Seitsemän työpäivää jäljellä, mutten vielä oikein ole sisäistänyt asiaa. Moni kysyy, miltä nyt tuntuu, ja olen hetken hämilläni. ”Hyvältä ja jännittävältä” on rutiinivastaus, mutta tarkemmin ajateltuna en tiedä. Asiat menevät oikeaan suuntaan, olen osannut tehdä valinnan, ja totta kai se tuntuu hyvältä, mutta oikeastaan aika ennen päätöksentekoa oli täynnä tunteita, mieli oli levoton ja pään sisällä myrskysi. Lopullisen päätöksen tehtyä ja sen ääneen sanottua mielen on vallannut tietty levollisuus ja tyyneys, ryhti on kohonnut ja katse noussut oman olon sijaan kohtaamaan tulevaa.

Tietenkin kun olen vielä töissä, vastassa oleva muutos ei tällä hetkellä näkyvästi vaikuta muuta kuin työpäivän sisältöön. Rutiinit ovat ennallaan ja ihmiset arkipäivissä samat. Ehkä muutoksen realisoituminen ravisuttaa toisella tapaa, mutta tuskin kuitenkaan vielä ensimmäisinä päivinä tai välttämättä edes ensimmäisinä viikkoina. Voi olla, että alku menee lomamaisessa fiiliksessä ja levätessä. En tiedä, enkä toisaalta edes halua spekuloida liikaa tai elää ennakolta. Katsotaan, hymähtelen ja hymyilen salaperäisesti. Suhtaudun uuteen tilanteeseen avoimesti ja uteliaasti, enkä muuta oikein voikaan.

Olen saanut samanlaisen muutoksen syystä tai toisesta kokeneilta useita hyviä vinkkejä ja kannustavia sanoja, mutta kiehtovasti niissä toistuvat täysin samat asiat; aika, kärsivällisyys, hetkessä eläminen ja itsensä kuuntelu. He ovat muistuttaneet:

Anna itsellesi aikaa ja yritä vapautua toimettomuuden tuomasta syyllisyydestä, kuuntele itseäsi rauhassa ja tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ole kärsivällinen, älä odota asioiden loksahtavan paikoilleen hetkessä ja suunnan löytyvän nopeasti, se kaikki vie aikaa, mutta tapahtuu kyllä. Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, nauti tästä tilaisuudesta.

Teen parhaani.

tiger of sweden bag 1tiger of sweden clutch 45Neule: Uniqlo / Kauluspaita: Armani / Clutch: Tiger of Sweden / Hame: Mart of China / Kaulahuivi: Zara / Takki: Zara / Kengät: Shoeshibar

Katso myös nämä

18 comments

Vastaa

Upea asu ja seesteisyys henkii olemuksestasi. Tsemppiä kaiken uuden äärelle:)

Vastaa

Oi, kiitos sanoistasi ja kannustuksesta! :)

Vastaa

Mulla on mennyt ihan ohi sun uudet kuviot, oletko tehnyt niistä erikseen postausta? Anyway, hurjasti tsemppiä ja kaikkea hyvää! Täällä taustalla lueskelen, jo monen monen vuoden ajan :)

Vastaa

Hih, joo, olen siis jättäytymässä pois päivätöistä ensi viikon lopussa, kuuden vuoden jälkeen – jännää!! :) Ihan ensimmäinen postaus aiheeseen liittyen löytyy täältä:

http://anna.fi/secretwardrobe/2014/01/01/uusi-vuosi-uudet-tuulet/

Kiitos ihana kannustuksestasi!

Vastaa

Tsemppiä uusiin kuvioihin-mitä ne ikinä tulevatkaan olemaan!

Ihailen kovasti rohkeuttasi hypätä pois oravanpyörästä, jännittävää nähdä mihin tulevat kuukaudet vievät!

