Viime vuosi oli itselleni monella tapaa todella tärkeä ja avartava. Se antoi etäisyyttä asioihin ja samalla vei lähemmäs oman inspiraation lähteitä. Vuosi myös haastoi kerta toisensa jälkeen astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottamaan vastuun tulevaisuudesta virrassa lipumisen sijaan. Kohta vanhasta työstäni lähtemisestä on kulunut vuosi. En ole katunut sekuntiakaan lähtöä, mutta matka on vienyt kauemmin kuin osasin odottaa. Toisaalta, vasta tätä matkaa tehdessäni olen ymmärtänyt ajan suhteellisuutta ja oppinut olemaan hätiköimättä kriittisissä kohdissa.

Vaikka päivätyöstäni lähdin tulevaisuus täysin avoinna ja hyppäsin tuntemattomaan, niin etäisyys on auttanut hahmottamaan mitä haluan ja mitä en. Mieleen on hiipinyt ideoita, joiden seuraaminen herättää sitä innostusta, mistä olen menneiden vuosien aikana vain haaveillut. Ihan vain lähenevän vuosipäivän kunniaksi ajattelin heitellä ilmaan muutamia omiin kokemuksiin pohjautuvia ajatuksia ja vinkkejä uutta uraa ja isompaa työelämän muutosta haikaileville. Näiden ajatusten parissa olen itse viivähtänyt saadakseni tulevaisuutta selkiytettyä. Toki olemme erilaisia ja eri tilanteissa, mutta ehkäpä joku muukin on huomannut samoja asioita?

Ota tilaa. Ihmiset ovat tässä(kin) erilaisia, joidenkin mieli tuntuu toimivan kirkkaammin kun paljon on käynnissä samaan aikaan, mutta minulla ei. Yritin vuosia löytää tulevaisuuden polkua runnoessani töiden ja kiireen täyttämää arkea, aika vieri enkä tuntunut olevan yhtään lähempänä muutosta, vaikka omasta mielestäni ajattelin asiaa koko ajan. Oikeasti ei ollut tilaa ja pyörin koko ajan samoissa ajatuksissa. Tiesin, etten halua olla siinä, mutta tunteella ei ollut tilaa kasvaa ideoiksi ja toimintasuunnitelmaksi. Vasta tyhjä kalenteri on todella antanut sijaa luovuudelle, aikaa ajatella ja tehdä ideoita ruokkivia asioita. Tila on täytynyt ottaa, se ei olisi tullut odottamalla ja epäilen, ettei sitten kun on oikea hetki -tilanteita tuoda eteen tarjottimella, ne vain täytyy tehdä.

kahvikuppi

Älä unohdu esteisiin. Moni jää epätyydyttävään työhön rahan takia, mutta mielestäni raha on varsin kehno syy siihen. Omiin silmiin sen polun päässä loistaa huomattavasti todennäköisempänä määränpäänä joko uupumus tai katkeruus kuin onnellisuus. Tietenkin on liuta ihmisiä tilanteissa, joilla on huomattavasti haastavammat lähtökohdat kuin toisilla, vastuu toisesta ihmisestä, sairaus tai iso velkataakka hoidettavana. Silti olen kuullut tarinoita hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevilta ihmisiltä siitä, miten he ovat pystyneet tekemään irtiottoja ja muuttamaan kurssia.

Ajattele tulevan muutoksen epävarminta kautta välivaiheena ja tee laskelmia sen mahdollistamiseksi. Mieti paljonko ihan minimissään tarvitset rahaa maksaaksesi laskut. Pystytkö pienentämään joitain lainaeriä väliaikaisesti? Mistä kaikesta arjessasi pystyt toistaiseksi tinkimään ja luopumaan? Selvitä ansiosidonnaisen määrä, hae opiskelemaan tai pohdi osa-aikatyötä jossain ihan muualla välivaiheen ajan. Pohjaa oman muutoksesi tyyli laskelmiisi. Jollekin se on opintovapaa, toiselle lyhennetty työviikko, kolmannelle enemmän etätöitä ja neljännelle kaltaiseni kokonainen hyppy. Pääasia on, että epätyydyttävälle tilanteelle tekee jotain ja saat tilaa voidaksesi nähdä kunnolla eteenpäin.

