Sunnuntait on nykyään kummallissia, oli ystävänpäivä tai ei. Onnistun kehittämään itselleni joka viikon lopussa hirvittävän paineen rästitöistä ja stressi kulminoituu sunnuntaina kun on se viikon todennäköisin päivä, jolloin ei ole mitään muuta. Niinpä sunnuntait pääsääntöisesti menevät töiden parissa. Tänäkin sunnuntaina lähetin viimeiset kuvat asiakkaalle vasta hieman ennen iltayhdeksää ja sain taas ihmetellä, mihin toinen viikonlopun päivistä katosikaan.

Alun perin ajatuksena oli fiilistellä vähän ystävänpäivää, mutta eipä sitä ehtinyt. Onneksi otettiin varaslähtö päivään perjantaina, jolloin käytiin ulkona syömässä pitkän kaavan mukaan. Vähän huvitti huomata, että tänä koronatalvena ei olla mainittavasti käyty huvin vuoksi keskustan tuntumassa, vaikka sinne oikeasti on vain lyhyt ratikkamatka. Töiden puitteissa toki käyn keskustassa melkeinpä viikottain, mutta silloinkin tulee hoitaneeksi velvollisuudet mahdollisimman nopeasti ja palaa kotikulmille. Vastaavasti taas kävelyt ja kahvilassakäynnit ovat lisääntyneet kotikulmilla, Meilahdessa ja Hakaniemessä.

Eli illallinen ulkona oli enemmän luksusta kuin voisi kuvitellakaan. Kiitos siis tämän kuun alussa auenneelle uudelle ravintolalle, Gillet Bar & Bistrolle, joka kutsui illallistamaan luonaan (illallinen saatu blogin kautta) ja tarjosi samalla syyn rikkoa arkirutiineita.

Uusi ravintola Kasarminkadulla

Näinä aikoina ei liiemmin tule uutisia uusista ravintoloista, pikemminkin valitettavasti päinvastoin, joten mukava saada uusi tulokas kaupunkiin. Gillet sijaitsee monelle tutun Cantina Westin vanhalla paikalla (Kasarmikatu 23). Itse en koskaan Cantinassa poikennut, mutta sijainti on tuttu. En siis osaa verrata vanhaan, mutta kuulemma remontti on ollut todella mittava. Tilat on remontoitu kauttaaltaan ja vanhoja yksityiskohtia entisöity. Samalla kuulemma toimintojen paikkoja on vaihdettu asiakasystävällisemmäksi entisten sokkeloisuuden sijaan.

Gillet Bar & Bistro muodostuu muutamasta kokonaisuudesta, on ruokaravintola, baari ja loungemainen lasipiha, johon voi istahtaa esimerkiksi lasilliselle. Sitten on yläkerta, jossa aukeaa hauskasti erilaisena maailmana. Vuokrattavat juhlatilat huokuvat historiaa ja massiiviset kattokruunut istuvat täydellisesti 1920-luvun rakennukseen. Gilletestä tulee fiilis ennen kaikkea seurusteluravintolana, paikkana, johon suunnataan pienellä porukalla ystävien kanssa. Ei niinkään intiimeille treffeille – tai miksei osa sellaisia voisi olla lasillinen viihtyisällä lasipihalla.

Parasta Gilletessä oli ehdottomasti visuaalisesti kiinnostavat tilat. Pidin siitä kuinka ravintolan eri osilla oli oma henkensä, mutta samalla vanha miljöö oli vahvasti läsnä erityisesti sisäpihalla sekä aula- ja juhlatiloissa. Jos söisi mereneläviä tai lihaa, lista tarjoilisi runsaasti vaihtoehtoja, mutta kasvisruokailijalle valikoima oli melko suppea. Oikeastaan pääruokia oli kaksi, joista molemmat sisälsivät merkittävänä raaka-aineena sieniä. Raaka-aineita ei kuulemma voi vaihtaa, mutta ne voi jättää pois, mikä toki on vähän tylsä vaihtoehto.

Kasvisruokailijan vaihtoehdot

Hetken keskustelun jälkeen tarjoilija kuitenkin kirjoitti tilauksen yhteyteen, että lisäraaka-aine pizzan kahdesta eri sienitäytteestä luopumiselle olisi kiva yllätys. Onneksi sain yllätyksen, sillä miten hyvä se olikaan! Sienet oli korvattu lehtikaalilla ja tomaatilla, ja ne todella kruunasivat pizzan. Ilman niitä kokonaisuus olisi kieltämättä valkoisessa pizzassa ollut melko köyhä, mutta nyt se oli juuri täydellinen – erittäin maukas! Kuulemma myös sienipizza oli hyvää, mitä tosin vaikea uskoa, sillä sienet, yök.

Alkuun nautittiin ihanat paahdetut kukkakaalit ja pienet rieskat, superhyvät nekin, samoin kuin jälkiruoat. Veriappelsiinisorbettia Camparilla miehelle ja itse herkuttelin jälkiruoalla, jossa yhdistyi vanilja, valkosuklaa ja marenki. Rakastan kaikkea höttöistä herkkua, kermavaahtoa, marenkia, valkosuklaata ja sen sellaista. Eli nuo jälkiruoan makuelementit ovat todella lemppareitani. Olisin helposti voinut syödä muutamankin jälkiruoan huolimatta vasta syödystä kokonaisesta pizzasta (joka tosin onneksi ei tuntunut mitenkään erityisen raskaalta). Jostain kumman syystä jälkiruoalle on aina tilaa.

Kuulemma Gilleten lounasmenu on paljon kasvispainotteisempi, mikä on hyvä. Jos à la carte ei vaihdu kovin usein, jää kasvissyöjän vaihtoehdot nopeasti vähiin, mutta ensimmäisellä kerralla vielä tuskin ongelmaa tulee ja mauissa riittää yllätystä.

Illallinen saatu.

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.