alle, päätinkin venyttää kasvatusta vielä reilulla vuodella, jonka jälkeen sen pitäisi ulottua melkein lantiolle asti. :D
Ei tässä muuta tylsää olekaan kuin se, että latvasta etenkin on pidettävä superhyvää huolta, jos haluaa tukan näyttävän terveeltä, mikä on itselleni ihan välttämättömyys, kun kyse on pitkästä letistä. Mulla tuntuu nyt toimivan tuo n. reilun puolen vuoden leikkausväli, silloinkin annan tosin napsia vain sentin pari huonointa latvaa, koska ihme kyllä se tuntuu olevan aika hyvässä kunnossa, pituudesta huolimatta. :)
TSEMPPIÄ kasvatteluun, se on kovaa hommaa… heh. ;)

Vastaa

Voi apua, sinäkin kasvattelet – sullahan on ihan unelmahiukset ja pituus!! Hih, mutta ymmärrän oikeasti hyvin, voi olla, että itselläkin käy noin jos ja kun hiukset kasvaa nykyiseen ideaalimittaan. Nälkä kasvaa syödessä :) Lantiomitta olisi kyllä aika huikea, sellaisesta en itse ole edes uskaltanut unelmoida, mutta tuskin kieltäytyisin jos joku sellaiset nyt päähäni taikoisi! Innolla jään seuraamaan, miten pitkälle kasvatusurakkasi kantaa :)

Latva vaatii kyllä aivan erityistä huomiota ja itsekään en halua ottaa turhia riskejä sen kunnon kanssa. Tuskin olisin antanut tässä vuoden aikana tasata latvaa juuri lainkaan, ellei olisi ollut niin paljon pidennysvaurioiden aikaansaamaa katkonaisuutta. Nyt tosin alkaa olemaan jo hyvä, joten juuri viime kampaajakerralla mietin, että seuraavan tasauksen taidan jättää kesän jälkeiseen aikaan. :)

Vastaa

Hyvin ovat kasvaneet:) Sitä sanotaan, että hiukset ovat naisen kruunu. Niissä haluaa itse viihtyä, minustakin se on tärkeää.

Vastaa

Sepä se, hiukset on niin näkyvä ja tuntuva osa, että sillä on valtavasti merkitystä, että niiden kanssa on sinut – mikä mitta tai tyyli sitten ikinä onkaan :) Onkin ollut aivan ihanaa, kun viimein pitkästä aikaa hiukset voivat vain olla ja niiden kanssa on hyvä olla, osaa todella arvostaa olotilaa!

Vastaa

Iltaa!

Osaisitkos sinä kertoa miten pojat saavat hiukset pysymään samassa tyylissä kuin parturista lähtiessä? Koska minua on aina ärsyttänyt se, että aina kun herään niin hiukset ovat miten sattuu ja itselläni on hiustyyli: ananas.

Vastaa

Kaikille tiedoksi että vehnänalkioöljy tekee ihmeitä hiuksille! Apteekeista voi kysyä.

Vastaa

Oi, tämä olikin ihan uusi juttu! Suuret kiitokset vinkistä, täytyykin ehdottomasti tutusta tuotteeseen :)

Vastaa

Sulle sopii tosi hyvin kyllä toi lyhyempikin malli, mutta oon itse samanlainen, etten vaan jaksa värkkäillä kovin kauaa hiusten kanssa (etenkään aamuisin). Siinä pitkät hiukset toimii hyvin ja sä oot kyllä saanu noihin tosi hyvin jo pituuttakin! :) Mulla on sulle myös haaste blogissani.

Vastaa

Kiva kuulla, että toimii lyhyempikin! Omastakin mielestä lyhyempi malli oli hauska silloin, kun se oli juuri pesty, laitettu ja ojennuksessaan, mutta annas olla sitä säälittävää näkyä kun mitään ei jaksanut tehdä :)

Oi, kiitos, käynkin heti kurkkaamassa blogiasi!!

Vastaa

Tätä projektia on ollut kiva seurata, kun fiiliksiin pystyy samastumaan niin hyvin. Mähän pätkäsin neljä vuotta sitten parikymmentä senttiä, kun en jaksanut sitä pitkää reuhkaa, joka oli aina ponnarilla tai nutturalla ja silti aina tiellä. Eri mittoja tässä vuosien varrella, mut nyt oon kasvattanut tietoisesti viime huhtikuusta. Suuri ”saavutus” oli kun joulukuussa 2012 leikkasin niin paljon, että kaikki juurikasvu saatiin pois. Vielä viime keväänä leikattiin reilusti ja kiva malli, joka yllättäen sai mun hiukset kihartumaan. Oli hauskat just siinä mitassa, sitten ei enää niinkään.

Mä en myöskään jaksa nähdä vaivaa, usein harjaaminenkin unohtuu. Mutta nyt kun ei ole yhtään väriä hiuksissa, paksuus on ihan toista luokkaa kuin jatkuvasti värjättynä, eikä niin paljon tarvitse mitään tehdä. Tällä siis toivottelen rohkeutta jättää niitä värjäyskertojakin vähemmälle, ajan myötä palkitsee :) Niin ja tosi hyvältä näyttää, kyllä mä miellän sut pitkätukkaiseksi, vaikka ei niissä lyhyemmissäkään mitään vikaa ollut!

Vastaa

*siis ei juurikasvua leikattu, vaan se kulahtanut latva, tietenkin*

Vastaa

Hiuksissa hauskaa on se, miten iso vaikutus pitkienkin hiusten pituudella on itselle. Ulkopuolinen ei välttämättä tule kiinnittäneeksi pitkässä huomiota 15 sentin lyhentymiseen (ja vastaavasti lyhyissä muutaman sentin muutokseen), mutta sillä voi olla ihan mieletön vaikutus itselle, siihen, miltä hiukset tuntuvat, miten asettuvat ja tietenkin, miltä omaan silmään näyttävät!

Omat hiukset olivat kaikkein hankalimmat kun ne hipoivat olkapäämittaa, mutta mitä pidemmäksi tulevat ja pysyvät myös halutessa hyvin poissa silmiltä, sitä helpompi. :) Vielä kun pääsisin myöskin värjäyksen kanssa kivaan luonnollisempaan ja vähemmän vaivaa vaativaan tilaan, niin vielä parempi! Mutta sitähän se vaatisi, että rohkeasti vain antaisi kasvaa.

Luulen, että ne ensisentit on kaikkein kriittisimmät, sillä silloin se näyttää vielä niin tyvikasvulta ja ero värjätyn ja värjäämättömän hiuksen käsiteltävyydessä tuntuu, mutta voisin kuvitella, että mitä pidemmälle hius pääsee, sitä helpommaksi kasvatustyökin muuttuu. Kesähän voisi olla oivaa aikaa tuohon, kun aurinko vaalentaa jo vähän itsessään ja huolittelematon tukka sopii rentoon lomakookiin :)

Leave a Reply to SatuTalo Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.