Hyvin vähälläkin pärjää väliaikaisesti, kun taas epätyydyttävässä ja stressaavassa arjessa vuodesta toiseen matkaaminen syö pala palalta fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Niinpä ehdottomasti kannustan rohkeuteen, asiat todella harvoin muuttuvat itsestään eikä ensi viikolla ole sen helpompi tehdä muutoksia kuin tälläkään viikolla. En kannusta hätiköimään vaan tekosyiden sijaan keskittymään selvittämään aktiivisesti mahdollisuuksia. Varaudu vastoinkäymisiin ja pidä ovet avoinna. En suosittelisi polttamaan siltoja takana mikäli vaan mahdollista, jätä ovi avoimeksi myös sinne mistä lähdit vaikka haluaisitkin lyödä sen kovaa kiinni ja sulkea näyttävästi lukolla.

Anna itsellesi aikaa. Ihan tosi, anna aikaa! Ajan ja armollisuuden sanoi minulle moni vastaavan tyylisen muutoksen läpi käynyt, mutta en tainnut alussa sisäistää sitä kunnolla. Jotenkin olin ajatellut, että ekojen kuukausien jälkeen asiat vain alkavat loksahtaa paikoilleen. No eihän se niin mene, tai ainakaan minulla mennyt. Jo pelkästään uuden arjen totutteluun, rytmin löytämiseen ja vanhasta toipumiseen menee aikansa. Vajaan puolen vuoden kohdalla iski järkyttävä syyllisyys. Ajattelin, että tässä vain haahuilen enkä vieläkään tiedä mitä tehdä vaikka olin puhunut läheisille (tai ehkä pikemminkin itselleni, omaa syyllisyyttäni sanoilla lievittäen) tietäväni ihan tosi pian mitä seuraavaksi.

teemuki

Pyristele irti syyllisyydestä. Se voi olla tosi vaikeaa, monelle se on niin sisään rakennettu piirre, kuten minulle, että sitä vastaan joutuu todella taistelemaan. Hyvä uutinen on, että siitäkin voi vapauttaa itseään. Kun pieni piru hiipii kuiskimaan olalle, ohjaan ajatukset tietoisesti muistamaan, kuinka edessä on vielä vuosia aktiivista työuraa ja tällä ajalla jos koskaan petaan siinä jatkamista sekä jaksamista. Muutama kuukausi tai jopa kokonainen vuosi sinne tai tänne (jos tietenkin saa taloutensa pidettyä balanssissa) on loppupeleissä aika todella vähän, vaikka merkitys voi olla koko elämän kokoinen. Töitä ehtii tehdä ja tietenkin teen mieluummin työtä, joka antaa voimaa eikä syö sitä. Sitä yritän muistuttaa itselleni ja vapautua itselleni luomista paineista.

Tee asioita, joita tykkäät tehdä. Ja tee myös ihan jotain muuta. Kokeile uusia juttuja ja anna itsellesi lupa nauttia. Hakeudu sellaisten asioiden äärelle, jotka inspiroivat. Uskon vahvasti siihen, että muutos (hyvään) ei tule eteen kotona odottamalla. Jos et astu pois rutiineistasi niin miten voisit kyetä näkemään uuden polun, joka saattaakin kulkea ihan vierelläsi, mutta runnomalla läpi oman tutun tien, et vain koskaan näe sitä. Vain tekemällä ja kokeilemalla voi hiljalleen tulla uusia ahaa-elämyksiä, jotka viitoittavat tulevaa suuntaasi, sitä, josta et vielä vähän aiemmin ollut lainkaan tietoinen. Elä hetkessä, mutta älä unohdu hetkeen, nosta tulevaisuus säännöllisesti mieleen ja leikittele vaihtoehdoilla.

