Naantali on vaipunut uneen ja minäkin kohta.

naantali satama

Saavuin aamupäivällä blogimatkalle tänne Naantaliin, tutustumaan kaupungin kulttuurielämään ja kauniiseen kaupunkimiljööhön. Päivä on ollut antoisa, jopa koskettava.

Maalasin pitkästä aikaa akryyliväreillä, sukelsin värien voimalla etsimään omaa turvapaikkaa. Söin itseni ähkyksi, nauroin kesäteatterin koleilla penkeillä viltteihin kietoutuneena ja löysin sisäisen lapseni muumimaailmassa. Puolen yön aikaan kävelin yksin halki Naantalin äärettömän kauniin ja syvän hiljaisen vanhankaupungin musiikkia kuunnellen.

Aurinko oli kadonnut kauas horisonttiin hetki sitten, mutta satamaa ympäröi vielä kesäillan lempeä hämärä. Iholla hiipi viileys, väsymys painoi ja sisällä kummitteli kivi, jonka haluaisi sysätä ulos ja päästää kepeyden sisään. Viime päivinä olen harmitellut sitä, kuinka heikko sitä voikaan vielä näin aikuisenakin olla omien tuntemusten äärellä. Elämänkokemus tuo perspektiiviä, muttei näköjään poppaskonsteja siihen, miten mieltä voisi taittaa mihin suuntaan vain haluaa. Nopeasti, kivuttomasti. Kaikkea ei voi hallita, mutta onneksi matkaa voi viitoittaa ja kurssia muuttaa tarvittaessa.

Mikään ei ole pysyvää, ei edes tämä sisällä viipyilevä haikeus.

Katso myös nämä

3 comments

Vastaa

Siis, justiinsa tämä, ettei kaikkea voi hallita, on mulle jatkuva elämänkoulu. Että on pakko nöyrtyä siihen, ettei voi säädellä kaikkea ja pitää kaikkia lankoja käsissään ja ratkaista kaikkia ongelmina naps vain. Mä olen sellanen tättähäärä että kyllä on vaikeaa myöntää oma rajallisuutensa ja antaa sotkut Korkeimman käsiin. Toisaalta, ja etenkin kun sen aina osais ottaa niin, se on tosi helpottavaa. Mun ei tartte! Mun ei tartte hoitaa kaikkea eikä leikkiä Kaikkivaltiasta!
Ja sit taas tulee se tiukka paikka kun ei MILLÄÄN päästäis asioita omista käsistään poies :-D

Vastaa

Rajallisuuden myöntäminen on aina haastavaa! :)

Itselle on vaatinut jotenkin hassun paljon työtä hyväksyä, että järki ja tunteet eivät aina kulje käsi kädessä (eli kaikki ei ole hallittavissa) – vaikka kuinka järjellä tiedostaisi asioiden laidat ja pystyisi analysoimaan asiat puhki, niin tunteet elävät kuitenkin vähän omaa elämäänsä ja niiden kurssit kääntyvät hitaammin. Järkipäätös ei ole yhtä kuin tunteiden äkkinäinen muutos vaan pitemminkin vasta sen prosessin alku :)

Vastaa

Totta joka sana! Tunteet laahaavat helposti faktoja ja totuutta jäljessä. Siinä on hidas viisari kääntymään.

Leave a Reply to Kutri Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.