Annecy – Ranskan kaunein kaupunki?

0

annecy-france-4

Annecy seisoo upealla paikalla vuoristomaiseman äärellä Koillis-Ranskassa, liki Sveitsin rajaa. Kaupunki on kuin postikortti, järjettömän kaunis ja värikylläinen. Petrolinsininen järvi ja horisontin vuoristovana hivelevät silmää, mutta silti loppukesälle ajoittunut reissuni Annecyyn jätti ristiriitaiset tunteet.

Tiedän, ettemme olleet liikkeellä parhaaseen aikaan vaan päinvastoin, lomasesonki oli vilkkaimmillaan ja saimme nähdä vaivaa löytääksemme Annecyn keskustasta hotellin viime hetkellä. Kaupunki oli siis tupaten täynnä turisteja ja matkailijoille kehitettyjä huvituksia. Harmitus hiipi mieleen, sillä kaiken sen kauneuden tahrasi keinotekoinen lomakylämäinen tunnelma ja turistihinnat. Huomasin miettiväni, että jos vain olisin saapunut Annecyyn vaikkapa keväällä tai syksyllä, 1500-luvulla rakennettu vanhakaupunki olisi jättänyt varmasti aivan erilaisen jäljen mieleeni ja olisin voinut huoletta tunnelmoida tämän pittoreskin alppikaupungin erityispiirteitä.

annecy-france-1 annecy-france-2 annecy-france-3 annecy-france-5 annecy-france-6annecy-france-8

Pittoreski vanhakaupunki

Kiertelimme keskustan katuja ja yritin keskittyä viehättäviin keskiaikaisiin rakennuksiin, Alppien siluettiin ja upeansiniseen Annecy-järveen, josta alkaa kaupunkia halkova Thiou-joki. Kauniit kanava-alueet ja kaarisillat ovatkin mitä romanttisimpia ja jos ei kävisi jatkuvaa taistelua kävelytilasta, voisi nauttia karkkiväristen talojen lämmöstä, ikkunoita koristavista puisista ikkunaluukuista ja mukulakivikatujen kopinasta korkojen alla. Ymmärrän, miksi kaupunkia on kutsuttu Ranskan kauneimmaksi, mutta kauneimman tittelillä on kääntöpuolensa, suosio räjähtää käsiin ja saattaa viedä huomion vääriin asioihin. Niinpä kaiken viehättävyyden keskellä huomioni alkoi herpaantua ja jatkuva markkinamainen häly sai pienen ärtymyksen kohottelemaan päätään. Huomasin hakeutuvani kauemmaksi vanhankaupunkin sydämestä ja poikkeavani mieluummin rauhallisemmille poikkikaduille kuin pysytteleväni turistikojujen ja terassiravintoloiden valloittamilla pääväylillä.

Vanhakaupunki on kompakti, niinpä meille riitti mainiosti yhden yön visiitti. Voisin kuvitella palaavani Annecyyn toisena sesonkina toivoen rauhallista, raikasta ja ennen kaikkea enemmän aitoa tunnelmaa. Hälystä huolimatta viehätyin Annecyn visuaalisuudesta, mutta ehkä silti itse en ole valmis kruunaamaan sitä Ranskan kauneimmaksi.

annecy-france-10 annecy-france-11 annecy-france-12annecy-france-14annecy-france-16annecy-france-13annecy-france-17

Annecyn nähtävyydet

Vieille Ville – Annecyn vanhakaupunki (Vieille Ville) on upea ja täynnä lukuisia kahviloita ja ravintoloita. Katukuvassa ihastuttaa pittoreski arkkitehtuuri, romanttiset kanaalit ja somat sillat, joista erityisesti Ponts des Amours ihastuttaa näkymillään.

Annecy-järvi – Järvi on Ranskan kolmanneksi suurin ja muodostunut Alppien jäätiköistä sulamalla. Kaupungin nimeä kantava järvi on kauniin sininen ja tarjoaa useita vesiurheilumahdollisuuksia. Lisäksi järvelle tehdään risteilyjä, jotka tarjoavat näkymää kaupunkiin ja Alpeille vesiltä käsin.