Tapaa mielenkiintoisia ja onnellisia ihmisiä. Tapaa ihmisiä, joiden tarina inspiroi sinua. Kysele ja kuuntele. Itse olen ollut äärettömän innostunut erilaisista uratarinoista, miten ihmiset ovat päätyneet siihen missä ovat. Lähes poikkeuksetta heillä, joihin olen iskenyt silmäni ja joita ihailen, kaikki ei ole mennyt oppikirjojen mukaan vaan matkaan on mahtunut jyrkkiä mäkiä sekä epävarmuutta. Inspiroidu niistä ja ammenna viisautta, jota voit hyödyntää itse nyt ja myöhemmin.

kirja

Puhu ihmisille. Introvertin pahin painajainen, mutta oikeasti äärimmäisen hyödyllistä oman kehityksen kannalta. Kerro tapaamillesi ihmisille avoimesti tilanteestasi, kerro mitä pelkäät ja mistä salaa haaveilet. Tämä on vaatinut itseltä merkittävästi opettelua, en tyypillisesti levittele omia asioitani saati tee itsestä hyvin haavoittuvaa tuntemattomien edessä. Tai niin ainakin ennen. Olen tietoisesti opetellut luottamaan enemmän ihmisiin ja ottamaan riskejä, olemaan enemmän riisuttu niidenkin edessä, jotka pitävät vielä itseään piilossa. Olen miettinyt, mikä on pahinta mitä voi käydä, ja harvoin se paha on oikeasti kovin pahaa tai ainakaan sellaista, josta ei selviäisi. Usein se on vain oman pääni sisällä, epäonnistumisen pelko, häpeä ja oma epävarmuus. Eli loppujen lopuksi vain hupsuja tunteita, jotka eivät auta unelmien saavuttamisessa.

Ole avoin. Olen huomannut, että avoimuus on auttanut valtavasti ja kliseisesti antamalla itsestään on myös saanut. Viimeisen vuoden aikana kyynisyyteen taipuvainen mieleni on häkeltynyt ja saanut mielettömän positiivisuusbuustin. Enkä voisi olla kiitollisempi matkan varrelle sattuneista ihmisistä, joihin tuskin koskaan olisin törmännyt ellen olisi uskaltanut antaa itseäni aiempaa enemmän. Tutut ja tuntemattomat ovat lähestyneet, kertoneet omista kokemuksistaan ja vinkanneet ideoistaan, halunneet aidosti auttaa. Se on tuonut valtavasti lisää kontakteja ja tuonut lähelle niitä ihmisiä, joista yksi saattaakin olla se kriittinen suuntaviiva ja avain uuteen tulevaisuuteen.

Ole siis rohkea ja puhu. Uskalla kertoa haaveistasi silläkin riskillä, että ne eivät ehkä koskaan toteudu tai joku käyttää niitä joskus epäsuotuisassa valossa. Vain sanomalla ääneen valjastat itseäsi enemmän silmäpareja etsimään sinulle sopivaa tietä ja auttamaan karikoiden sattuessa vastaan. Luonnollisesti älä kuitenkaan pidä apua itsestään selvänä asiana vaan upeana lahjana, jonka joku ehkäpä haluaa sinulle tarjota. Arvosta sitä ja muita, kukaan ei piittaa ikävistä tyypeistä, tai tuskin ainakaan ne, jotka haluaisit pitää elämässäsi.

Kuuntele itseäsi. On mahdollista, että jossain sisälläsi on jo kytevä haave tai ainakin elämässäsi asioita, jotka saavat innostumaan. Mieti, miten niistä saisi polun. Älä keksi esteitä vaan mahdollistavia näkökulmia. Mitä tarvitset toteutumiseen? Miten voit hyödyntää osaamistasi ja laajentaa sitä? Mieti heikkouksia ja vahvuuksia tasapuolisesti, mutta älä unohdu puutteisiin – niitä on hirvittävän helppo keksiä, mutta harvoin ne yksistään auttavat eteenpäin. Ammenna muiden onnistumisesta virtaa. Jos joku muu on tehnyt menestyksekkään loikan/konseptin/uran, mikset sinäkin pystyisi? Todennäköisesti rohkeus on se, mikä erottaa, mutta hyvä uutinen on, että sekin on opittavissa.

Katso myös nämä

21 comments

Vastaa

Miten hieno kirjoitus! Halit, ja terkkuja Meksikosta! ♡ ♡ ♡

Vastaa

Oi kiitos <3 Aivan ihanaa loman jatkoa teille, siellä näyttää ihan mielettömältä! Täällä ei ole näkynyt aurinkoa vähään aikaan :D

Vastaa

Ajatuksiaherättävästi kirjoitettu!

