Sain ihanalta Eireneltä haasteen vastata kymmeneen kysymykseen, eivätkä ne olleet helppoja. Tai tavallaan kyllä, vastaukset olivat mielessä heti, mutta meni hetki ennen kuin asiat taipuivat julkaistavaan muotoon. Kysymykset ovat henkilökohtaisia ja jotkut osuvat syvälle, sivuuttaen aiheita, joista en ole varma missä määrin haluan niitä muuten pääaiheiltaan hyvin keveään blogiini tuoda, mutta näillä mennään.

1. Mikä on uskaliainta mitä olet tehnyt?
Vastaus riippuu ajattelenko uskaliainta mitä on tehnyt omasta valinnastaan, vai uskaliainta, mitä on joutunut tekemään pakon edessä. Unohdan ne vastoinkäymiset, joita ei ole voinut välttää, mutta jotka ovat vaatineet uskallusta kohdata ja keskityn niihin, joissa olen tehnyt omat valintani.

En erityisesti arvosta rohkeutta, joka saa sukeltamaan auringon tavoittamattomiin tai hyppäämään alas taivaalta, joten siksi omatkin uskaliaimmat asiat ovat henkilökohtaisia. Näkymättömien rajojen ylityksiä, itsensä kohtaamista ja rohkeutta sörkkiä omia arkoja kohtiaan. Omalla kohdallani pidän uskaliaana valintaa elää ja kuunnella itseä, olla omalla tavallani. Olen uskaltanut lähteä kaikin puolin hyvästä suhteesta ja hypätä tuntemattomaan, olen matkustanut kauaksi vaihtoon ja valinnut olla mieluummin yksin, kuin seurassa, joka ei tunnu hyvältä. Olen tietoisesti ja tarkoituksella kohdannut itseni monta epämukavaa kertaa ja hakeutunut hakemaan apua. Avannut itseni tuntemattomalle, purkanut pala palalta elettyä elämää. 28 vuotiaana kerännyt ryhdin ja sanonut jännityksestä sekaisin perheenjäsenelle ensimmäistä kertaa selkeäsanaisesti, kuinka suuria vaurioita kauan sitten tapahtuneet teot ovat jättäneet ja kertonut, millainen työ itsensä rakentamisessa on ollut. Olen uskaltanut olla heikko ja valita rehellisyyden, olen vältellyt kaunisteltua kuvaa itsestä ja ollut toiselle ihmiselle avoimesti arpinen alusta asti.

2. Mitä haluaisit harrastaa?
Jos olisi sellainen, todennäköisesti hakeutuisin aktiivisesti asian äärelle. Luova kirjoittaminen kyllä kiehtoo. Viimeksi kävin luovan kirjoittamisen kurssin yli 10 vuotta sitten ja siitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen muisto kurssin viimeiseltä tunnilta. Ohjaaja pyysi jäämään hetkeksi tunnin jälkeen, muiden poistuttua katsoi silmiin ja hipaisi lohduttavasti olkapäätä sanoen; ”jos tunnet tarvetta jutella jonkun kanssa, olen milloin vain käytettävissäsi”. Synkkyys ja yksinäisyys taisivat olla vallitsevia teemoja sen ajan teksteissä, mielenkiintoista mitä mieli tuottaisi nyt paperille.

3. Mikä on kannustavinta mitä sinulle on sanottu?
Niitä on paljon, onneksi. Arvokkaita kannustuksia on monenlaisia, ja oikeastaan, arvotonta sellaista tuskin on olemassakaan. Joskus vain katse tai halaus on korvaamaton kannustus, joskus kehu, hyväksyvä murahdus tai oivallus. Se voisi olla sanat ”Tiedän että pärjäät missä vain, ulkokuoresi hämää, olet vahva.” tai ”Jos vain antaisit muiden nähdä sisällesi, uskaltaisit antaa tuntemattomillekin mahdollisuuden nähdä. Tiedän, että sulla olisi paljon annettavaa ja muilla paljon opittavaa, jaksat hämmästyttää uskaltamalla ajatella eritavoin ja ymmärrät paljon, saisit kyllä muut hiljenemään ja kuuntelemaan, näkemään nopesti miten upea olet myös sisältä, jos vain uskaltaisit avata suusi ja osallistua.” Koska sitä ei sanonut perheenjäsen, ystävä tai kumppani, sillä oli erityisen erilainen painoarvo. Niitä sanoja olen maistellut usein ja peilannut sulkeutuneisuuteeni, monesti tahattomaan, toisinaan tahalliseen. Kasvu ulos kuoresta on aloitettu, mutta matka on pitkä. Ehkä joku päivä olo on vapaa ja arkuus on vaihtunut uskallukseen. Silti, olen oppinut olemaan olematta liian ankara itselle, vaikka kuvitteellinen piikkivyö silti omasta toimesta liian usein kiristyy ympärille. Tärkeintä on silti liike, kehitys, eikä tavoitteissa siinnä suinkaan sulava sosiaalisuus, vain uskallus olla olematta hiljaa.

