Eilisestä muodostui kiireisempi ja tapahtumarikkaampi päivä kuin osasin odottaa, onneksi uusi kollegani ja seuraajani oli super mukava ja pätevä, mikä helpottaa omaakin työtä kummasti! Siitä huolimatta työpäivä oli aivan täynnä eikä kaiken lomassa paljoa ehtinyt istahtaa. Töiden jälkeen suuntasin kuitenkin urheasti kivistävin jaloin vielä H&M:n syysmallistoon tutusmaan.

Syysvaatteissa on aina oma taikansa, ja vaikka syyssäät saavat puolestani vielä antaa odottaa itseään, niin kieltämättä tulevan värimaailma on kaunis ja saatan napsia syysväriskaalasta elementtejä jo nyt vaatekaappiini! Tulevasta mallistosta lisää myöhemmin, kunhan ennätän purkaa kuvat koneelle. Showroomilla oli ilo tavata myös Private Blendin Mikko, jonka blogia olen pidempään seuraillut. Tosin kuten kotona myöhemmin illalla totesin, en ikinä tunnu tottuvan uusiin kohtaamisiin ja jäädyn silmänräpäyksessä. Välillä se huvittaa itseä, mutta silti edelleen usein harmittaa sillä mieleen tulee heti ensimmäisenä, ettei kai vaikuta tahtomattaan tylyltä tai välinpitämättömältä.

fazer 06fazer 1

Muutenkin päivä oli itselle kokonaisuudessaan niin yltiösosiaalinen, että illalla oli tunne, että nyt on vain oltava hiljaa ja käperryttävä kasaan. Tuntuu, että itsellä on selkeä kiintiö seurassa olemiselle, kun suhteellisen matala raja alkaa lähestyä, iskee ahdistus ja kaipuu nurkkaan yksin kyhjöttämään. Sitten on niitä päiviä kun tapahtuu, eikä oikein voi valita seurassa olemattomuutta ja tuppisuuna istumista. Seurauksena illalla on aivan puhkipoikki, ja tuntuu kuin takana olisi suurempikin fyysinen ponnistus.

Kotiin pääsyä sai eilen vielä H&M:n syksyyn uppotumisen jälkeenkin odottaa, sillä suuntasin jatkamaan iltaa Fazerin kutsumana minun ja Eirenen kantakahvilaan Kluuvikadulle, tosin tällä kertaa miehen kanssa. Päädyttiin täyttämään masumme makealla, ja siinä ohessa seurasimme viimeisenä kolmena päivänä Fazerin edustalla tapahtunutta Sinistä Hetkeä. Rauhallinen perjantai-illan hetki teki hyvää, ja tuttu kahvila tuntui turvalliselta. Niin, ja Fazerin takuuhyvät leivokset maistuivat tälläkin kertaa. Erityisesti Snickersin makuinen maitosuklaaleivos oli mieleen, nam!

fazer 01fazer 2

P.s. Vielä tänään ehtii osallistua Vernada -korusetin arvontaan! Klikkaa tästä ja osallistu. :)

Katso myös nämä

7 comments

Vastaa

Oli hauska tavata viimein! Höpsis, et ollut mitenkään ’jäätynyt’ ja tiedän kyllä tuon tunteen, ei sitä nyt heti juttu luista kun tapaa uusia ihmisiä. Ja on hassua tavata blogin takaa livenä ensimmäistä kertaa kun periaatteessa tuntee ja tietää, mutta silti kohtaaminen on uusi. Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan!

Vastaa

Hih, kiitos ihanista sanoista! Samoin, mahtavaa, että tulit moikkaan, oli tosi mukava tavata ja varmasti törmätään uudelleenkin – ehkä silloin mulla on sanat vähän paremmin hallussa ;)

Vastaa

Mulla on tuo ihan sama seurakiintiö, jotenkin jos koko päivän joutuu olemaan sosiaalinen ja ”edustamaan”, on illalla tosiaan aivan poikki. Onneksi perustyöpäivinä pystyn aika hyvin itse päättämään sosiaalisuuden ja itsekseen olon määrät, ettei joka päivä ole niin rankkaa. Enkä myöskään ole parhaimmillani uusien ihmisten seurassa, ainakin itse tuntuu, että jäädyn, en tosin tiedä, miten hyvin vastapuoli sen sitten huomaa…
Ja onpa kauniit kengät, väri on tosi herkullinen!

Vastaa

Kuulostaa niin tutulta!! Itsellä on sama juttu yleensä, että pystyn aika hyvin päivittäin päättämään oma sosiaalisudeen määrää, mutta sitten välillä taas tulee kokous-/koulutuspäiviä tms (pahimmillaan vielä iltatilaisuuksilla), joista ei vain pysty luistamaan :) Onneksi ei sentään jatkuvasti, siihen musta ei olisi, välillä sen kyllä kestää, mutta kyllä olo silti illalla on hyvin voipunut ja väsynyt!

Vastaa

Voi, samaistun niin noihin tuntemuksiisi.:) Jos on liian ”sosiaalinen” päivä, niin tarvii kyllä oman aikansa palautuakseen.Ja silloin pitää olla yksin. Ihanaa, kun joku muukin on samanlainen.:)

Vastaa

On kyllä ihana kuulla samanlaisista tuntemuksista, niin usein tuntee itsensä ihan orvoksi kun nauttii niin paljon omasta seurastaan ja alkaa hyvin nopeasti seurassa ollessa kaipaamaan omaa rauhaa. Nykyään sosiaalisuutta tunnutaan korostavan vähän liiankin kanssa, ja itselle tulee välillä ähky jo ihan pelkästä ajatuksesta jos tietää, ettei vaikkapa seuraavana viikkona ole kalenterissa montaa rauhallista ja hiljaista koti-iltaa :)

Leave a Reply to Korundi Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.