-Katja

Vastaa

Kiitos kovasti kannustuksesta!! Niinpä, hurjan jännittävää katsoa, mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja niin hassua, kun ei yhtään osaa kuvitella, missä tilanteessa tai fiiliksissä on vaikkapa vain puolen vuoden kuluttua :)

Vastaa

Hienoa, että olet oivaltanut pysähtyä ja miettiä elämän suuntaa jo ennenkuin elämä olisi pysäyttänyt Sinut!! Itse olin vuorotteluvapaalla ensin ja mietin mihin suuntaan elämäni haluisin menevän, palasin kyllä hetkeksi töihin, mutta irtisanoin itseni ja samassa rytäkässä erosin yli 15 vuoden avioliitosta. Olen siis nyt työtön ja kahden koululaisen melkein yh-äiti, myin juuri omakotitaloni enkä tiedä missä asun parin kuukauden päästä, mutta olen onnellisempi kuin koskaan aikuiselämässäni. Kun perusasiat on kunnossa, niin silloin on helppo antaa elämän kantaa, kaikilla asioilla on tapana järjestyä! Olen seurannut blogiasi jo vuosia ja jatkan edelleen mielenkiinnolla, erityisesti kun koen, että olemme samassa elämäntilanteessa vaikka minä 36 vee äiti.. Sinä olet onneksi oivaltanut tärkeitä asioita jo paljon nuorempana kuin minä, nostan sille hattua!!

Vastaa

Kiitos kovasti kannustuksestasi ja ajatuksia herättäneestä kommentistasi!

Mielettömästi muutoksia elämässäsi, todella perusteiden uudelleen mylläystä, mikä varmasti johtaa todella niiden asioiden ja olotilojen äärelle, joilla todella on merkitystä. Arvostan siis hurjasti rohkeuttasi!!

Erityisen ihana oli kuulla, että kaiken sen keskellä olet onnellisempi kuin ennen, tuohon itsekin haluaisin uskoa; kun uskaltaa rohkeasti liikkua pois mukavuusalueelta ja ravistella elämän itsestäänselvyyksiä, niin tavallaan voi vain voittaa. Samalla kun matkaa tekee, myös asioiden järjestys ja mittasuhteet muuttuu. Kaiken keskellä tutustuu itseen entistä paremmin ja uskaltaa jatkossa kulkea eteenpäin rohkeana vastaanottamaan sen, mitä elämä tuo eteen, sillä tietää, että selviää.

Kiitos tästä ihanasta kommentistasi, toit hymyä rohkeudellasi päivääni. Oikein ihanaa ja elämysten täytteistä kevättä sinulle!!

Vastaa

Jotenkin pohjattoman naiiveja nama kannanottot etta ’antaa elaman kantaa’ ja ’voi, kun hienoa, kun 30-vuotiaana uskaltaa hypata pois oravanpyorasta’. Siis hei, eihan siina iassa ole edes ehtinyt oravanpyorassa kovin montaa vuotta olla! Ymmartaisin, jos olisi kyseessa 50-vuotias.

Ja etta ’perusasiat on kunnossa’. Siis tyottomalla yksinhuoltajallako on perusasiat kunnossa? Mites sitten, kun rahat loppuu eika toita ole vielakaan loytynyt? Sittenko on yhteiskunnan velvollisuus ’kantaa’ kun ne unelmat eivat kantaneetkaan? Onko jaanyt huomaamatta, etta vielakin on meneillaan toisen maailmansodan jalkeinen pahin maailmalaajuinen lama? Kilpailu tyopaikoista on verista. Oma yritys on tietysti yksi vaihtoehto mutta antaako se toimeentulon? Siina voi olla myoskin avosuhde koetuksella, jos toisen kontolle jaa taysin talouden pyorittaminen, siis pitkaksi ajaksi.

Tai ehka onkin niin, etta pitaa kayda pohjan kautta, jotta ymmartaa, miten hyvin asiat itse asiassa olivat ennen sita tuntemattomaan hyppaamista?

On hienoa, etta on unelmia mutta miksi niiden eteen ei voisi tehda toita nykyisen duunin ohella eika vain heittaytya tyhjan paalle? Ehka Anna-Marialla onkin jokin salainen kortti hihassaan mutta sen tyostaminen ei luonnistu kokopaivatoiden ohella, tai se vie liian kauan niin.

Tiedan, etta tasta tulee kovat ryopyt niskaan, sita kun nykyaan kuuluu olla positiivinen. Ja niin pitaakin, se vie aina pidemmalle kuin negatiivisuus. Mutta pitaako silti olla yltioluottavaisen naiivi?

