Asukuvien perusteella voisi päätellä, että minulla olisi yhdet ja ainoat talvikengät, nämä mustat paksukorkoiset nilkkurit. Eikä siinä mitään jos niin olisi, mutta kun totuus on se, että eteisen kenkähylly notkuu talvikengistä, onneksi tosin vielä maltillisesti (kesäkenkien suhteen ei sitten olekaan ihan samoin), mutta silti jotenkin päädyn aina näihin samoihin. Hassua, miten joistain vain muodostuu niitä lempparivaatteita. Etukäteen on vaikea sanoa, mitkäluottovaateasemaan pääsevät, mutta jälkeenpäin on helppo huomata, että niitä yhdistää erityinen mukavuus ja yleensä myös monikäyttöisyys. Niin on näidenkin laita, kengät ovat älyttömän mukavat jalassa ja niillä jaksaa pitkänkin päivän, sen lisäksi mustina perusnilkkureina ne käyvät melkein kaikkien talviasujen kanssa yksiin. Eipä siinä paljon muita kaipaa, vaikka varaa valita olisikin. Olen tällä viikolla ryhdistäytynyt ja yrittänyt tietoisesti käyttää myös muita kenkiäni, mutta näköjään kuitenkin taas asukuvan aikana päällä oli ne samat. Älkää kyllästykö, minkään en nimittäin vielä!

kukkatunika talvella 2kukkatunika 04kukkatunika talvella 3kukkatunika talvella 12 Mekko: Mango / Neuletakki: H&M / Nilkkurit: Shoeshibar / Laukku: Marc Jacobs

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Tuo kukkatunika on tosi kivan näköinen ja piristävä, mutta laukkusi vasta veikin huomioni :) Todella toimiva ja hyvännäköinen kokonaisuus!

PS. Kauneusblogissani on meneillään ison tuotepaketin arvonta, joten kauneudesta ja ihonhoidosta kiinnostuneet ovat tervetulleita myös minun blogini pariin :) Myös sinä Anna-Maria! :)

http://beauty-highlights.blogspot.fi/

Vastaa

Kiitos ihana! Tämä laukku oli kyllä nappihankinta, se on tilava ja harmaa tasapainottaa kivasti tummia talviasuja, mutta sopii myös kevääseen ja kesäänkin mustaa paremmin :) Kiitos linkkivinkistä, täytyykin käydä kurkkaamassa!

Vastaa

Jostain syystä en ole blogissasi käynyt kunnolla tänä vuonna joten nyt vasta tajusin elämänmuutoksesi kun oli aikaa lueskella aiempiakin postauksia :) Ihan hurjan hieno ja rohkea päätös ja ihan takuulla oikea, sydämessään sen tuntee! Elämästä tulee nauttia ja sitä tulee elää pelkän suorittamisen sijaan (mahdollisuuksien ja pakollisten realiteettien rajoissa tosin) ja sinun muutoksesi kuulostaa juuri siltä!

Itsekin olen vuosikaudet tehnyt paljon töitä, tosin alalla josta sinänsä pidän ja jossa koen olevani hyvä (vaikkakin ala on myös aika ”kova”). Nyt olen ollut kesästä saakka äitiyslomalla ja todellakin nauttinut siitä että on pystynyt näkemään toistakin puolta arjesta kuin pelkkää suorittamista toimistolla… Esimerkiksi ensimmäistä kertaa syksyllä vuosiin huomasin sen miten kaunis luonto ja puut olivat syksyn väreissä, nyt päivä päivältä huomaa valoisan ajan pitenemisen, veikkaan että keväällä alkaa huomata kukkien puhkeamisen jne… Tuntuu paljon enemmän elämältä kuin toimistolla numeroiden naputtaminen koneella. Kaikella on kuitenkin aikansa mutta uskon että jatkossa en tee enää ylitöitä vaan yritän pitää leipätyöt töinä ja elää enemmän muuten (mikä tietenkin perheen kautta tulee vaatimuksena joka tapauksessa).

Vastaa

Kiitos kommentistasi ja ihanaa, että eksyit taas paikalle! :) Irtiotto oli kumman vaikeaa tehdää, jotenkin sitä on niin kiinni rutiineissa, vaikka mielen sopukoissa tietäisikin, ettei asiat ole sillä tolalla kuin tahtoisi. Nyt kolmisen viikkoa hypyn jälkeen on helpompi katsoa taaksepäin ja todeta, että irtioton paikka todella oli nyt ja kehokin on näinä viikkoina kertonut, että tämä todella tuli tarpeeseen!

Tunnistin niin tuon ympäristön uudenlaisen havainnoinnin! Itse olen ihastellut päivän kaarta, nauttinut maisemasta ja ollut liikkeellä päiväsaikaan imien itseeni valoa. Voin kuvitella, että keväänmerkitkin tulee havaittua ihan toistella tapaa. Ja kuten sanoit, uskon että itsellä on myös sama, tämän seurauksena osaa toivottavasti tasapainottaa työn ja arjen suhdetta paremmin, ja nauttia enemmän vapaasta! :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.