Olen käynyt Wienissä monta kertaa, todella monta. Niin monta, että olen jo seonnut luvuissa, yli kymmenen varmastikin, mutta tarkemman tiedon sijaan päädyn arvailemaan. Wien on kuitenkin niitä vaikeimpia kohteita kirjoittaa, tai ylipäätään vaikea lähestyä, näihin matkoihin kun sisältyy itsellä niin paljon. Wien ei ole vain matkakohde, se on paljon enemmän. Koska isäni asuu Wienissä, reissuihin liittyy aina vähän erilaisia jännitteitä, mahdollisuuksia ja oletuksia kuin tavalliseen lomamatkaan.
Wien on kaunis kaupunki, mutta kohteeseen tutustumisen sijaan syvempi tavoite on saada jonkinasteinen kontakti ihmiseen joka ei ole ollut läsnä elämässä ennen. Nykyään muodolliseksi kasvanut suhde olisi haaveissani välillä edes ripauksen enemmän. Mutta nykyisyys on jo paljon, harppaus siitä missä joskus ollaan oltu. Ehkä joku päivä enemmän, vaikka ikä alkaakin jo näkyä isässä ja sitä myötä toivo todellisesta kontaktista hiipuu. Ehkä vuodet eivät riitä meidän aidolle kohtaamiselle. Onneksi sentään olen tehnyt rauhan itseni kanssa, vaikka edelleen toivon, että itsellä olisi kaksi vanhempaa kannustamassa. Mutta yksikin on jo enemmän kuin monella, siitä olen kiitollinen.
Matkoihin Wieniin sisältyy siis paljon, siksi blogikin on ollut viime päivinä hiljaisempi. En taida olla tehnyt yhtään matkaa tänne kyynelittä. Toisaalta, olen jollain tapaa aina aikuisempi. Sitä kai Wien minulle symbolisoi, kasvua, muutosta, todellisuuden hyväksymistä. Aikuisena olemista ja historian kanssa sinujen tekemistä. Pala palalta. Yritän kuitenkin jakaa kevyitä matkamuistoja teille, pääsiäismarkkinoita ja kivoja kahviloita, niitähän kaupunki kuitenkin on suurimmalle osalle. Enemmän kauneutta ja vähemmän vaikeaa historiaa.
Tänään on aika lentää kotiin ja koneella pursuilee valtava kasa kuvia kahdelta viime viikolta. Kunhan saan taas tyhjättyä mieltäni palaan kaikkine asu- ja matkakuvineni ja tietenkin vastaan kaikkiin vielä vastaamattomiin kommentteihin. Iloista aprillipäivää kaikille!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
2 comments
Lillan
Hienoa että kirjoitit tuntemuksiasi, matkat Wieniin ovat varmastikin sisällöltään paljon enemmän kuin muut reissailut! Vaikea tietenkin kuvitella millaisia tuntemuksia käyt läpi, mutta hienosti olet suhtautunut tilanteeseen. Saanko udella, että onko isäsi ollut elämässäsi ihan lapsena ja myöhemmin yhteydenpitoon on tullut katkos vai oletko tutustunut häneen vasta myöhemmin? Ymmärrän hyvin, jos et halua vastata, jäin vaan tätä miettimään.
Anna-Maria
Suuren suuret pahoittelut viivästyneestä vastauksesta! Voih, kysymykseesi on todella vaikea vastata lyhyesti, ja mietin pitkään miten samalla sekä vastata, mutta olla vetämättä liiaksi tai ainakaan liian leimaavasti muita ihmisiä mukaan :)
Historia on aika polveileva ja paljon ehtinyt matkan varrella sattua ja tapahtua. Isäni on kyllä teoriassa ollut elämässäni alusta asti, mutta jos näin hyvin pehmeästi muotoillaan, niin isäni ei ole koskaan ollut mikään helpoin ihminen ja se on tuonut mukanaan suuret haasteensa ja pakottanut kasvavaan kireässä ja jollain tasolla aggressiivisessa ilmapiirissä.
Jossain vaiheessa aikuisiällä olen tietoisesti ottanut etäisyyttä suojellakseni itseäni ja oppinut asettamaan rajoja, vetänyt siihen viivan, kuinka mua voi kohdella ja miten mulle puhua. Se on varmasti vaikuttanut ja ehkä pakottanut isänkin uhraamaan asialle edes pari ajatusta. Niinpä suhteemme on nykyään suhteellisen rauhallinen, mutta silti hyvin etäisen ja muodollisen suhteen. :)