4. Mikä on ihanin kesämuistosi?
Viime vuoden kesälomamatka, lapsuudessa valtoimeksi kasvanut takapihan nurmikko kun palaa reissussa vietetyn kesän jälkeen, juuri ajokortin saanut poikaystävä ja lukuisat kesäiset ajoreissut minne sattuu; laskeva aurinko, peltomaisemat ja kesäsade – vapauden tunne ja ihastus. Jokaiseen kesään mahtuu niitä, ihania muistoja ja uniikkeja hetkiä. Läheisyyttä, lämpöä ja rakkautta.

islanti ja lumimaisema

5. Millaista elämäsi oli viisi vuotta sitten?
Hyvin samanlaista kuin nyt, paitsi nyt sitä maustaa suurempi itsenäisyys, vahvempi itsetunto ja selvempi ymmärrys siihen, miten haluaa olla ja elää.

6. Entä millaiseksi kuvittelet elämäsi viiden vuoden kuluttua?
Hyvin samanlaiseksi kuin nyt, olettaen kuitenkin, että olen edelleen jatkanut kehitystä ja kasvua ihmisenä, oppinut lisää uutta itsestäni ja tehnyt enemmän tietoista hyvää ympäröivälle, auttanut useampaa.

7. Mitä sinulla on liikaa?
Ajatuksia. Usein haaveilen lobotomiasta.

8. Mikä tai kuka fiktiivinen hahmo kuvaa sinua parhaiten?
Tähän olen tainnut vastata jo aiemminkin ohimennen, samaistun Helmiä ja Sikoja -sarjakuvan rottaan, mutta toisinaan olo on kuin Ihaalla Nalle Puhista, seuraavana hetkenä taas pompin kuin Tiikeri. Lievää kaksisuuntaisuutta havaittavissa, kuinka niin?

9. Mitä teet kun olet stressaantunut?
Puhun. Puhumattomuus aiheuttaa ongelmia, puhuminen yleensä vähentää niitä.

10. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?
Sama kuin melkein aina, mahdollisuudet. Edessä näyttää olevan vaihtoehtoja, ja pidän tunteesta. Voin toteuttaa itseäni, en ole liian kiireinen ja voin jakaa arkeani älykkään ihmisen kanssa. Pystyn nauttimaan pienistä iloista ja olo on rauhallinen. Erityisesti uudet työkuviot viehättävät juuri nyt, vaikka silti mieli pohtii vielä toista varteenotettavaa vaihtoehtoa. Onneksi on niitä, vaihtoehtoja.

Katso myös nämä

22 comments

Vastaa

Kiitos tästä kirjoituksesta! Arvostan että päästit meidät lukijat kurkistamaan hieman syvemmälle Korundin maailmaan ja mietteisiin. Kirjoittaminen on todella yksi lahjoistasi, osaat kuvata hetkiä ja tunnelmia taitavasti. Minusta on aivan mahtavaa, että tässä (yli)sosiaalisuutta, spontaaniutta ja verkostoitumista ihannoivassa maailmassa joku uskaltaa tunnustautua introvertiksi. Olet ainutlaatuinen blogimaailmassa, kiitos <3

Vastaa

Kiitos Katriina ihanista ja arvokkaista sanoistasi, olen todella otettu! Piti ihan lukea kommenttisi muutamaan otteeseen ja pureskella sanojasi, kiitos, että muistit minua kommentillasi ja ilahdutit viikonloppuani suuremmin kuin osaat ehkä arvatakaan <3

Vastaa

Ehkä kaunein postaus sinulta ikinä. Kiitos! Olet urhea nainen.

Vastaa

Oi ihana Kutri, kiitos kauniista sanoistasi! :)

Vastaa

Henkeä pidätellen luin vastauksesi – en tohtinut hengittää, ettei kauniin tekstin, joka kuitenkin henki syviä, arkoja, raastaviakin asioita, lumous haihtuisi. Kuten Islannin matkakuvauksen yhteydessä kirjoitin, Sinulla on kirjoittamisen sekä tunteiden ja tunnelmien välittämisen lahja! Kiitos, että me lukijat saamme nauttia siitä!

