Tänä talvena on ollut aika kammottavan paljon sellaisia päiviä, joina ei tunnu heräävän lainkaan. Sitä kököttää aivokuolleena kirkasvalolampun äärellä juoden ties kuinka monetta ”aamu”kahvia ja uskottelee itselleen, että ihan kohta energiatulva vyöryy kehon ja mielen läpi. No ei, ei niin käy. Ei edes pieninä aaltoina. Sitä saa juuri ja juuri pakolliset jutut tehtyä, mutta turha kuvitellakaan, että ideoisi, loisi tai kehittäisi jotain ekstraa. Jos silloin tällöin joukkoon ei sattuisi olisi sellaisia päiviä kuin tänään, ajattelisin, että jotain pahempaakin olisi meneillään kuin talvi. Onneksi lohdutusta tuo joka suunnalta kantautuvat manaukset, en ole horroksessani yksin. Tätä tää nyt on.
Mutta niin, sitten on tämän perjantain kaltaisia päiviä. Kun ehdin tekemään kiireettömämpiäkin töitä, ideoin uuden sisältökokonaisuuden asiakkaalle, käyn messuilla ja pr-tilaisuudessa, saan hoidettua puoli vuotta (!!) roikkuneita omia nettisivujuttuja (miten kummasti sitä omat jutut jättääkin niin herkästi roikkumaan), tehtyä matkajärjestelyjä, hoitanut blogijuttuja ja sen sellaista. Ihan hämmentynyt olo tästä aikaansaavuudesta, mutta parasta iloita siitä se ainoa lyhyt hetki, mitä kestää. Kohta vajoan takaisin pimeän kauden horrokseeni odottelemaan, että kevät koittaa.
Neule: Bikbok, saatu blogin kautta / Hame: Loavies / Nilkkurit: Unisa / Laukku: Abro
2 comments
Marg
Kaunis asu! Täällä tismalleen samat fiilikset- tammikuu on tuntunut tähän asti harvinaisen synkeältä. Mutta jospa se kevät sieltä vielä koittaa 👍
Anna-Maria
On jotenkin helpottavaa kuulla, että niin monella on ihan sama tunne! Se antaa armoa väsymystä kohtaan ja myös ymmärrystä – on hyvä tietää, ettei ole ainoa, jolla pimeys menee ihan ytimiin asti. Mutta todellakin, kyllä se kevät sieltä tulee! Yleensä helmikuu on jo niin paljon helpompi kun valo lisääntyy ja myös tietää, että kevät on ihan kulman takana :)