Olenko jo maininnut, että äitini on ihana? Varmasti. Sitä erityisyyttä ei vain aina arjessa muista, tai etenkään muista sanoa, kun on muka kaikkea muuta. Miksi se nyt erityisesti nousi mieleen, oli tuleva joulu ja suuntaamisemme muihin maisemiin. Mainitsinkin jo potevani pientä syyllisyyttä siitä, sillä tiesin että kaikkein mieluiten äiti varmasti viettäisi joulun kanssani. Mutta taas kävi niin kuin usein ennenkin, olin syyllistänyt itseäni ehkä tarpeetta, äidin vastaus kiteytti oleellisen siitä, miksi äiti on niin ihana.

Kerroin joulusuunnitelmistamme ja siitä, ettei niihin liittynyt koti ja perhe, vastauksena sain hersyvän ”no niin mä olin vähän arvannutkin, ja siksi olin jo yhteydessä Hurstiin ja ilmoitin itseni sekä veljesi aatoksi jakamaan ruokaa ja joulumieltä sitä tarvitseville”. Siihen lauseeseen kiteytyi paljon, erityisesti se, etten ymmärrä, miten äidillä on täysin yliluonnollinen kyky lukea minua. Niin usein kun luulen kertovani jotain omasta mielestäni uutta tai tarkoin varjeltua, on vastaus jotain sen tyylistä kuin ”no niin mä olen vähän ajatellutkin, mutta ajattelin, että otat asian itse puheeksi kun haluat”. Äitiä tuntuu olevan mahdotonta yllättää, se vain tietää. Toiseksi, äidillä on maailman suurin sydän. Äiti ei vain puhu, vaan tekee. Äitini on ensimmäisenä tutustumassa uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, on siellä missä apua tarvitaan. Puhumattakaan eläimistä ja luonnosta, ne ovat erityisen lähellä hänen sydäntään. Äiti ei valita epäkohdista, vaan toimii, ja on mielettömän ennakkoluuloton. Hänen sydämeen mahtuu ihan kaikki heikommat tai vaikeassa tilanteessa olevat, hän ajattelee, ettei koskaan ole niin vähän ettei olisi annettavaa.

Me kaikki jaamme mielipiteitä, aina löytyy ihmisiä jotka pitää ja jotka eivät pidä, se vain on väistämätöntä. Mutten olen koskaan tavannut toista ihmistä, joka keräisi yhtä varauksetonta pitämistä osakseen kuin äitini. Hänestä on yksinkertaisesti maailman helpoin pitää. Voin olla jäävi sanomaan, mutta se tuntuu tulevan todistetuksi kerta toisensa jälkeen sillä, kuinka kaikkialta ja kaikista ikäryhmistä tarttuu äidin elämään ihmisiä. Äiti on tarkoituksettomasti ikinuori, mieleltään utelias ja avoin, se tarkoittaa sitä, että hän kahvittelee sujuvasti naapurirapun eläkeläisen kanssa, siinä missä on toivottamassa maahanmuuttajaperhettä tervetulleeksi tai keskustelee luontevasti elämässään eksyneen teini-ikäisen kanssa. Hän aidosti ihmettelee, kuinka hänet muistetaan vielä vuosien jälkeen, kuinka joku tulee nykäisemään hihasta, tuo pienen lahjan tai ihan vain kiittää. Minä en ihmettele, lämpö jää mieleen ja pyynteettömyys viehättää. Äidiltä pyydetään apua, välillä se on rasite, sillä hän haluaisi aina auttaa, mutta toisaalta, se on myös lahja.

En kiellä, etteikö äiti välillä ärsyttäisi. Hän puhuu paljon, hyppää aiheesta toiseen, soittaa usein ja kuulumiset pulppuavat vauhdilla ja pitkästi. Äiti tahtoo ihan oikeutetusti kuulua elämääni, mutta itse vain välillä haluan möllöttää neljän seinän sisällä puhumatta kenellekään. Olen muutenkin harkitsevampi, mietteliäämpi, enemmän jalat maassa ja muutenkin omaa rauhaa kaipaavampi. Yleisesti ottaen olen enemmän isäni kaltainen, olemukseltani, ulkonältäni ja tavoiltani toimia. Mutta vaikka olenkin perinyt isältä näennäisesti paljon, toivoisin kuitenkin, että sydän ja uteliaisuus elämää kohtaan olisi tullut äidiltä.

Ja miten asu ja teksti liittyvät toisiinsa? No eivät yhtään mitenkään. Kunhan eksyin aiheesta ja ajattelin äitiä, ja asu, no se sattui vain olemaan hyvin käsillä, yksi niistä syksyltä rästiin jääneistä.

missoni pusero 7missoni pusero 21missoni pusero 18Pusero: Lindex Missoni / Hame: Lindex Missoni / Neuletakki: Mango / Vyö: 2nd hand / Kengät: Diavolina

Katso myös nämä

14 comments

Vastaa

Olipa hyvän mielen postaus!