Vastaa

Kiva kuulla! :)

Vastaa

”Lähes poikkeuksetta heillä, joihin olen iskenyt silmäni ja joita ihailen, kaikki ei ole mennyt oppikirjojen mukaan vaan matkaan on mahtunut jyrkkiä mäkiä sekä epävarmuutta.”
”Jos joku muu on tehnyt menestyksekkään loikan/konseptin/uran, mikset sinäkin pystyisi? Todennäköisesti rohkeus on se, mikä erottaa, mutta hyvä uutinen on, että sekin on opittavissa.”

High risk – high reward. Puhut nyt niistä ”onnistujista”, joiden riskinotto on onnekkaasti kannattanut. Valitettavasti kaikki eivät tähän joukkoon lukeudu yrittävät he mitä tahansa, vaikka onkin toki masentavampaa hyväksyä se realismi. Optimisti saattaa päästä pitemmälle, mutta pettymys on sitä suurempi jos kaikki meneekin poskelleen vaikka on kuullut hienoja tarinoita muiden onnistumisista ja vilpittömästi uskonut olevansa itsekin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se ei silti tietenkään ole syy olla yrittämättä :)

Vastaa

Kiitos kommentistasi! Ekassa lainauksessa puhun nyt enemmänkin uratarinoista, joissa ylipäätään kiehtoo se, millaisen matkan eri ihmiset ovat tehneet, niistä voi aina saada itselleen oppia ja ajateltavaa. Erityistä iloa saavat aikaan ne tarinat, joissa kertojasta huokuu tasapaino ja fiilis, että kyseinen henkilö on löytänyt oman paikkansa. Huomaan, että monesti ne matkat ovat olleet myös matkoja itseen, epäonnistumiset eivät ole johtanueet katkeruuteen vaan ahaa-elämyksiin, viisauteen, josta on aivan ihana ispiroitua ja ammentaa. Sama pätee ihmiisiin ylipäätään, olen huomannut, että niillä joilla (minun silmissäni) on ”se jokin”, on sattunut tosi vaikeitakin asioita, mutta he ovat löytäneet tasapainon, kehittyneet ja pyrkivät edelleen kehittämään itseään! :)

Jälkimmäiseen taas, mitä tahansa tekee, niin mielestäni epäonnistumisen mahdollisuus on hyväksyttävä ja tiedostettava. Siksi meinasinkin kirjoittaa tuohon, että ota vain hallittuja riskejä, sellaisia, joissa epäonnistumisen kestät, eli joka voi horjuttaa muttei kaada. Viisautta on osata myös luopua ideoista ja todeta, ettei tämä nyt kanna siihen suuntaan mitä toivoisi.

Silti mielestäni pääasia on, että tekee taustatyön ja yrittää, eikä realismin verukkeella passivoidu. Sillä kyllä, tilastot ovat kylmiä monessa, siinä kuinka moni hakijasta saa työn tai kuinka moni yritys kaatuu, mutta niiden ei pitäisi passivoida ennen kuin on yrittänytkään vaan enemmänkin kannustaa miettimään mitä juuri minulta vaatii, että saisin haluamani työn tai onnistuisin yritykseni kanssa – tai mikä se juttu sitten onkaan!

Sehän ei vielä ole tae millekään, mutta mielestäni parempi vaihtoehto kuin luovuttaa jo ennen kuin on yrittänyt :) Kannustan siis ehdottomasti realismiin, mutta jotkut tuntuvat perustelevan realisimilla sitä, etteivät usko itseensä, eli eihän mulla nyt olisi saumaa tuossa kun muut vaan ovat lähtökohtaisesti parempia. Tietty meillä on eri vahvuudet ja lähtötilanteet jne. mutta monesti niitä erottavia tekijöitä on toki hyvä tuuri ja suhteet (joista jälkimmäistä voi tietoisesti rakentaa ja ehkäpä ensimmäiseenkin voi pienesti vaikuttaa) sekä rohkeus ja kova työ (pitäen sisällään myös taustatyön, joka kartoittaa ne omat heikkoudet ja vahvuudet, sekä sen, mitä tarvitsee kehittää nostaakseen omaa onnistumistodennäköisyyttä) :)

Hui, tulipa pitkä kommentti! Halusin vain avata ajatuksiani taustalla, eli siis en ihaile saavuttaneita ”onnistujia” vaan niitä oman elämänsä ”onnistujia”, jotka ovat onnellisia, löytäneet sen oman juttunsa, tai vaikkeivät edes vielä olisi löytäneet, niin ovat tasapainossa ja tyytyväisiä valintoihinsa, näkevät ne epäonnistumiset vahvistavina tekijöinä ja kantavat vastuuta omista valinnoistaan ja tunteistaan, viitoittavat omaa elämäänsä eivätkä seiso passiivisena vieressä nurisemassa. Heidän elämäntarinoistaan on aivan erityisen inspiroivaa kuunnella!