Kirjoitit erityisen hienosti vahvuuden ja heikkouden yhteydestä: olen itsekin usein sitä pohtinut. Onko suurinta vahvuutta kuitenkin se, mitä muut pitävät heikkoutena? Kuinka vahva pitää olla voidakseen olla heikko? Onko toista ilman toista? Hmm.

Kiitos, että kirjoitat ja inspiroit!

Ihanaista viikonloppua!

t. Tupuna

Vastaa

Kiitos Tupuna aivan ihanasta ja sanattomaksi jättäneestä kommentistasi, kauniita sanoja ja kauniita ajatuksia – olen otettu!

Niinpä, noiden kysymysten äärellä olen viettänyt paljon hetkiä elämäni aikana, ja tullut siihen tulokseen, että yksi vaikeimmista ja samalla rohkeimmista (mutta eniten eteenpäin menoa ja kasvua mahdollistavista) asioista on itsensä kohtaaminen. On helpompi suunnata huomio ympäröivään, lähteä valloittamaan maailmaa, kuin pysähtyä katsomaan itseään kaikkineen, analysoida sitä mitä on ja miksi, olla haavoittuvainen.

Kiitos sinulle sanoistasi, ajatuksista, ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!!

Vastaa

Hyvänen aika sentään! Samaistun joka kerta todella paljon näihin tällaisiin kirjoituksiisi! Melkein pelottavaa, kuinka samanlaisia mietteitä sinulla on.

En tunne sinua, mutta kirjoitustesi perusteella minusta tuntuu todellakin siltä, että olet rohkea: uskallat kyseenalaistaa, ja olla oma itsesi. Sitä eivät kaikki uskalla tehdä. Ehkä sillä on oma ”hintansa”, mutta niinhän kaikella on.

Kaunista tulevaa syksyä sinulle :)

Vastaa

Kiitos Maria ihanasta kommentistasi! Ja aivan mahtava kuulla, että olet viipyillyt samanlaisten ajatusten äärellä. Heikkoina hetkinä sitä tuntee olevansa yksin omien ajatustensa kanssa, joten on ihanan rohkaisevaa tietää, että oikeastaan moni muukin on eksynyt samojen mietteiden maailmaan!

Ja kuten sanoit, kaikella on aina kääntöpuolensa, mutta haluaisin uskoa, että tuntemalla itsensä paremmin ja uskaltamalla seurata omaa polkuaan voi voittaa niin paljon enemmän, että se kannattaa. Sitä en sano, että se olisi helppoa, usein mietin, että olisi vain paljon helpompi olla välittämättä, olla vain ja kysellä vähemmän, mutta loppujen lopuksi, ei se ole sitä mitä haluaisin, tämä suunta on paljon mielenkiintoisempi ;)

Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi ja kuin myös, upeaa syksyä sinulle! :)

Vastaa

Hmmmm, vau… Tunsin kateuden piston jossain syvällä, koska en itse usko saavuttavani vastaavaa ”kypsyyttä” menneisyyden kanssa ikinä.

Vastaa

Kaunis kiitos kommentistasi! Menneisyyden kohtaaminen on ollut aikuiselämäni tietoisia projekteja, päätöksiä, sillä olen ajatellut, etten ovi karistaa painoa harteiltani ja ymmärrä pohjimmiltaan kaikkia vaikutuksia, ellen ole ensin purkanut tapahtumia osiin. Koen uhranneeni liian paljon aikaa kantaen tarpeetontan painoa mukana, joten on ollut vapauttavaa päästä pudottamaan lastia matkan varrella ja jatkamaan matkaa keveämpänä, vähemmän kiinni menneessä ja katse kiinteämin tässä ja tulevassa.

Kiitos sinulle kommentistasi ja ihanaa viikonlopun jatkoa :)

Vastaa

Todella upeasti, avoimesti ja rohkeasti kirjoitat….kuulostaa niin lakoniselta kehulta, mutta tarkoitan tosissani :)

Vastaa

Kiitoskin tuntuu tällaisten kommenttien jälkeen niin laimealta, ja haluaisin osata sanoa kuinka paljon arvostan jokaista näistä kommenteista. Olen siis äärimmmäisen otettu sanoistasi, ihanaa, että jätit kommentin! :)

Vastaa

Rohkea ratkaisu vastata näihin näin henkilökohtaisesti ja syvällisesti, nämä kun olisi voinut halutessaaan kuitata ihan kevyilläkin vastauksilla. Kiitos! Mukava kuulla lisää syvällisempiäkin ajatuksiasi ja siten ehkä hieman tutustua sinuun lisää, vaikka toisaalta tuntuu vähän epäreilulta, kun itse en jaa itsestäni paljon mitään ja pysyttelen vain tuntemattomana ruudun takana.