Muhun aina vetoaa perheeseen liittyvät positiiviset jutut -vaikka en asianomaisia tuntisikaan :)

Voisin sanoa omasta äidistäni paljon samaa kuin sinäkin. Yksi lisä-kuriositeetti on se, että äiti näkee unia meidän lasten elämästä. Vaikka kuinka pitäisimme matalaa profiilia haasteistamme, koska emme halua huolestuttaa vanhempiamme, eikö vain kohta tule äidiltä rakastava, ymmärtäväinen puhelinsoitto, joka alkaa tähän tyyliin: ”Näin unta, että X tapahtui. Miten jakselet?”

Tällaisen soiton sain jopa ulkomaille. Olin matkalla ja joitakin todella ikäviä asioita tapahtui. En halunnut huolestuttaa Suomessa olevia perheenjäseniä, enkä kertonut ikävyyksistä. Seuraavana päivänä äitini soitti huolissaan ja sanoi nähneensä unta, että tällaista ja tällaista oli tapahtunut ja hän toivoi, ettei niin olisi käynyt ja kysyi vointiani.

Puheen ollen äidin tuntosarvista! Hän antaa paljon yksityisyyttä aikuisille, perheellisille lapsilleen, mutta on saman tien paikalla, kun tarvitsemme apua. Ihan mieletön psykologinen silmä ja ajoitus! Jopa mieheni totesi, että äitini on täydellinen anoppi.

Äidilläni onkin hyvät suhteet kaikkiin perheenjäseniin ja hän on hyvin rakastettu. Syystäkin :)

Vastaa

Voih, kuullostaa niin tutulta tuo unien näkeminen ja niiden hämmästyttävä paikkansa pitävyys, myös omalta äidiltäni löytyy kyseinen ”taito”, joka itse asiassa tuntuu koskevan myös muitakin läheisiä! Se kyky on hämmästyttänyt itseä aina! :) Ja pystyn myös täysin allekirjoittamaan nuo tuntosarvet, samanlaiset löytyy myös täältä ja äidin tilannesilmä on kyllä erinomainen. Voi että, ihana äiti (ja loistava anoppia :)) on kyllä mielettön asia, ihanaa, että myös sinä pääset nauttimaan maailman parhaasta äidistä! :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle!!

Vastaa

No olipa kaunis kirjoitus äidistä! <3 Äidessä on vaan sitä jotain taikaa, ne tietää aina mitä on menossa, ja juuri niinkuin sanoitkin, ne tietää aina sen jo etukäteen :) Muistan, kun piti mennä kertomaan raskaudestani. Äiti oli tiennyt sen jo pari viikkoa aiemmin. Kuulemma vaan tiesi. :)

Vastaa

No niinpä, äideillä on kyllä ihmeellisen ihania taitoja :) Itsellä on tapahtunut niin monta sellaista tilannetta, missä äiti ei ole vain mitenkään voinut tietää, mutta silti se vain jotenkin on arvannut. Hämmentävää :)

Vastaa

Äidit :) Myös mun äiti tiesi, että odotan vauvaa ennen kuin ehdin kertoa.

Vastaa

Ihana <3 Äideissä on kyllä taikaa!

Vastaa

Oi miten kaunis asu! Värit sopii sinulle niin hyvin!

Vastaa

Oi, ihana kuulla, että tykkäät!! :)

Vastaa

Ei voi muuta sanoa kun Äidit on !!! <3

Vastaa

Niinpä!! Tuohon ei ole lisättävää ;)

Vastaa

Teidän äiti vaan oikeasti on niin ihana! :) Aitoa, vilpitöntä välittämistä ja epäitsekkyyttä ei ole tässä maailmassa liikaa, päin vastoin tarvittaisiin lisää äitisi kaltaisia ihmisiä.

Ja yksikseen möllötys on osa elämää (varmasti jokaisella tulee joskus sellaisia hetkiä vastaan), silloin erottuvat edukseen ne ihmiset, jotka eivät ota sitä itseensä ja luovuta vaan antavat tilaa ja rauhaa ollen silti koko ajan tukena.

Vastaa

Oi, ihana Eirene! Kiitos sanoistasi ja ihana kuulla, että sinulle on kanssa välittynyt sama fiilis. En siis vain kuvittele ;)

Jäin pureskelemaan sanojasi, niin totta tuoa, että erottava tekijä on juurikin se, miten siihen kunkin tilankaipuuseen suhtautuu, se kun vaihtelee hurjastikin yksilöiden välillä!

Kiitos ihanista sanoistasi ja nautinnollista loman jatkoa!!

Vastaa

Hyvästä aiheesta kirjoitit. Niin ja jouluahan voi juhlia pikkujoulun muodossa jo etukäteenkin, miksi ei :)

Vastaa

Kiva kuulla, että tykkäsit! No niinpä, ihan totta, tuota samaa olen itsekin pyöritellyt mielessä – miksei tosiaan voisi pienet pikkujoulut viettää kotiväen kanssa ennen lähtöä :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.