Kaupallisessa yhteistyössä FASTin kanssa.
Olen välipalaihminen ja ylipäätään suosin kooltaan pieniä ruokia. Sellainen perinteinen aamupala, lounas, välipala ja illallinen -malli ei ole paras itselle, sen sijaan syön useammin, mutta vähemmän kerralla. Saatan siis helposti jättää kokonaan välistä kookkaat ateriat, mutta niiden sijaan syön säännöllisesti jotain pientä.
Oikeastaan olen huomannut, että kun pidän kiinni noin parin tunnein välein syömisestä, verensokerini ja jaksamistasoni pysyy tasaisena. Tällöin vältän notkahdukset energiatasossa, överit makeanhimot ja ruokaähkyt. Kuuntelen tietenkin kehoani, mutta pyrin pitämään kiinni syömisestä vaikkei erityisesti olisikaan nälkä, sillä kun siitä huolimatta syön harkitun välipalan, ei ilmesty myöhemmin huutavaa nälkää, johon vastaa millä tahansa kiireellä käsiin saadulla (yleensä makealla).
Arkisyömiseni kulmakivi onkin hyvät välipalat. Jos olen menossa ympäristöön, jossa en ole varma ruokailumahdollisuuksista, pidän huolen, että mukanani on jotain laukussa hyvin mukana kulkevaa syötävää, kuten hedelmiä ja/tai proteiini- tai välipalapatukka.
Esimerkiksi Tansanian reissulle pakkasin mukaani kasan proteiinipatukoita. Kun huomasin, että safarin ohjelmaan oli sisällytetty vain aikainen aamiainen, lounas ja illallinen, tiesin heti, ettei se riitä itselle, etenkään kun en voinut olla varma omaan ruokavalioon sopivan ruoan saatavuudesta (joka itse asiassa oli lopulta erinomainen).
Miestä huvitti matkalaukusta perillä kaivettu patukkapussukka, mutta lopulta kävi niin, että hänkin hamusi niitä pitkien ajomatkojen aikana. Niissä vähissä kioskeissa, missä poikettiin, oli lähinnä tarjolla karkkia ja sipsiä, joten ennakointi kannatti ja kaikki mukana viedyt välipalat tuli syötyä. Sama näkyy myös kiireisissä arkipäivissä, mitä paremmin on välipalojen suhteen ennakoinut, sitä epätodennäköisemmin tulee sorruttua huonoihin pikaratkaisuihin.
Mutta mitä sitten ovat tyypillisimmät välipalani?
Puuro
Puuroa olen oppinut syömään vasta melko myöhäisellä iällä sitten lapsuusvuosien. Ensin jokunen vuosi sitten löysin tuorepuurot ja nykyään kaapista täytyy aina löytyä myös pikakaurahiutaleita. Tuorepuurot kuuluvat alkupäivään ja lämmintä puuroa syön päivän jälkimmäisellä puolikkaalla.
Jostain syystä lämmin puuro ei koskaan houkuta aamuisin, eikä ylipäätään mikään kovin lämmin (kahvia lukuun ottamatta) tai ruokaisa. Oli puuro sitten kumpaa tahansa, haluan, että siinä on mukana myös marjoja ja siemeniä, eli sellainen pelkkä kauraseos ei riitä. Valmistukseen käytän vettä tai kevyttä kauramaitoa, ja saatan maustaa puuron esimerkiksi kanelilla, mutta mitään makeutusta en käytä. Käytän siis usein pohjana puolivalmiita puuroja, mutta tuunaan niitä kotoa löytyvillä sopivilla lisukkeilla.
Hedelmät ja marjat
Toinen asia, josta yritän pitää kiinni on se, että kotoa löytyisi aina jotain hedelmiä tai kasviksia. Banaania on lähtökohtaisesti aina, sillä teen niin usein iltaruoaksi tuhdin smoothien, mutta välipaloina suosin esimerkiksi mandariineja, ananasta, päärynää, porkkanoita ja sesongin kasviksia. Marjoja syön päivän aikana paljon, ensisijaisesti kuitenkin smoothien joukossa, mutta myös puuron/jogurtin päällä tai ihan sellaisenaan, jos jääkaapissa sattuu olemaan.
Proteiinipatukka
Aikoinaan työn kautta löysin proteiinipatukat, ja niistä onkin tullut ihan vakkari välipala. Toki yleensä erikseen yritän huomioida proteiinin saannin urheilun yhteydessä, mutta se on pikemminkin smoothien sekaan ujutettuna jauheena. Proteiinipatukat sopivat itsellä paremmin välipaloiksi liikkeellä olleessa ja kiireen keskellä.