Palais d’Île – Vanhankaupungin keskellä kohoaa alueen ehkä kuvatuin rakennus, jonka teräväkulmainen reuna näyttää jakavan joen kahtia. Oikeasti kyseessä on pieni saari, johon Palais d’Île rakennettiin 1100-luvulla. Rakennus on joskus toiminut vankilana, mutta nyt se kätkee sisäänsä museon.

Chateau d’Annecy – Nykyään museona toimiva linna, jota rakennettiin jopa neljän vuosisadan ajan. Linnalta kulkee tie alas vanhaan kaupunkiin ja erityisen ylistetty on sieltä avautuva näkymä kaupungin kattojen yli.

annecy-france-19 annecy-france-20 annecy-france-21 annecy-france-22

Pieni pala Ranskaa

2

Aamulla olin todella pettynyt vasta-alkaneeseen viikkoon kömpiessäni väsyneenä liikkeelle ja katsellessani säätä, joka näytti lähinnä siltä kuin olisi purskahtamaisillaan vesisateeseen. Hyvä, etten luovuttanut, sillä treffatessani pirteän pinkkitakkisen Adalminan ja kävellessämme Helsingin kauneimmille kulmille, suurlähetystöalueelle eteläiseen Helsinkiin, alkoi väsymyskin hälvetä. Lopullisen sinetin sille laittoi astuminen upeaan Ranskan suurlähetystöön sekä yhtäkkinen pilvimassan repeäminen ja mielettömän keväisen auringonpaisteen puskeminen esiin. Seisoimme Kaivopuistoon avautuvalla terassilla ja annoimme auringon lämmittää. Maisema kylpi valossa ja päätimme, että tänään on kevään ensimmäinen päivä – olkoonkin huomenna millainen sää tahansa!

luncheon

Ranskan suurlähetystö tarjoili (järjettömän herkullista, kuinkas muutenkaan) pressilounasta ja tietty sukelluksen Ranskan ajankohtaisiin asioihin siinä sivussa. Ja mitä Ranskaan tulee, maalla todella on aivan erityinen paikka sydämessäni, niinpä ahmin itseeni uusia matkavinkkejä ja inspiraatiota. Muistan maininneeni täälläkin, että vaikka haikailenkin jatkuvasti uusia maita ja kohteita, niin Ranska on niitä harvoja paikkoja, jonne palan halusta palata yhä uudelleen. Maan monipuolisuuteen ei vain voi kyllästyä!

Edellisellä Ranskan road tripillä jäi niin monta kohdetta näkemättä ja mietittiin jo silloin, että seuraava reissu täytyy ulottaa Ranskan toiselle laidalle, lähteä vaikkapa Pariisista ja tutustua Normandiaan, poiketa Mont Saint-Michelissä ja jatkaa Bordeauxin kautta Biarriziin asti. Ah, ja Korsika, sinnekin haluaisin, sekä tietenkin näyttää miehelle lapsuudesta tuttuja maisemia Rivieran tuntumassa. Mutta siinä onkin kasassa jo melkeinpä (ainakin) kaksi reissua! Äh, maailmassa on ihan liikaa paikkoja, joihin haluaisin matkustaa ja kiitos tämän päivän Ranska-aiheisten keskustelujen, kyseinen maa on taas vahvasti mielessä.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Rakkaudesta Pariisiin

18

Rakastan Pariisia, ja se on kohte, jonne tuntuu aina kaipaavan takaisin. Olen käynyt aikuisiällä kaupungissa vain kahdesti, molemmilla kerroilla viipyen viikon, mutta mielessä se on sitäkin enemmän. Ensimmäisellä kerralla majoituin Montparnassessa ja toisella kertaa aivan Notre Dame katedraalin kupeessa. Edellisestä vierailusta on ehtinyt vierähtää jo aikaa, ja polte päästä takaisin on taas yltynyt. En tiedä, voiko kaupungista saada tarpeekseen? Pariisi pongahti mieleeni tuoreltaan, kun sattumalta eksyin kahlaamaan läpi edellisen Pariisin reissuni kuvakansiota, jonka sisällöstä ehkä jokusen olen jo tullut julkaisseeksikin.

