Olen onnellinen, että viikko vaihtui ja arki alkoi. Koko viime viikkoni oli huonoin pitkään aikaan, mikä näkyi vähän kaikessa tekemisessä. Kun mielen päällä on paljon, tuntuu vaikealta keskittyä kunnolla oikein mihinkään ja olo on rauhaton. Olo oli inhottava, paikoin jopa tuskallinen, mutta koko ajan mielessäni tiesin sen välttämättömyyden. Epämukavuus on kohdattava voidakseen kehittyä ja rakentaa parempaa. Kliseistä, mutta uskoakseni ihan totta.

Kirjoitin vuoden vaihteessa, että tämä on isojen teemojen vuosi. Kesäkausi meni rutistaessa yritystä kasaan ja välttelin tietoisesti syventymistä liikaa muihin isoihin teemoihin ollakseni kuormittamatta itseäni kerralla liikaa. Samaan aikaan kuitenkin tiesin, että muut aiheet odottavat vuoroaan. Ja se vuoro on nyt.

Koska haluan pedata ensi vuoteen kauaskantoista ja tasapainoista arkea (siinä määrin, mitä itse voin asioihin vaikuttaa), vaatii se perusasioiden perkaamista ja pysähtymistä siihen, mihin suuntaan eri asioissa haluaa tulevaisuutta viitoittaa – ja ennen kaikkea, kohtaako toiveet olemassa olevassa parisuhteessa. Niinpä viime viikko on ollut syvien ihmissuhdekysymysten aikaa ja isompien teemojen kohtaamista.

Se ei ole hauskaa eikä helppoa, mutta samalla ajattelen, että tietyt asiat on vain pakko käydä läpi ja katsoa, mihin se johtaa. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Ne ovat olleet tärkeitä pohdintoja ja keskusteluja, ja lopulta ne johtavat hyvään, mutta sitä on välillä vaikea muistaa tunnepitoisina hetkinä. Viime viikko ei siis ollut helppo ja palikat ovat vielä levällään, mutta ainakin oikeat asiat on nostettu pöydälle ja aika näyttää mihin se johtaa. Viime viikon henkisen poissaolon jälkeen yritän nyt ottaa pientä ryhtiliikettä ja olla arkisten asioiden suhteen aikaansaavempi.

Punaiset yksityiskohdat asussa

Sitten aika paljon kevyempiin teemoihin. Pidän väreistä ja erilaisista kuoseista, ja on oikeastaan aika vähän sellaisia värejä, mitä en päälleni laittaisi. Väriä oleellisempaa on, missä muodossa ja millaisessa materiaalissa se toistuu. Muutamia poikkeuksia ovat esimerkiksi harmaanbeige, joka vain haukkaa kaiken elon ihosta ja hiuksistani, ja toinen on kirkas turkoosi. Tosin nekin voivat näyttää hyville yksityiskohdissa, vaikka kasvojen lähelle en valitsisikaan.

Yleensä katson kokonaisuutta ja ennen kaikkea sen tasapainoa. Visuaalinen tasapaino onkin itselle tärkeä asia, mikä näkyy esimerkiksi mittasuhteissa (silmiini hyppää heti jos mittasuhteet tai linjat eivät ole tasapainossa). Toisena on väriharmonia. Värien ei tarvitse olla ilmiselvästi yhteensopivia, päinvastoin, väripilkut yleensä piristävät klassisia sävyjä ja linjoja, mutta kaipaan niille yhtymäkohtia. Esimerkiksi tämän asun puin ensin ilman punaista yksityiskohtaa korikassissa, ja punaiset kengät tuntuivat huutavan yksinäisyyttään. Kaipaan siis asuun tiettyä sävytoistumaa, mikä tarkoittaa joko sitä, että kengät ja laukku toistavat samaa värimaailmaa tai jos ei, niille löytyy värimatch jostain muusta kohtaa kokonaisuutta. Vaikka huulipunasta, kynsilakasta tai kellon rannekkeesta. Eikä tämä visuaalisen harmonian kaipuu näy vain pukeutumisessa, samoihin asioihin huomaan kiinnittäväni huomiota vaikka töitä tehdessä.

Tässä asussa kenkien kanssa samanvärisen huivin solmiminen laukkuun toi kaipaamani tasapainon. Yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikka punainen huulipuna, mutta tylsänä meikkaajana värit asusteissa tuntuvat itselle huomattavasti luontevammille.

Mekko: & Other Stories / Sandaalit: Coccinelle / Korikassi (huivi lisätty): & Other Stories

Katso myös nämä

2 comments

Vastaa

Hieno tyyli ja kiva väriyhdistelmä

Vastaa

Kiva kuulla, kiitos! :)

Leave a Reply to Susanna Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.