Uusikaupunki

Säät ovat heitelleet laidasta laitaan, eikä hetkittäin tiedä mikä vuodenaika on kyseessä. Lauantaina satoi ja satoi, vesi siivitti kokomatkaa Helsingistä Mynämäelle eikä harmaus kadonnut vielä illankaan koittaessa. Olin jo varautunut koleaan sunnuntaihinkin, pakannut mukaan pitkät housut ja kerrostettavaa vaatetusta, mutta jotain tapahtui ajomatkan aikana Uuteenkaupunkiin miehen isoäitiä tapaamaan; varovainen aurinko ilmestyi maisemaa kaunistamaan, ja juuri sopivasti! Olimme sopineet pienen veneretken kaupungin edustalla sijaitsevaan Ravintola Pursiseuran Paviljonkiin, ja merimatka sekä lounas kauniissa huvilassa olivat huomattavasti mukavammat kauniissa kesäsäässä kuin edellisten päivien epävakaudessa. Miehen lapsuuden tutut maisemat ovat vielä itselle uusia, mutta merta rakastavalle kaunis saaristomaisema oli iso ilo ja nätti sää piristi kesäkaipuista mieltä.

Ruoka oli maistuvaa, ja jälkkärilistan kermainen creme brulee suli suuhun, mistä tuli mieleen se sama asia mitä on tullut pohdittua jo monta kertaa aiemminkin; tätä on tehtävä joku kerta itsekin! Viehättävintä kuitenkin oli tunnelma ja kauniin kiireetön päivä, juuri tällaisia kesäkokemuksia olen kaivannut kesäfiilistä ylläpitämään ja muistuttamaan, ettei ihan vielä ole syksy, vaan elokuun puoliväli on vasta ohittunut. Jotenkin kummasti vain mieli tuntuu etenevän nopeammin kuin pitäisi…

Tässä vasta kuvia katsoessa huomasin, että minä ja mieshän oltiin vähän sävysävyyn; miehellä oranssi neule ja itsellä oranssiin taittuvat housut…heh.