Itse olen ottanut riskeja elamani aikana, ja joskus elama on kantanut, joskus ei. Tama 2008 alkanut lama on muuttanut kaiken, ja ne, jotka eivat ole toita joutuneet etsimaan viimeisen 5 vuoden aikana, heilla voi viela olla aika yllatys edessaan. Tietysti kauniille ja nuorelle niita toita loytyy aina paremmin kuin ryppyiselle, 20 vuotta vanhemmalle mutta kova on maailma talla hetkella.

No, kaikesta huolimatta toivotan kaikkea hyvaa uusille tuulille.

Vastaa

Hmm, ’elämä kantaa’ on monitulkintainen sanonta, jota olen itsekin monesti hymähdellyt. Sen voi tulkita monella tapaa, ja itse olen ajatellut sanonnan niin, että ihmisille on luontaista tottua olosuhteisiin, eli muutoksen lamaannuttava pelko on siinä mielessä turhaa, koska sitä kuitenkin sopeutuu sellaisiinkiin olosuhteisiin, mihin ei olisi uskonutkaan. En allekirjoita itse sitä, että asioilla on tapana kääntyä parhainpäin, ei niillä itsestään selvästi ole.

Mielestäni ei automaattisesti (tuskin mikään on niin mustavalkoista?) ole hienoa jättää töitä, vaan itsensä kuuntelu, jos joku tuntuu oravanpyörältä (olettaen, että nyt puhytään loppuunkuuttavasta tilanteesta ja tunteesta, uupumuksesta ja/tai päämäärättömästi tilasta, joka ei tunnu vievän minnekään eikä vain vertauskuvana mihin tahansa työarkeen), niin millä mittarilla on parempi jatkaa sitä 50-vuotiaaksi asti, vai voisiko kuitenkin olla parempi tehdä hallittu muutos?

Perusasioilla taas veikkaan edellisen kommentoijan tarkoittaneen päänsisäisiä asioita, sitä että tietää miksi tekee valintoja ja on sinut itsensä kanssa. Mehän emme tässä voi tietää yksityiskohtia, ja on jokseen streotyyppistä olettaa, että työtön yksinhuoltaja olisi täysin rahaton (mistä me tiedämme taustoja, varallisuutta, myydyn omakotitalon arvoa, tai suunnitelmia, joita ei tässä avata – kannustaisin realiteetteihin siinä, että huomioi sen, että asiat eivät niin yksioikoisesti ole sitä, mitä parilla rivillä lukee).

Kun ne edellä viitatun kaltaiset perusasiat ovat kunnossa, haluaisin nähdä, että myös ymmärrys realiteetteihin löytyy. Ja kukaanhan tässä tuskin on tuulispäänä heittäytynyt seuraamaan ylimalkaisia unelmiaan, vaan kyennyt tekemään ratkaisuja, ottamaan hallinnan ja vastuun elämästään. Usein ne vaativat pitkän prosessin, mutta tuntemattomille ne totta kai saattavat näyttäytyä tyystin toisin, siksi suosittelenkin aina lämpimästi muistamaan, että asiat harvoin ovat sellaisia, miltä ensi vilkaisulla näyttävät.

Ja kyllä, oma päätökseni on pitkään mietitty, ei siis päähänpisto, mutta oletan sinunkin ymmärtävän ehkä blogistani useamman postauksen lukeneena, ettei täällä avata koko elämääni ja kaikkia sen koukeroita. Esität kysymyksiä joita ehdottomasti kannustan jokaista kysymään itseltään ennen muutosta; kun tietää miksi asioita tekee ja millä realiteeteillä, niin tekeminen on tavoitteellisempaa ja todennäköisemmin myös johtaa siihen tavoiteltuun suuntaan. Itse en ole äkkinäisten ratkaisujen tekijä, mutten myöskään tuleen makaamaan jäävä, mutta tietenkin, mikä minä olen sanomaan mikä on oikea tapa, kunhan kantaa vastuun ja ymmärtää, että asioilla tapaa olla seurauksia.

