Viime vuosina trenssien käyttö on hiipunut, samoin kuin jakkujen. Olen suosinut enemmän rennompia ja suoralinjaisia bleisereitä ja jopa parkoja. Välikausivaatelaatikkoa purkaessa kuitenkin beige trenssi sattui käsiin ja ennen kuin siirsin sen kesäsäilöön (jotenkin olin tänä vuonna niin myöhässä liikkeellä, että paksumpien välikausivaatteiden aika tuntui menneen huomaamatta kokonaan ohi), otin tässä eräs viikonlopun sen kaupunkikävelylle päälle.
Farkut ovat Very Nicen viime syksyn yhteistyöstä käyttöön jääneet ja muotoutuneet tosi mukaviksi. Ylipäätään malli on tuollainen farkun ja leggarin välimaasto, eli napakka, mutta joustava. Edelleen tosin hartaudella odotan valikoimaan samaa mallia, mutta korkeavyötäröisenä. Toki ei tässäkään vyötärö ole mitenkään matala, mutta oma pitkä selkä tarvitsee ekstrakorkeaa ulottuakseen sellaiseen itselle mieluisaan ja mukavasti istuvaan kohtaan. Melkein olin jo pakkaamassa näitä mukaan kun suuntaan miehen luokse viikonlopuksi, mutta viime hetkellä päädyin mekkoon (niin tosin taitaa käydä lopulta kuitenkin suht usein).
Tavoite olisi tänä viikonloppuna pitää vähän lomaa asuntoajatuksista, joita olen nyt niin intensiivisesti viime aikoina mielessä rullannut. Nyt asiat ovat hyvällä mallilla, kauppapäivä sovittu ja lainatarjous hyväksytty, joten oikeastaan juuri nyt ei tarvitsisi ajatella niin paljon. Tosin tiedä sitten osaanko pitää sormiani irti Pinterestistä tai olla klikkaamatta nyt joka kanavassa tielle osuvia kohdennettuja kodinlaittoon tai remppaamiseen liittyviä mainoksia. Noh, miten tahansa, niin tavoitetila on lempeä oleminen ja paineettomuus.
Trenssi: H&M / Farkut: Very Nice, saatu blogin kautta / Raitapaita: Armor Lux / Kello: Paul Hewitt, saatu blogin kautta / Kengät: Wonders / Laukku: Coccinelle