Elämme kiireisiä aikoja. Tai ainakin minä elän. Kalenterini ei ole koko viime vuoden aikana ollut yhtä täynnä aikaa ja ajattelua vaativia asioita kuin mitä se nyt viimeisen kuukauden aikana on ollut. Tulevaisuus tuottaa työtä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa myös maksaa vaivasta. Vein tänään aamulla meidän lähi-itsepalvelukirppikselle kasan vaatteita myyntiin. Ärsyynnyin postin korkeisiin kuluihin niinpä en jaksanut enää valjastaa huuto.netiä käytöön vaan totesin, että helpompi näin. Pääasia, että pääsisin eroon turhana seisovasta tavarasta ja tietty mieluiten niin, että siitä jäisi edes jotain käteenkin.
Palatessani kotiin iski väsymys. Olen ollut niin aktiivinen viime aikoina, että introvertti ytimeni koki pakottavaa halua käpertyä yksinäiseen nurkkaan kaikessa hiljaisuudessa ja irrottautua muusta maailmasta vähäksi aikaa. Loppujen lopuksi se oma aika jäi lyhyeksi ja sain tsempattua itseni lähtemään jo aikaa sitten kalenteriin iskemääni teetastingiin. Hyvä että lähdin. Mitä nyt tulin huitaisseeksi shampanjat pitkin seiniä (ja siinä sivussa vähän pitkin kaikkea muutakin aina tarjoiluista pöytäliinaan), mutta noin niin kuin muuten oli kivaa. Mutta silti, jonkinlainen syvä kaipuu pienen hetken täydelliseen hiljaisuuteen on ollut erityisesti tänään pinnalla. Onneksi se ei vaadi paljoa, lyhytkin nollatila tekee ihmeitä ja mahdollistaa sen, että jaksan taas puurtaa tavoitteideni eteen. Ja niiden jos minkä vuoksi olen valmis hyppimään mukavuusrajojeni ulkopuolelle ihan niin paljon kuin tarve vaatii.
Hame: Karen Millen / Pusero: ASOS / Kaulakoru: Lindex / Saappaat: Billi Bi* / Vyö: Global / Laukku: LUMI*
*saatu blogin kautta
Kuvat: Ansku / Shoe Lover
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
7 comments
Laura
Todella kiva asu – hyvin mätsää hame ja tuo upea kaulakoru :)
Anna-Maria
Kiitos kovasti!! <3
maya
Mikä on sun lähikirppis? Se manskulla siinä kulmassako? Voisin käydä kurkkaamassa…
Anna-Maria
DoM-kirppikseltä (Mansku 29) löytyy pöydästä numero 23 :) Pöytä tosin oli niin hirvittävän pieni, että olen nyt vienyt sinne ripotellen tavaraa ja varmaan joka päivä vähän täydennän sitä – ensi tiistai on vika pöytävuokrapäivä :)
Reetta Ekström
Toi keskimmäinen kuva on NIIN vangitsevan upea! <3
Tuttu tunne tuo pysähtymisen tarve, harmi vaan etten hoksannut sitä itse tarpeeksi ajoissa niin sitten pysähdyttiin ja kovaa, mutta onneksi taas porskutetaan menemään. :)
Ja hei, musta oli lohduttavaa lukea tosta sun kuohari sekoilusta, en siis enää ole ainut, joka on saanut kuohuvat lentelemään… :D
Anna-Maria
Oi kiitos <3 <3 Hihi, mulle aina sattuu ja tapahtuu :D Välillä lentää kuoharit ja välillä lentelen itse :D Onneksi vielä olen säästynyt isommilta vahingoilta, vaikka lienee vaan ajan kysymys milloin telon itseni kunnolla tai vielä pahempaa, jonkun muun, heh! Olen vaarallista seuraa ;)
Reetta Ekström
Laitanko ens viikolla kypärän päähän kun tuun Helsinkiin? :DD