Elämä kantaa jonnekin, ei valitettavasti aina suuntaan, jonne tahtoisi, mutta en halua pelon siitä estävän harkittujen riskien ottamista. Onneksi sitä pystyy myös jonkun verran ohjaamaan ja hallitsemaan, mutta silti, lopputulosta ei kannata varmana pitää, sillä kaikki saattaa muuttua (ja monesti muuttuukin) matkan varrella. Itselle elämä on näyttänyt riittävästi nurjaa puolta päästäkseni siihen pisteeseen, etten pelkää epäonnistumista ja tiedän, etteivät vastoinkäymiset lamaannuta, pystyn näkemään vaihtoehtoja ja myös muuttamaan kurssia tarpeen vaatiessa.

Aurinkoista kevään jatkoa! :)

Lämmöllä,
Toinen realisti

Vastaa

Mielenkiintoisia ajatuksia näytti kommenttini herättävän, hyvä niin! Se, että perusasiat on kunnossa, tarkoittaa osaltani lähinnä noita henkisen puolen juttuja, olen itse siinä onnekkaassa asemassa, että olen työurani aikana pystynyt tekemään järkeviä säästöratkaisuja ja voin sekä niiden turvin, että talosta saamani varoin miettiä rauhassa elämäni suuntaa.

Olin aiemmin erittäin hyvin toimeentulevan johtajan vaimo, elämä oli ulkoisesti hienoa, hieno talo, autot, ulkomaanmatkat jne.. mutta voin henkisesti tosi huonosti. Hoidin jo silloin työn ohella lapset (toinen erityislapsi) ja kodin yksin miehen
reissatessa. Lopulta en enää jaksanut ja sain burn outin keväällä 2012 ja voin kyllä sanoa sellaisen kokemuksen jälkeen, että
asioilla on todellakin tapana järjestyä ja elämä kantaa, vaikka ne lattealta kuullostaakin!!

Huomenna eka päivä työhyvinvointivalmentaja koulutuksessa ja odotan innolla, mitä uusia tuulia tämä koulutus tuo mukanaan. Ja koulutus ei ole yhteiskunnan maksama vaan ihan itse satsaan omaan tulevaisuuteeni.

Ja vielä lopuksi voin sanoa, etä kun ihminen on painettu henkisesti ihan pohjalle niin ne ”perusasiat kunnossa” jutut on aika tärkeitä!!

Ihanan aurinkoisia pakkaspäiviä toivottelen täältä pohjoisesta!

Vastaa

Kiitos kommentistasi – olen tosi otettu, että avasit taustaa, vaikka ei suinkaan tarvitsisi. Ymmärrän, että asiat
hyvin harvoin ovat yksioikoisia ja ihmiset, jotka päätyvät isoihin muutoksiin, harvoin tekevät sitä syyttä. Asioiden taustalla on aina enemmän kuin ulkopuoliselle näkyy, mutta rivien välistä saman kokeneet pystyvät ehkä lukemaan hitusen enemmän – tai ainakin ymmärtävät, että siellä tapahtuu paljon, paljon enemmän, kuin osaisi kuvitella. :)

Itse olen noiden samojen perusasioiden ja mietteiden äärellä, halusin pysäyttää junan ennen kuin se törmää seinään, sillä siitä on helpompi ponnistaa kuin onnettomuuspaikalta kaikkia rippeitä uudelleen kasaan kerätessä. Olen paljon miettinyt mikä on asioiden kustannus ja mitkä asiat oikeasti ovat tavoittelemisen arvoisia. Huomannut, että viime vuosina oma vaaka on hiponut maata aivan väärien asioiden painosta, sellaisten, joille voin tehdä jotain. Olen myös ajatellut, että vähälläkin pärjää, enkä ole nirso vaihtoehtojen suhteen, mutta sillä vähälläkään ei tee mitään, jos mieli ei ole kasassa. Sen sijaan ihminen, joka voi hyvin, on myös oletettavasti enemmän hyödyksi ympäröivälle.

En tiedä minne elämä vie, mutta ainakin tiedän meneväni oikeaan suuntaan, tekeväni valintoja, jotka saavat voimaan hyvin sen sijaan, että polttaisivat loppuun. Mikä se lopputulos omalla kohdalla ikinä onkaan, ainakin voin olla varma siitä, että sillä on suuremmat mahdollisuudet viedä hyvään kuin sillä, että olisin jäänyt vanhaan. Haluaisin nähdä muutoksen mahdollisuutena, en uhkana.

