Viime aikoina elämä on keskittynyt varsin pienen säteen sisään ja päivät ovat kadottaneet nimensä. Sitä jumppaa, nukkuu, työskentelee ja syö vain muutaman neliön kokoisen alueen sisällä, ja viettää niissä neliössä suurimman osan vuorokaudesta. Tiedän, että ulkoilua ei ole kielletty, mutta olen itse pelannut vähän varman päälle ja ajatellut, että mieluummin niin kuin tarpeettomia riskejä ottaen. Olen kyllä ulkoillut, mutta harkiten. Lähinnä ulkona liikkuminen rajoittuu kaupassa käyntiin, ja sekin mahdollisimman läheltä.
Sain kysymyksen siitä, olenko näinä koronaviikkoina tavannut ketään. Ei en, varsinaisesti ole. Paitsi tietenkin miestä, sen välttäminen olisi jo vähän liikaa eristäytymistä jopa minulle. Tosin toistemme luokse liikumme harkiten, mies kulkee pyörällä ja itsellä se on ainoa kerta kun hyppään julkisiin, mutta olemme viettäneet nyt enemmän aikaa minun luonani, joten ratikankin välttely onnistuu hyvin.
Perheenjäseniäkään en ole nähnyt, en halua ottaa mitään riskiä sille, että tartuttaisin jo seitsemääkymppiä hipovan äitini tai fyysisesti ei ihan parhaassa kunnossa olevan veljeni. Kaikki tapaamiset on suosiolla siirretty puheluiksi tai verkkoon, myös ensimmäinen tapaaminen työmentorini kanssa (aloitin siis mentoroitavana viikko sitten), minkä olisin paljon mieluummin tehnyt kasvotusten, mutta ei tässä tilanteessa. Myös uusia potentiaalisia asiakkaita on tavattu läppärin välityksellä.
Ainoa läheinen, jonka olen kohdannut, liittyy oikeastaan näihin kuviin. Kävin viime viikolla Ninan kanssa viestinvaihdon, jollaista ei vielä kuukausi sitten voinut uskoa todeksi. Asumme lähes vierekkäin ja viesteissä pohdimme, saisiko asukuvia mitenkään onnistumaan turvallisesti.
Lopulta strategia piti sisällään niin kumihanskat, turvaetäisyyden kuin desinfiointiaineen ja puhdistusliinat. Eli todellakin varman päälle pelaamista. Sen tarkkuuden jälkeen ei naurattanut lukiessa, että samalla kun itse miettii riskien minimointia pilkkujen kautta, joku lähtee vielä baariin illan viettoon. Noh, onneksi sekin taitaa olla jo muuttunut ja ylipäätään suurin osa ottaa tilanteen tosissaan.
Joka tapauksessa, siinä ne kohtaamiseni pleksin läpi kohdattujen kaupankassojen, yhden desinfiointiaineen ja huomattavan etäisyyden pitäneen asuntovälittäjän sekä suojamaskissa ruokaa tuoneiden lähettien ohella.
Mekko: Global Funk / Nilkkurit: Aldo / Laukku: LUMI
Kuvat: Nina, Tunnetila
