Saan silloin tällöin kyselyitä arvistani, tai ennen kaikkea siitä, miten ne ovat parantuneet ja millaisia vinkkejä minulla olisi niiden paranemiseen. En ole pro, mutta vuosien varrella olen jutellut aiheesta usean lääkärin kanssa, sillä olen melko paljon leikelty ja tämän lisäksi ihollani on keloiditaipumus. Harmillisen huono yhdistelmä, mutta terveys ajaa estetiikan ohi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten pyrkisi edistämään haavojen paranemista miten suinkin voin.

Keloidi tarkoittaa siis arpikudoksen liikakasvua, eli arpi saattaa kasvaa suhteettomasti ja voi kehittää päälleen kovan muhkuraisen arpikasvuston. Kun taipumus on tiedossa, haavan hoidolla voi olla vaikutusta keloidin kehittymiseen.

Heti leikkauksen jälkeen arpeni näyttävät hetken aikaa hämäävän siistille, mutta muutaman viikon jälkeen paljastuu, mihin suuntaan kehitys kääntyy. Kesän sappileikkauksen jälkeen kaksi alavatsan arpea ovat parantuneet ilahduttavan hyvin, mutta keskivartalon pisin arpi on alkanut kasvattaa päälleen keloidia, jota parhaillaan yritän hillitä.

Muistan erään lääkärin sanoneen, että ihoni on sellainen, että leikkauksia olisi hyvä välttää. Valitettavasti aina ei voi, joten väistämättömiä arpia pääsee terveyden ylläpidon vaatimien toimenpiteiden kautta syntymään. Toisaalta se on myös kimmoke pitää huolta ihosta. Esteettinen kirurgia tuskin on omalle ihotyypille koskaan kovin varteenotettava vaihtoehto mahdollisten arpien takia ja auringossa olon minimoin jo ihan luomien muuttumisriskin takia. Näin voi vaikuttaa ainakin johonkin.

Vuosien varrella olen huomannut, että itsellä keloidialttius on vahvimmillaan ylävartalossa (mikä on myös yleisintä). Lisäksi nykyinen sulavien tikkien käyttö myös perusleikkauksissa on täyttä kultaa, ja pienentää muutenkin herkästi näkyväksi jääväksi jälkeä. Lisäksi kun kyseessä on esimerkiksi luomen poisto, maksan mielelläni plastiikkakirugista sillä olen kokenut jäljen olevan tuolloin pääsääntöisesti siistimpi kuin yleislääkärin tekemä. Toisaalta myös melanoomahistorian takia tulen sellaiselle luomi- ja ihomuutosasioissa ohjatuksikin.

Niin, ja se tämän postauksen kannalta merkityksellisin huomio: koen, että leikkaushaavan jälkihoidolla on merkitystä.

Leikkaushaavan jälkihoito

Tietenkin jälkihoidon vaikutusta on aina vaikea arvioida kun suoraa vertailukohtaa ei ole, mutta ne arvet, joita en ole hoitanut mitenkään (kun en vielä tuolloin ollut tietoinen vaihtoehdoista) ovat kiistatta ne rumimmat.

Leikkaushaavan hoitoon pääsin sisälle ensimmäisen kerran Malesiassa reilut kymmenen vuotta sitten. Paikallinen plastiikkakirurgi ihastutti pätevyydellään ja haavojen seuranta oli huippuluokkaa – jotain, mihin en ole Suomessa tottunut. Toisaalta myös ilmasto on erilainen, mikä vaikuttaa hoitosuosituksiin. Haavoja pidettiin teipitettynä pidempään ja heti kun suojat irrotettiin, aloitettiin geelihoito arpikudoksen kasvua ehkäisevällä voiteella. Voidetta paineltiin haavoihin kahdesti päivässä seuraavan kolmen kuukauden ajan (ulkoistin tämän mukavana ihmisenä silloiselle poikaystävälleni, sillä osaan omista arvista koskeminen puistatti niin paljon). En tiedä, oliko nimenomaan voide vain todella hyvä tuuri oli kyseessä, mutta jokainen tuolloin leikatusta kohdasta on parantunut uskomattoman hyvin, vaikka sijoittuivatkin juuri ylävartalon alueelle.

Käsittääkseni tutkimusnäyttöä erilaisille kudoskasvua ehkäiseville tuotteille on melko vähäisesti, mutta itse olen todennut, että pelaan mieluummin varman päälle. Toisaalta kun hoidetut haavat näyttävät paremmalle kuin ei hoidetut, on helppo taipua uskomaan, että jonkinlaista positiivista vaikutusta tuotteilla olisi.

