Muistelen vieläkin ilolla viikontakaista lämpöisiä hetkiä Turussa. Tänään töihin kävellessä päälle ripotelleet lumihiutaleiden haituvat eivät kuitenkaan tavalliseen tapaan haitanneet, sillä huomenna maisema vaihtuu itselle sopivampiin asteisiin. Nyt tosin on vielä pakkaus vaiheessa ja monta muutakin asiaa hoidettavana ennen aamuyön lähtöä.
Niin Turussa kuin tulevalla reissullakin kiinnostaa paikallinen design ja käsityöt. Osana Turun blogimatkaa poikkesimme Aurajoen tuntumassa sijaitsevassa idyllisessä Terraviivan keramiikkapajassa.
Terraviiva limittyy Turun Seurahuoneen koolle kutsumaan matkaan siten, että hotellin alakerrassa sijaitseva Ravintola Gunnar hyödyntää lähialueiden osaamista niin sisustuksessaan kuin tarjoiluissaan. Yksi näistä paikallisista pienyrityksistä on Terraviiva, jonka perustaja keraamikko Minna Komulainen on loihtinut pajassaan Ravintola Gunnariin helmikuvioisia lautasia. Helmiä mukaileva kuvio tulee itse asiassa pitsiliinojen painosta, jotka kaulitaan savea vasten valmistusvaiheessa.
Savipajalla elävästi mieleen nousi joskus aikoinaan käymäni vuoden mittainen savityökurssi. Se oli antoisa katsaus saven työstöön, dreijaukseen ja lasittamiseen. Ihailen suuresti kauniita keramiikkaesineitä, mutta tuon vuoden aikana huomasin, että savityöt eivät ole se omataidemuotoni. En ole riittävän kärsivällinen eikä savi ylipäätään ole materiaalina sellainen, jonka työstämisestä nautin. Mutta tuo vuosi antoi entistä enemmän arvostusta niille, jotka osaavat.
Pidän myös siitä, että paikallista osaamista tuetaan. Hyvin läheltäkin nähneenä, käsityöläisyrittäjän arki ei ole helppoa ja on vaikea kilpailla kaukaa tuoduille ja halvalla tehdyille. Siksi koen tärkeäksi arvopohjaisenkin valinnan, jossa yritykset tukevat pientuottajia. Tärkeää se on toki yksityishenkilöinäkin, mutta usein yritysten volyymit ovat suuremmat.
Itsellä on jo jonkin aikaa ollut kauniit keramiikka-astiat etsinnästä. Pari lautasta ostin vuosi sitten Tbilisin Fabrikasta ja pari syvää kulhoa olen sittemmin löytänyt Helsingin putiikeista. Kaipaisin vielä vaaleasävyistä, ehkä jopa pastellista, täydennystä erityisesti pelkistettyjen lautasten muodossa.
Terraviivasta ostin kauniin valkoisen pitsipainatuksella tehdyn lautasen, mutta se on enemmänkin tarjoiluelementti kuin arkiastia. Esimerkiksi tarjoilulautasena tai kynttilänalusena se tulee toimimaan kauniisti. Terraviivassa ihastutti myös käsintehdyt keraamiset laatat, jotka ovat mitoitettu yleisimpiin markkinoilla oleviin kaakeleihin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei koko laatoitusta tarvitse hankkia käsityönä, vaan peruslaatoitukseen voi ostaa muutamia yksittäisiä koristeellisempia laattoja tehostamaan kokonaisuutta.
Turussa vieraillessa kannattaa poiketa Terraviivan putiikissa (Kaskenkatu 2 C) jo ihan sen tunnelman takia. Myymälä on kaunis ja sen perällä seisoo valkoinen kakluuni. Takana avoimesta ovesta vilkkuu Minnan työpaja.
Ihan kulman takana aukeaa upea sisäpiha, josta löytyy toinen vierailuna rvoinen putiikki, Televisio Lifestyle Store, johon ihastuin aikoinaan Helsingissä olleen pop-up-putiikin kautta. Edelleenkin tosin mielessä kummittelee eräs R/H Studion mekko, johon siellä viehätyin, mutten tarttunut tarjoukseen ja sittemmin en ole kyseiseen malliin etsinnöistä huolimatta enää missään törmännyt.
Kävelymatkan päässä on myös aiemmin mainitsemani Nikkotakkon koruateljee sekä hurmaava Grundlagen luova työtila.
Kesään heräilevä Turku näytti viime viikonloppuna upealle. Muistelin joen vartta kävellessä ihan ensimmäistä lyhyttä seurustelun tapaista suhdetta joskus yli puoli elämää sitten. Tuolloin makoilimme pimeässä syysyössä lehtien keskellä Aurajoen rannassa ja jossain siellä lomassa koin ensimmäisen (erittäin kömpelön) suudelmani. Silloin Turku sai omassa mielessä vienon romanttisen sävyn, joka ei ole karissut vaikka Turkua on tullut sen jälkeen nähtyä enemmän muissa merkeissä.
Nyt Turussa vetää puoleensa ravintolatarjonta, joenvarren terassit ja tietenkin pienet putiikit. Tori on rakennustyömaan valtaama, mikä siirtää huomiota juuri joen suuntaan. Siitä huolimatta istuin hetkeksi paistattelemaan päivää Wiklundissa sijaitsevan Ravintola VENNin terassille, sillä aurinkoa on tullut kaivattua liikaa! Lounaan ohessa Aperol Spritz viimeisteli kokemuksen kuin olisi lomalla, sillä tuo kyseinen hohtavan oranssi juoma on yleensä sellainen, jota nautin lähinnä reissussa tai noh, lomalla.
Vierailu Terraviivan keramiikka-aterljeessa oli osa Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneen järjestämää pr-matkaa.
Ylempi kuva minusta; Souliina & alempi kuva; Veera Bianca.
