Niemen muuttajat huhkivat päivän ja minä olen katsellut tyhjenevää asuntoa, ihmetellyt lattiapinta-alan ilmestymistä näkyviin ja aukonut sälekaihtimia. Katsellut maisemaa, jonka äärellä muistan seisseeni sekä onnellisena että ahdistuneena. Muistan tuijottaneeni kliinisiä rakennusten seiniä ja tunteneeni olevani sieluttomassa pienoismallissa, kaikki on jotenkin ollut niin elämää näkemätöntä, viimeisteltyä ja kulmikasta. Olen itkenyt lasitetulla parvekkeella ja tuntenut pohjatonta pienuutta kylmän betonimaiseman edessä. Vanhoilla kotikulmilla oli viehättävää meren läheisyys, on kieltämättä ollut kiva astua ovesta ulos ja olla muutaman askeleen päässä rannasta. Kävely veden viivaa mukailevilla poluilla ja makoilu kesänurmikolla ovatkin jätteneet omat kauniit muistonsa, mutta silti, en ole koskaan kotiutunut niille nurkille. Olen kaivannut kaupunkia, jugendtaloja, ravintoloita ja kahviloita, ratikan ääntä, korkeita huoneita ja hassuja vanhoja yksityiskohtia. Janonnut tunnelmaa, tiettyä romantiikka ja arjen kauneutta.
Vanhoilla kotikulmilla oli suuret ruokakaupat, H&M:kin saapui. Autot asettuivat siisteihin riveihin ja lapset leikkivät virtaviivaisessa leikkipuistossa. Helppoa, mutta jotenkin vähän tylsää. Haluan, että ympäristö inspiroi, haluan nauttia maisemasta joka kerta kun raahaudun väsyneenä töistä kotiin. Haluan, että talojen seinät kätkevät sisäänsä tuhansia tarinoita ja että mikään kulma ei ole toisensa kaltainen. En halua vetää verhoja ikkunoiden eteen, haluan avata niitä. Rakastan kerroksellisuutta ja avarien ikkunoiden sisäänsä päästämää valoa. Tänään muuttoauto kuljetti meidät uuteen kotiin, tuttavallisille kulmille, rakentamaan yhtä uutta tarinaa niiden kaikkien menneiden jatkoksi.
Sen kunniaksi oli syytä avata pullo, skoolata kuplivan kanssa. Saavuttuamme Pentikistä (kyllä, muutto sujui niin sutjakasti, että ehdimme ystävämyynnissäkin poikkeamaan) istuimme vanhalla hajoavalla sohvalla ja katselimme lumen leijailua. Väsymys painaa, mutta samalla olo on rento. Tästä alkaa uusi sivu, eikä nyt enää ole kiire.
26 comments
MouMou
Ihanan avoin postaus. Onnea uuteen kotiin! <3
Anna-Maria
Oi, suuret kiitokset <3
Saija
Kauniisti kirjoitettu. Muutot on haikeita, mutta ihania. Onnea uuteen kotiin!
Anna-Maria
Kiitos Saija sanoistasi ja onnitteluista <3
Mikko
Onnea uuteen kotiin!
Anna-Maria
Kiitokset!! :)
Tiia / Black + White = Grey
Onnea uuteen kotiin!
Uusi koti kaipaa sisälleen uusia tarinoita, jotka aikanaan jäävät mielen sopukoihin ihanien muistojen muodossa :).
Anna-Maria
Kitokset!! Juuri näin, kauniisti kiteytetty! :)
Marjukka /Fab Forty Somethig
Onnea uuteen kotiin! Pitää sanoa, että mä olen aina tykännyt tavastasi kirjoittaa. Tässäkin kiteytit tosi kauniisti tunnelmasi.
Ymmärrän hyvin kaipuusi kulmille, jossa olet viihtynyt. Minä, lakeuksien lapsi, tunnen viihtyväni täällä maalla peltojen reunalla, jossa silmä kantaa kauas, voi kävellä pellolla ennen sen kyntämistä, ja jossa tähdet näkyvät iltaisin kirkkaina jo elokuulla. : )
Anna-Maria
Kiitos ihana sanoistasi!! Niinpä, miten samanlaisia tunteita erilaiset kulmat saavat aikaan, miten jokaisella on se paikka, minne kaipaa takaisin, missä tuntuu kaikkein eniten kodilta. Sitä tunnetta on syytä seurata, niin merkityksellinen asia koti kokonaisuutena on :)
Ansku
Onnea uuteen tupaan :)
Anna-Maria
Kiitokset! :)
Tupuna
Puit hyvin sanoiksi ajatuksesi, joihin tunnen samaistuvani. Vuosia, siis vuosikymmeniä sitten eräs vanhempieni ystävä kertoi minulle, että ”Sinusta tulee isona varmasti sellainen kaupungissa viihtyvä nainen, jonka talossa on oltava veräjähissi ja korkeat huoneet”. Silloin hymyilytti, lähes nauratti, mutta kuinka oikeassa hän olikaan…! Mikä onkaan ihanampaa, kuin ratikan kolina, hissin veräjän narina, rappukäytävän kaiku…
Lämpimästi onnea uuteen, yhteiseen kotiinne – olkoon elonne ihanaista!
t. Tupuna
Anna-Maria
Oi, ihana! Juuri nuo samat asia saavat itsessäkin aikaan kotoisan lämpimän tunteen, mikä on sinällään hassua, sillä kaupungissa en kuitenkaan ole lapsuuttani viettänyt, vaan suht uneliaassa lähiössä. Silti, tiesin jo varhain, että haluan muuttaa ”isona” keskustan tuntumaan, ja niinpä ensimmäinen koti löytyi kantakaupungin alueelta, enkä muualle ole sen koommin kaivannut (ellei nyt ulkomaille haikailua lasketa mukaan). Kaikki tuntui heti jotenkin omalta. :)
Kiitos ihanista sanoistasi ja rentouttavaa sunnuntain jatkoa!!