paris 1paris 38paris 33paris 46 paris 17paris 14

Viimeisimmältä reissulta on jäänyt mieleen paljon; syksyisen upea kaupunki, kellastuneet lehdet katuja värittämässä ja vielä ihanasti lämmittävä aurinko. Keskustan kauneus, kadut, kahvilat ja arkkitehtuuri jättivät jälkensä, ja verkkokalvoille on piirtynyt hotellin parvekkeelta horisontissa siintävä Eiffel-torni ja pehmeä auringonlasku kaupungin taa. Muistan vielä erinomaisest pienen jazz- klubin jossain päin kaupunkia, kellarimaisen pienen tilan ja huumaavan tunnelman, sekä Sacré-Cœurin vilinän, Galeries Lafayetten arkkitehtuurin, mainiot macaronit ja kiehtovan kulttuurimuseo Quai Branly, jonka kokoelmia katsellessa on helppo kadottaa ajantaju.

Aikaisempi matkani tuohon romanttiseen kaupunkiin ajoittui kevääseen. Sen viikon satoi taukoamatta ja kadut lainehtivat vedessä ja kastelivat kaiken. Hetkittäin taukosi vain alkaakseen uudelleen ja vasta matkan lopussa aurinko alkoi ilmoitella olemassaolostaan, ja tietenkin, heti kun olin palannut Suomeen, helteet puhkesivat. Mutta mitäpä sateesta kun on Pariisissa. Kävelin jalkani puhki ja annoin sateen kastella, ihmettelin kirjakauppoja, herkuttelin puistonpenkillä ja kurkin hedelmäkojuja. Tein ikkunaostoksia ja nauroin paljon, erityisesti loman viimeisenä päivänä kaupungin kupeessa sijaitsevassa Disneylandissa, jossa sisäinen lapseni heräsi ja tahtoi kokeilla ihan kaikkea. Ja niin kokeilinkin, sateenuhka piti puiston hiljaisena ja sain kiitää laitteesta toiseen kuin viimeistä päivää, ja noh, viimeinen päivähän se matkalla olikin.

paris 29paris 19paris 13 paris 18paris 9paris 26paris 43

Ennen huvipuistoa ehdin paljon, muun muassa ihmetellä modernia La Défensen aluetta ja tutustua taiteen monitoimitaloon, Pompidou-keskukseen ja tutkailla valtavaa Louvrea. Mieleen ovat painuneet myös puistot ja aivan erityisesti Montparnassen haustausmaan tunnelma, jossa maanpäällistäkin enemmän kutkutti se, mitä löytyi maanpinnan alapuolelta. Hiljaiset Pariisin katakombit ovat piirtyneet mieleen ja näyttäneet toisenlaisen maailman ruuhkaisten katujen alla. Hautausmaat ovat aina kiehtova ja levollinen paikka, kuten vaikka upea Olšany Cemetery Prahassa. Vaikka sade viilensikin ilman, takasi se tyystin toisenlaisen näkökulman kaupunkiin, kaikkialla oli rauhallista, nähtävyyksillä hiljaista ja turistit muutenkin tuntuivat olevan kateissa, mikä matkailijoiden rakastamassa Pariisissa on harvinaista.

paris 15paris 37paris 32paris 47paris 40paris 34paris 45

Toissa kesän Ranskan reissulta meitä jäi käymättömänä kutkuttamaan Normandian alue, ja lapsuuteni muistikuvista satumaisena linnakkeena mieleen jäänyt luostarisaari Mont Saint-Michel, joten ehkä kun joskus pääsemme tutkimaan tarkemmin sitä osaa maasta, pääsemme poikkeamaan myös Pariisissa. Mutta siihen vielä on aikaa, joten täytyy turvautua kuviin ja muistoihin, etenkin jälkimmäisiä onneksi riittää!