Kiitos sinulle sanoistasi, niistä huokuu ihana lämpö! Heh, tekisi mieli halata :) Kaikkea hyvää sinulle ja mielettömästi iloa opiskeluun, kuulostaa huikean jännittävältä ja antoisalta.

Vastaa

Elämä menee hukkaan, jos roikkuu vanhassa, uuvuttavassa tilanteessa ja on koko ajan pahoinvoiva. Vaatii rohkeutta repäistä itsensä pois, mutta se kannattaa! Kaikkea hyvää uusiin kuvioihin! :)

Vastaa

Niinpä, tismalleen samaa mieltä – on rohkeutta havahtua tilanteeseen, myöntää ja tunnistaa omat tuntemukset, ja tietenkin tärkeinpänä; kyetä tekemään muutoksia! Vaikea kuvitella, että pitkään jatkuneesta raskaasta tilanteesta selviäsi voittajana jähmettymällä, jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, se vaatii askeleen ottamista johonkin suuntaan, mutta kuten sanoit, kannattaa varmasti :) Kiitos ihana kannustuksesta!! Enää viisi työpäivää jäljellä, hui!

Vastaa

Hei! Tuo viimeisin nimetön kommentti oli multa, oli jäänyt nimimerkki pois! :)

Vastaa

Hih, ihana kun hihkaisit, en olisikaan osannut yhdistää muuten :)

Vastaa

Aiheeseen liittymättä: minulla on tismalleen sama hame, mutta se on H&M:n. Olen toki kuullut, että eri vaatemerkeillä on samoja tuotteita omilla lapuillaan valikoimissaan, mutta silti vähän hassua. :) Kaunis se on joka tapauksessa!

Niin ja onnea tulevaan! Olen itsekin irtisanoutunut muutamista työpaikoista sen jälkeen, kun työ on muuttunut vain uuvuttavaksi. Ei ole kenenkään etu, että töissä pakertaa loppuunpalamisen partaalla oleva työntekijä. Minäkin muutuin kiukkuiseksi ja masentuneeksi (ja väsyneeksi), vaikka perusluonteeltani olen iloinen. Silloin tiesin, että asioille on tehtävä jotain. Irtisanoutumiset ovat olleet vapauttavia kokemuksia ja joka kerta asiat ovat muuttuneet vain paremmiksi. Joskus samassa rytäkässä on tullut vaihdettua asuntoa ja lopetettua kuluttava parisuhdekin. Saa nähdä, koska kyllästyn nykyiseen työpaikkaani. Toistaiseksi asiat ovat hyvin ja on päivänselvää, että tämä sillä tietyllä uupumuksen hetkellä tarjoutunut työpaikka oli tarkoitettu minua varten. Se ratkaisi nimittäin pari muutakin ongelmaa siinä samalla ja elämään tuli ihan uutta potkua. :)

Vastaa

Mietinkin, millä merkillä olen nähnyt tällaisen hameen aiemmin! Oli ihan de ja vu –fiilis kun bongasin hameen, ja sinähän sen sanoit, H&M:llähän se on vilahtanut :) Oon kanssa toisinaan törmännyt siihen, että sama vaate/asuste löytyy eri merkkien valikoimista ja eroa on ainoastaan merkkilappu. Näissä Mart of Chinan, Sheinsiden tms vaatteissa tuntuu olevan yleistä se, että ne on just tai melkein samoja, kuin mitä löytyy tutuimpien ketjuliikkeiden alikoimista. Tiedä sitten onko jotain ylijäämiä tai vain kopsattuja, hassua kuitenkin!

Suuret kiitokset kannustuksesta! Sinäpä sen sanoit, uupunut ja innoton työntekijä ei ole kenenkään etu ja kaikkein vähiten oma – jos siis voi asialle jotain tehdä (ja yleensä voi), niin miksei tekisi :) Totta muuten myös tuo, että monesti muutokset vetävät mukaan uusia muutoksia, kai se on samassa rytäkässä jotenkin luontevaa päivittää koko arkea enemmän omannäköiseksi. Heh, katsotaan mitä omasta muutoksesta seuraa ja millaisesta tilanteesta löydän itseni vaikkapa vuoden kuluttua ;)

Ihana kuulla, että nykyisessä työssäsi on hyvä fiilis, se on ihan mielettömän tärkeä asia!!

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.