Vastaa

Viisaita sanoja nainen! Tässä riittää pureskeltavaa…

Vastaa

Kiitos muru <3

Vastaa

Paljon ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos! Tähän täytyy palata vielä uudestaan paremmalla ajalla.

Vastaa

Kiitos kovasti kommentistasi!! :)

Vastaa

Pidän kovasti tästä kirjoituksestasi. Se herättää paljon ajatuksia oman elämän vaiheilla tässä ja nyt. Tämä tekstisi on oiva esimerkki siitä, minkä takia olen seurannyt blogiasi, jos en väärin muista jo vuodesta 2008. Olin iloinen puolestasi, kun siirryit Bellablogeihin kirjoittamaan. Uskon sinun onnistuvan hyvin mitä sitten teetkin. Pidän asenteestasi ja tunnelmasta, jonka saat välitettyä bloggaajana.

Vastaa

Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! Tämä täytyi lukea useampaan kertaan, sanasi nimittäin tuntuivat aivan erityisen tärkeiltä itselle enkä vain tiedä miten pukea kiitoksen sanoiksi niin, että saisin väitettyä sen, miten hyvä mieli tästä pienestä viestistäsi tuli! Kauniisti sanottu, olen otettu <3

Vastaa

Hieno kirjoitus ja hyviä bointteja!

Vastaa

Kiva kuulla!! <3

Vastaa

Olipa kerrassaan hienoja ohjennuoria, tässä riittää pohdittavaa vielä moneen lukukertaan! Tuo älä jää esteisiin on mielestäni yksi tärkeimmistä: täytyy uskaltaa hypätä tuntemattomaan, silloin kun tuntuu että nykyinen paikka on nähty ja on umpikujassa – olkoon se sitten työelämässä tai elämässä ihan muutenkin.. Itse hyppäsin pari vuotta sitten vakituisesta työstä ”vapaapudotukselle” koska tuntui että vanha tie oli nähty (turvallinen kyllä, mutta Se itselle oikea paikka – ei), ja lähdin tavoittelemaan orastavia unelmiani. Ahkeruus ja rohkeus kannatti, vaikka yli vuoden ajan tuli oltua välitilassa – matkalla sinne jonnekin, minkä onnistumisesta ei ole takeita. Mutta lopulta kaikki onnistui, ja nyt opiskelen unelmani ammattiin..:-) Välillä joudun vieläkin nipistämään itseäni, että onko tämä edes totta! ;-) Hyppäys, monien mielestä aivan uhkarohkea sellainen, kannatti kuitenkin! Mikään ei ole mahdotonta, jos uskaltaa ja on rohkea.. Mutta kyllä tässä elämässä työsarkaa vielä riittää, tuo Puhu ihmisille olisi seuraava projekti..;-)

Ihanaa viikonloppua ja kiitos näistä pohdinnoista! :-)

Vastaa

Kiitos ihanasta ja innostavasta kommentistasi! Ihan mieletöntä kuulla, että olet uskaltanut tehdä hypyn ja löytänyt polun unelma-ammattiin <3 Uskon myöskin rohkeuteen; jos ei uskalla irrottatua arkirutiineista ja lähteä katsomaan mitä kulman takaa löytyy ja mitä muuta elämällä on tarjota, niin paljon jää kokematta ja löytämättä! Usein juuri rohkeus palkitaan ja keskinkertaisen sijaan löytääkin sellaista, joka innostaa ja tekee onnelliseksi.

