Festaritunnelmaa ja yöttömiä öitä

Olenpas ollut laiska blogin suhteen parina viime viikkona. Mutta kun kesä! Tuskin olen ainoa, joka on mieluummin lähtenyt ulos, hankkinut kesäkokemuksia, innostunut hyvästä seurasta ja yöttömistä öistä läppärin ruudun tuijottamisen sijaan. Sitä ehtii muulloinkin, mutta kesä ei odota.

Nyt makoilen laiskasti sängyllä, annan orastavan kesäsateen tuoksun tulvia asuntoon avoimesta ikkunasta ja kuuntelen kesän ääniä. Antanut itselleni luvan olla tekemättä tänään mitään – vaikka se todennäköisesti tuleekin tarkoittamaan sitä, että laiskan päivän jälkeen valvon pikkutunneilla unta odotellen.

Mutta kuulkaas, kohta ehtii nukkua, sillä enää kaksi työpäivää. Sitten alkaa loma. Ja loppuu yksi vaihe elämästäni, sillä kyseessä ei ole vain viimeiset päivät ennen lomaa vaan viimeiset päivät nykyisessä työssäni. Aika mennä eteenpäin, mutta siitä lisää kun asiat ovat kypsiä kerrottaviksi.

Eteenpäin katsomisen sijaan otetaan paluu eiliseen. Some on täyttynyt Ruissin tunnelmista. Mietin, ovatko kaikki tuttuni todella siellä, vai vain ne ketä ovat, poikkeuksellisen aktiivisia jakamaan festaritunnelmaa.

Itse hain festarifiilistä lähempää. Suunnattiin Elsan kanssa Alppipuistoon Elephantasyn reggearytmejä kuuntelemaan. Mukana viltti, mansikoita ja valkoviiniä. Ihan täydellinen kesäpäivä, ja kuten Suomen kesään kuuluu, vaihtelevasti aurinko paistoi ja vettä satoi, mutta pieni kastuminen ei haitannut. Meillä oli hauskaa, se on tärkeintä.

Päivän taittuminen iltaan otettiin vastaan rannassani, joka on kesäkauden aikana osoittautunut täydelliseksi paikaksi fiilistelyyn. Siinä syöty sushia, lenkkeilty, katseltu suppaajia, luettu, rentoiltu ja juotu viiniä.

Nyt istuin kivellä, hengitin kaupungin valoja ja ihmeen vaaleaa yötaivasta. Kuuntelin veden liikettä Elsan lipuessa yöuinnille ja katselin hämärän keskellä syttyvää tupakkaa, joka jollain hassulla tavalla sopi siihen, Merihaan valoihin, lempeään hiljaisuuteen ja kesäyöhön. Täydelliset kesäkokemukset eivät vaadi paljoa, vain oikean seuran ja ympäröivän äärelle pysähtymisen.

Lomani aikana aion ammentaa niitä hetkiä lisää. Fiilistellä. Ennen kuin hektinen syksy starttaa.

Jos aiemmin olen vain kuvitellut, että nauttisin meren äärellä asumisesta, nyt voin sanoa varmaksi, rakastan ikkunoistani avautuvaa merimaisemaa ja muutaman askeleen päässä sijaitsevaa rantaviivaa.