Pepe
Onnea uuteen kotiin! Tavaroiden siirtäminen taisi sujua sutjakasti, ne niemeläiset ovat oikeasti tosi nopeita siinä. Tsemppiä vielä muuton viimeistelyyn, että tavarat löytävät paikkansa uudessa kodissa!
Anna-Maria
Kiitos! Voi kyllä, me oltiin varmuuden vuoksi varattu muuttoon koko päivä, mutta mitä vielä, muuttajat saapuivat ja tarttuivat saman tien töihin ja viidessä tunnissa kaikki oli vaihtanut osoitetta. Mieletöntä! :) Noh, nyt kyllä riittääkin työsarkaa kotona, mutta onneksi näiden kanssa ei ole kiire, pääasia, että kaikki on yhdessä paikassa!
Ella Kupila
Oivaltavasti kirjoitettu. Vaikka muutto onkin tavallaan vain asunnon vaihto, merkitsee se silti paljon. Onnea uuden kodin johdosta! (:
Anna-Maria
Näin juuri, se ei ole vain fyysinen siirtymä, vaan myös mieli tekee oman matkansa :) Suuret kiitokset onnitteluista ja ihanaa sunnuntain jatkoa!
Jenni
Lämpimästi onnea uuteen kotiin! <3 Tuttuja ajatuksia, muuttaminen on aina haikeaa mutta samalla niin ihanaa. Mukava kuulla, että pääset taas tutumpiin maisemiin.
Ihanasti kirjoittelit ja avasit ajatuksiasi. Kiva lukea välillä näitä henkilökohtaisempia kirjoituksia. Antavat blogiin paljon! :) Tykkään niin tyylistäsi kirjoittaa!
Anna-Maria
Oi, ihana kuulla, että pidit!! Ja kiitokset onnitteluista :) Niinpä, samaan aikaan kaikki on uutta ja ihanaa, mutta samaan aikaan tuntuu hassulta, ettei sitä tiettyä työmatkaa enää kulje eikä tuttua ikkunoista avautuvaa näkymää enää koskaan tule katsomaan.
Kiitos sanoistasi ja aivan ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle!
Miss J
Todella tunteikkaasti ja hyvin kirjoitettu teksti. Tuhannesti onnea uuteen kotiin! :)
Anna-Maria
Kiitos ihana, sanoistasi ja onnitteluista <3
Sari
Uuteen kotiin paljon onnea!
Kiteytit kauniisti muuttoon liittyvän haikeuden, onnen ja odotuksen uudesta. Olen muuttanut satakunnasta pirkanmaalle 16 vuotta sitten ja kotini on täällä, mieheni kanssa ja viihdyn täällä mainiosti. Olen muuttanut elämässäni 3 kertaa ja kokenut noita mainitsemiasi tunteita myös, aina samalla haikeutta ja onnea, liittyyhän edelliseen kotiin aina rakkaita muistoja =)
aina kun palaan lapsuudenkotiin kylään, minut valtaa onni ja rauha, tulen kotiin. En ole vielä saanut samaa tunnetta muissa kodeissa samallalailla, lähelle kyllä, mutta syynä lienee lapsuusmuistot jotka vanhempien luo liittyvät =)
Toivotan paljon uusia onnellisia muistoja kotiinne!
Anna-Maria
Kiitos Sari kauniista sanoistasi! Voi että, tiedän tuon tunteen lapsuuden maisemiin liittyen. Oma vanha lapsuudenkotini on myyty, mutta silloin harvoin kun varta vasten käyn kulmilla, valtaa jotenkin ihan ainutlaatuinen tunne – voin vain kuvitella, miltä tuntuisi avata niin tuttu ovi ja kulkea seinien viertä, joita on tullut katseltua niin monien vuosien ajan. Ne muistot.
Kiitos sinulle onnitteluista ja aivan ihanaa viikon jatkoa! :)
Maribel
Ihanasti kirjoitettu! Minullakin oli meidän edellisessä asunnossa koko ajan sellainen olo, että se oli vain väliaikaisasunto eikä Koti. Nyt täällä peltojen ja metsien keskellä mä tunnen viimein olevani kotona.
Onnea uuteen kotiin!
Anna-Maria
Voih, tiedän tismalleen tunteen! Olen asunut niin monessa väliaikaiselta tuntuvassa paikassa ja kaivannut sitä kodin tuntua, että sitä todella osaa arvostaa kun ympärillä on seinät, jotka tuntuvat heti turvallisilta ja kotoisilta. Kummallinen rauha valtaa mielen, vaikka ympärillä onkin vielä muuttokaaos. Ainakin tietää olevansa oikeassa paikassa – ihanaa, että sinäkin <3