Ja niin totta, työsarkaa riittää varmasti läpi elämän! Itselläkin tuo puhuminen ja avoimuus ovat myöskin vahvasti työn alla, ja paljon muutakin vielä on opittavana, mutta pääasia, että palaa halusta kehittyä ja mennä eteenpäin. Liikkeessä pysyminen ja vastuun ottaminen omasta onnestaan on niin tärkeää! :)

Olet upea, kiitos että jaoit palan matkaasi! Ihanaa sunnuntain jatkoa!! :)

Vastaa

Kerta toisensa jälkeen hämmästelen edelleen sinun kirjoittamisen lahjaa. Kerronta on niin kadehdittavan sujuvaa ja loogisesti etenevää sekä mielenkiintoista. Sinulla on myös taito saada se punainen lanka pysymään kerronnassa mukana viimeiseen pisteeseen asti. Lukijana ei ikinä uskoisi taustalla olevan mitään lukihäiriöön viittaavaakaan.

Ja tarkoituksenani on kannustaa sinua eteenpäin kirjoittamisessa, koska lukijalle se on nautinto lukea noin sujuvaa tekstiä. Ja tekstinhän kruunaa ne upeat ja laadukkaat kuvat ;)

Vastaa

Oi, olipa kauniisti sanottu!! Tuli ihan tosi hyvä mieli sanoistasi ja kannustuksesta! :) Kiitos ihana, tällä kommentillasi oli iso ja hyvin monitasoinen merkitys itselle. Kaunis kiitos ja iso halaus, olen otettu!

Vastaa

Kiitos tästä postauksesta! Oma elämä kun on ainaisessa muutoksen tilassa. :) Erittäin hyvin kirjoittettu ja inspiroiva postaus.

Vastaa

Kiitos kivasta kommentistasi! Aivan ihana kuulla, että pidit :) Ihanaa sunnuntain jatkoa!! :)

Vastaa

Olen lukenut tämän ajatuksella jo monta kertaa. Kappaleet Älä unohdu esteisiin ja Tee asioita, joita tykkäät tehdä säväyttivät erityisesti. Oma elämä on muutoksessa tuoreen avioeron myötä joka tapauksessa ja kun työkuvioita olen kipuillut varmaan vuoden verran tai piilossa jo pidempäänkin, niin nyt olisi mitä luonnollisin aika kaivella alitajunnasta esiin ne asiat, joita HALUAN tulevaisuudessa tehdä. Olen kyllä suunnitellut, että konkretisoisin asiaa kirjoittamalla tavoitteet ja haaveet paperille, mutta jostain syystä en ole vielä uskaltanut, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Ehkä se olisi se ensimmäinen esteen ylittäminen, että ihan rehellisesti listaisin salaiset haaveet paperille ja aloittaisin miettimään, mitä muuta haluan, miksi, ja mitä pitäisi tehdä. Jokaisella on varmaan vähän erilainen tapa käsitellä omaa elämäänsä ja tavoitteitaan, mutta olen ilolla seurannut sinun matkaasi ja yhdenlaista tapaa. Koska en ole yhtään luova niin jo toisten tarinoiden lukeminen avartaa omaa, kapeaa näkökulmaa. Olen ylipäätään ajatellut, että olisi mielenkiintoista käyttää jotain urasuunnittelupalvelua tms. täysin ulkopuolista tahoa apuna ja toisaalta, yrittää antaa ajatuksen lentää rutiinien ulottumattomiin, mutta ehkä se vaatii tuota tilaa ja aikaa, kuten kirjoitat.

Puhu ihmisille. Kuulostaa todella kiinnostavalta ja todella pelottavalta! Kun eihän minulla ole mitään asiaa, varsinkaan tuntemattomille. Kuitenkin kun vaikkapa arjen ulkopuolella reissussa on ajautunut tuntemattomien kanssa juttusille, on sitä asiaa riittänyt. Olisiko siinä vieraan maaperän ja kielen tuoma suojamuuri turvana. Tämä on asia, jota haluan ehdottomasti kokeilla, kunhan kerään rohkeuteni. On kiva kuulla, etten ole siinä yksin.

Kiitos muutoksen tuomien ajatusten jakamisesta, sait paljon ajatuksia liikkeelle tämän lukijan päässä. En ole tainnut koskaan aiemmin kommentoida, vaikka blogisi parissa olen viihtynyt pitkään. Aluksi ajattelin, etten mielestäni ole ollenkaan kohderyhmää, koska en tiedä mikä on vaikka joku bb-voide enkä ole tippaakaan visuaalinen ihminen. Jostain kumman syystä olen silti lukenut blogiasi vuosia ja nauttinut matkasta :) .

Leave a Reply to Satu Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.