Proteiinipatukoiden etu on, että ne säilyvät hyvin ja kulkevat näppärästi laukussa mukana sekä pitävät nälkää. Syön vähemmän pähkinä- ja taatelipatukoita lähinnä siksi, että koen ne vähän salakavalan energiapitoisiksi (toki erot voivat olla suuria), etenkin kun muutenkin jo syön päivän aikana pähkinöitä ja usein myös taateleita. Pähkinäpatukat ovat mainio välipala ja jos pähkinöitä ei muuten juuri syö, niistä saa hyviä rasvoja. Proteiinipatukka kuitenkin maistuu itselle monessa välipalatilanteessa paremmin.
Proteiinipatukoissakin suosin vähemmän makeita tai miedommin makeutettuja (eli sellaiset tosi keinotekoisen makuiset eivät ole mieleen), ja yksi menneen vuoden lemppareista on FASTin VEG-patukka (jota oli myös puolet reissulle mukaan pakatuista patukoista, toinen puolikas oli näppärän kokoista HIT Cashew-caramel -patukkaa). Sen koostumuksessa on vähän samaa kuin pähkinäpatukoissa, eli siinä ei ole proteiinipatukoille tyypillistä kiinteää sydäntä, vaan muromainen koostumus. Täyspähkinäisyyden sijaan patukasta kolmasosa on kevyempää, mutta suussa kivalta tuntuvaa hernemuroa, jota täydentää pähkinä sopivissa määrin.
FAST VEG – vegaaninen proteiinipatukka
Olen säilynyt varsin brändiuskollisena vanhojen töiden myötä, mutta koska kannatan hyvän tukemista, on FAST kiistatta eniten käyttämäni proteiinivalmistebrändi. FASTillahan tuotesuunnittelu tapahtuu Suomessa ja pohjautuu paikallisiin tarpeisiin sekä makumieltymyksiin.
FAST VEG on viime vuonna lanseerattu lisäaineeton kasviproteiinipatukka, joka on vegaaninen, soijaton ja palmuyöljytön. VEG on makeutettu agavesiirapilla, ja sisältää kuitua sekä n.13 grammaa proteiinia patukkaa kohden. Saatavilla on kaksi makua, Crunchy chocolate ja Crunchy coconut, ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksia suosikikseni on muodostunut kookos. Siis minä, joka en yleensä pidä kookoksen mausta, nimeää kookoksen makuisen patukan suosikikseen!
Tässä kookospatukassa on kivaa se, että oikeasti kookoksen maku on tosi häivähtävä ja tulee lähinnä pinnan hiutaleista. Maku tuntuu jollain tapaa hunajaisemmalta kuin suklaa, miksi olen siihen mieltynyt. Eli se ei ole yhtään bountymainen, vaan kivan tasapainoinen ja pehmeä. Suklaa toki on aina varma valinta, mutta suosittelen testamaan kookosta, vaikkei olisikaan kookosfani.
VEGiä löytyy useiden ruokakauppojen proteiinipatukkavalikoimasta, mutta näitä saa myös tilattua FASTin omasta verkkokaupasta laatikoissa ja yksittäin. Ja suosittelen lämpimästi testaamaan myös tuon HIT Cashew-caramelin!
Pieni salaatti
Hyvä ja helppo täydentävä välipala esimerkiksi iltapäivään ja iltaan on pieni salaatti. Olen alkanut pitää kotona ruukkusalaattia (säilyy irtosalaattia paremmin), ja huuhtelen salaattiin muutaman lehden ja ituja, pilkon kirsikkatomaatteja, lisään joukkoon jääkaapista löytyviä marjoja ja mahdollisia jämähedelmiä. Päälle ripottelen pähkinöitä ja siemeniä, ja viimeistelen hyvällä oliiviöljyllä.
Tämä on supernopea tehdä, ja tarjoaa sellaisen kivan täydentävän välipalan kun ei tee mieli mitään isoa ja raskasta. Pikkusalaatista on myös tullut tavallaan leivän korvike. Syön kyllä edelleen leipää, mutta olen vähentänyt sitä välipalakäytössä ja pieni salaatti on ikään kuin tullut sen paikalle vastaamaan iltojen orastavaan pieneen nälkään.
Kun olen liikkeellä tai asiakkaiden luona, hyvin tyypillisiä kaupasta ja kahviloista mukaan napattuja välipaloja ovat proteiinipatukat, tuorepuurot, smoothiet ja sellaiset hedelmät, joita ei tarvitse pestä.
