Berggan aamiainen

Jos eilinen meni juhlahumussa ja päädyinpä vielä tilaisuuden jälkeen lasilliselle (tai parille) Brondaankin, niin tänään on ollut ihan toisenlainen päivä. Olen viettänyt koko päivän kotona pientä happihyppelyä lukuun ottamatta, siivonnut ja ehkä ajautunut jonkinlaiseen sunnuntaimelankoliaankin, mutta kyllä se tästä.

Näistä tunnelmista onkin hyvä ottaa hyppäys viikon taakse, jolloin kävin Ilonan kanssa pitkäksi venähtäneellä aamiaisella Karhupuiston laidalla sijaitsevassa Berggassa. Itse asiassa meidän oli tarkoitus mennä IPI Kulmakahvilaan, mutta sen oltua täynnä, päädyimme Berggaan. Ja ei Bergga huono vaihtoehto ollut, päinvastoin, pidän kahvilasta paljon. IPI vain olisi ollut ihan uusi paikka meille molemmille ja lisäksi olen kuullut kehuja paikan brunssista, niinpä olisi ollut mukava päästä testaamaan se.

Berggassa saa koottua varsin kohtuulliseen hintaan hyvän ja täyttävän aamiaissetin. Perussettiin (8,50 euroa) kuuluu kaksi valinnaista elementtiä, mutta me päädyimme molemmat ottamaan parin euron lisähinnalla ekstraa. Minä jogurttia (täydellisellä) granolalla ja Ilona puuroa. Hedelmäsalaatit ajoivat jälkkärin aseman ja ydin oli ihana lämmin bageli.

Bergga huomioi hyvin kasvisruokailijat ja yksi bagelivaihtoehdoista on tofutäytteinen, joten ongelmia löytää hyvää syötävää ei siellä kaltaisellani ruokarajoitteisella ole. Lisäksi paikka on tunnelmallinen, isojen ikkunoiden äärellä on kiva kahvitella rauhassa ja meilläkin aika lensi huomaamatta ties mistä kaikesta jutellessa. Ihana kiireetön lauantaiaamupäivä, joka ehdottomasti täytyy ottaa vielä uusiksi, vaikkapa sitten IPIn brunssin merkeissä (tai testata Berggan sunnuntaibrunssi, aamiainen kun on tarjolla maanantaista lauantaihin).

Krunassa asuessa on muuten ollut erityisen hauskaa se, että yhtä lähellä ovat keskustan trendikkäät kahvilat kuin Hakaniemen ja Kallion rouheat paikat. Niinpä vaihtelevasti ajaudunkin fiiliksen mukaan molempiin suuntiin ja ruokakauppakin tulee olon ja ehtimisen mukaan valittua Stockan Herkun ja Hakaniemen hallin välimaastosta. Tuskin siis tarvitsee mainita, että todella rakastan kotikulmiani!

Kuva minusta: Ilona Savitie