Silikonigeelihaavalle

Kun reilu vuosi sitten kaaduin, huulen alle jäi ikävä arpi, joka on ajan kanssa paksuuntunut ja tuntuu ikävänä muhkurana, vaikkei ulkopuolisen silmiin mainittavasti loistakaan. Kysyin Siluetista, mitä jäljelle voisi tehdä ja sain alkuun paranemista tukevan Medicalia Silico-lipid silikoniseerumin. Haava kuulemma paranee noin vuoden verran, joten vasta tämän jälkeen voidaan ajatella muunlaista hoitoa.

Sellaisiahan nykyään onneksi on. Keloideja voidaan tänä päivänä hoitaa esimerkiksi laserilla tai nestetyppikylmähoidolla. Olen kuullut näistä positiivista, joten pidän mahdollisena, että joku päivä kokeilen itsekin. Kävin taannoin Laser Genesis -hoidossa, ja sen sivutuotteena koin otsassa olleen ovea päin kävelystä aiheutuneen arven haalistuneen selvästi. Siksi ajattelen, että laser voisi toimia leuankin arpeen.

Silikoniteippihoito leikkaushaavalle

Sappileikkauksen yhteydessä lääkäri kiinnitti huomiota keloiditaipumukseeni ja sen takia yritti yhdistää uuden leikkauksen jo aiempaan todella rumaan arpeeni. Näin osa vanhasta arvesta jäi uuden alle ja siten kokonaisuus siistiytyi, mutta harmillisesti uusi haava yrittää kovasti kasvattaa keloidia päälleen.

Sain suosituksen pitää arpien päällä 3-4 kuukautta Mepiform-haavateippejä, jotka hillitsevät arpikudoksen liikakasvua. Aloitin käytön ohjeen mukaan heti teippien poiston jälkeen, mutta kesälomareissu sai aikaan aukon hoitoon. Helteissä teipit eivät pysyneet ja jatkuvassa liikkeessä hoito hankalalle, niinpä jätin sen kesken ja unohdin hetkeksi. Kunnes yhtenä päivänä havahduin siihen, että haava kutisi ja sen päälle oli alkanut kasvaa tutun näköistä palkoa.

Nappasin ensin käyttöön Siluetista ostetun geelin, mutta päivittäisen voiteen levityksen sijaan koin teipit kuitenkin helpommaksi, niitä kun ei tarvitse vaihtaa päivittäin. Niinpä teipit ovat taas käytössä. En tiedä kuinka pitkään, mutta ainakin sen käyttö on poistanut kutinan ja toivottavasti arpikudos ei kasva yhtään enempää.

Näihin kokemuksiin pohjaten ei siis epäilystäkään, että jos/kun vielä joudun leikattavaksi, aloitan heti ainakin haavan jälkihoidon ja jatkan sitä kärsivällisesti ainakin muutaman kuukauden ajan. Omakohtaisesti koen, että hoito kannattaa jos on taipumusta keloidin syntyyn.

Lisäksi tämän vuoden aikana aion selvittää, mitä leuan arvelle voisi tehdä. Hoppua ei onneksi ole, mutta on hyvä tietää, että on vaihtoehtoja jos arpi alkaa ihan liikaa itseä häiritsemään.

Katso myös nämä

2 comments

Vastaa

Kuinka pian sappileikkauksen jälkeen pystyit jo harrastamaan raskaampaa liikuntaa? Pohdiskelen tätä, koska itselläni sama leikkaus edessä pian. Siihen liittyen kiitos myös arvenhoitovinkeistä!

Vastaa

Tsemppiä leikkaukseen! Käsittääkseni normaali sairasloma-aika sappileikkaukseen on noin viikko, mutta itsellä leikkaus oli pienesti suunniteltua isompi, joten olin sairaslomalla kaksi viikkoa ja se tuli todella tarpeeseen. Olen kuullut, että jotkut ovat olleet liikkumassa kunnolla jo viikon jälkeen, itse olin niin kipeä, ettei liikunta parin viikon aikana tullut kuuloonkaan ja senkin jälkeen jouduin vielä ottaa varovaisesti. Jos nyt oikein muistan, taisin uskaltaa ihan kunnolla liikkumaan vasta kolmen viikon jälkeen. Toivottavasti selviät lyhyellä sairaslomalla :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.