Vastaa

Kiitos kommentistasi! Tasapainoilen jatkuvasti blogissa kepeyden ja henkilökohtaisuuden välillä, ja usein on vain niin paljon helpompi pitäytyä ensimmäisessä. Nyt kun kohdalle sattui henkilökohtaisia kysymyksiä, en vain osannut olla ottamatta niitä tosissaan, vaikka jouduinkin tovin pohtimaan, kuinka paljon haluan täällä kertoa :)

Olenkin monesti miettinyt, ketä siellä ruudun toisella puolella on, kenelle arkeaan avaa. Joskus olen mielessäni viritellyt vaikkapa arvontaan osallistumisen yhteydessä sitä, että jokainen kertoisi jotain pientä itsestään, mitä nyt sitten haluaakaan. Se olisi itselle antoisaa, toisi edes pilkahduksen tuttuuden tunnetta myös toiseen suuntaan :)

Kiitos sanoistasi ja ihanaa viikonlopun jatkoa!!

Vastaa

Ihana kirjoitus. Saan voimia ja rohkeutta sinulta näistä kirjoituksista olla minäkin oma itseni. Se ei ole aina helppoa, mutta kannattaa.

Vastaa

Kiitos Armiida ihanista sanoistasi, näistä ja kaikista aiemmistasi! Olla oma itsensä ei tosiaan usein ole se helpoin tie, mutta monesti tie, jonka kulkemalla voi saavuttaa niin paljon enemmän kuin jättäytymällä matkasta ja pitäytymällä turvallisella alueella :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle!!

Vastaa

Kiitos, että olet! Upea kirjoitus ja ihminen. <3

Vastaa

Oi, ihana sinä! Kaunis kiitos <3

Vastaa

Olet mielettömän hyvä kirjoittaja! (:

Kuten muutkin sanovat, sinulla on harvinainen taito sisäistää ja ilmaista tunnetiloja tekstissä. Kaikesta huomaa, että ajatuksesi ovat harkittuja, rehellisiä ja aitoja. Sekä viisaita. Tunnistan monista kohdista itseni, vaikeudet – mutta myös vahvan halun selviytyä ja oppia niistä. Hienoa, että uskaltauduit avaamaan elämääsi, historiaasi puolittain vieraalle yleisölle. Kiitos siitä, kirjoitit upeasti ja voimaannuttavasti. (:

Vastaa

Oi, kiitos ihanasta kommentistasi! Olen otettu enkä tiedä mitä sanoa, sanat kun tuntuvat jotenkin latteilta sen rinnalla, kuinka hyvältä jättämäsi kommentti tuntui. Arvostan sanojasi ja en voinut olla hymyilemättä niitä lukiessa, ihanaa, kiitos tästä olotilasta :)

Vastaa

Oi, ihana kirjoitus! :) Arvostan todella, kun uskalsit kirjoittaa itsestäsi hieman tavallista enemmän. Kiitos siitä. Vaikutat todella ihanalta ja sydämelliseltä ihmiseltä, sellaiselta, johon oikeasti haluaisi tutustua. Postauksia lukiessa tulee hassu tunne kuin tuntisi siut, vaikka eihän pelkän blogin perusteella voi ketään tuntea. Blogisi on kuitenkin niin ihana, että siunkin on pakko olla. :)

Vastaa

Oi ihana olet, olen todella otettu! Valtavan iso kiitos sanoistasi, tässä todella menee ihan hämilleen :) Hih, toki blogissa näkyy vain paloja elämästä ruudun takana, mutta toisaalta haluaisin uskoa, että sieltä kaiken kevyenkin lomasta välittyy myös yllättävän paljon merkityksellisiä asioita etenkin ihmisille, jotka osaavat katsoa, nähdä oleellisen tai sitten jo ihan sen myötä, että ovat olleet pidempään mukana ja kiinnittävät huomiota myös rivien väleihin. :)

Kiitos sinulle kauniista sanoistasi <3

Leave a Reply to Korundi Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.