Jos tätä viikkoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se voisi olla jännitys. Se on näkynyt sekä pelkoon taittuvana huolena, että jännittävinä kihelmöivinä hetkinä, ja paljon siltä väliltä. Jo pitkään kipeänä ollut kylkeäni on tutkittu, mikä on aiheuttanut niitä huolen sekaisia jännittäviä hetkiä. Koko jännityksen skaalan taas on tainnut kulkea läpi asumiseen liittyvien kuvioiden kautta ja osallistuessani ensimmäiseen ostotarjouskauppaan (tai kilpailulta se enemmän tuntuu).

Tiesin kyllä ennen tarjouksiin lähtöä, että todennäköisyyteni ovat huonot. Tarjouskaupassa näyttää huomaamatta hinnat lipuvan pikkupanoksin alueen keskineliöhintoihin nähden järjettömän ylös ja koska tämä minun kohteeni olisi vaatinut omasta mielestä kunnon remonttia, oli pakko pitää oma hintaraja maltillisena. Jos remontti ei olisi niin kokonaisvaltainen, maksuvalmius olisi varmasti ollut korkeampi. Tai ehkä olisin myös ollut rohkeampi, jos kyseessä ei olisi ollut ensimmäinen tarjouskauppani? Mutta raja on pakko vetää jonnekin. Vaikka olen tiennyt todennäköisyydet, silti sitä on lipunut ajattelemaan, että mitä jos. Ei haluaisi vielä ajatella niin pitkälle, mutta mieli kuitenkin meinaa keulia ja alkaa ihastumaan.

Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että haluaisin remontoitavan kohteen. Tosin mieluiten ei kylppärin kohdalla. Mutta hetkittäin tuntuu, että mitä tahansa ajattelee vaihtoehdoksi, hinnat kohoavat turhauttavan korkeiksi suhteessa myyntikohteen spekseihin. Siinä iskee sellainen kauhistunut jännitys, että mitä tästäkään oikein tulee. Mutta kyllä se vielä, niinhän se on kaikilla jossain vaiheessa. Ehkä on hyväkin, ettei ensimmäinen yritys mene läpi, sillä sitten tietää seuraavalla kerralla paljon paremmin, miten toimia ja asennoitua. Ehkä on rohkeampi ja röyhkeämpikin, sillain hyvällä tapaa.

Huomaan silti tekeväni jo vahvasti luopumistyötä nykyisestä kodista. Tarkkailen paikkoja loppusiivouksen näkökulmasta, järjestelen varastoa helpommin tyhjättävään muotoon, annan eteenpäin tavaroita ja kosmetiikkaa, jota en käytä sekä olen urakalla tyhjännyt vaatekaappejani kirpparia varten (ensi tiistaista eteenpäin siis myyntipaikka Töölön Relovessa, jos en ole vielä täällä asiasta maininnut).

Nykyinen koti ei tunnu enää kodilta, kun on jo tehnyt muuttopäätöksen ja oikeastaan olisi hyvin valmis siirtymään eteenpäin. Toisaalta on ihan hyvä, että tällaista esimuuttoa alkaa tekemään jo todella hyvissä ajoin, jos se vaikka tekisi ensimmäistä kertaa elämässä tulevasta muutosta organisoidun, järkevän ja jopa helpon. Tänään tarjosin jo omaa sohvaanikin eteenpäin ja sen jälkeen tajusin, että parhaassa tapauksessakaan muutto ei koita ennen kesän kynnystä (pahimmassa tapauksessa myöhemmin). Ehkä siis sentään vielä ei kannata alkaa luopumaan isommista kodin elementeistä, heh.

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Elät kyllä jännittävässä tilanteessa. Helsingissä kun hinnat ovat ihan pilvissä. Puntarissa on niin paljon. Usein sanotaan, että sijainti ratkaisee, mutta sillä on hintansa. Onko se sen arvoista jos on 25 neliön koppi tai esim. 40 neliön asunto, jota voi sanoa jo kodiksi? Hyvät liikenneyhteydet on tietysti tärkeät, mutta onko sillä väliä istuuko ratikassa 5-10 min. kauemmin?
Remontista vielä sen verran, että se voi tulla tosi kalliiksi, jos ei ole remonttireiskaa kaverina. Itse pystyy kyllä maalia sutimaan, mutta keittiöremppa on kyllä ylivoimainen ja kallis. Jos on lainanhoitokulut ja vastike, niin pitäisi löytyä vielä remonttirahaakin.
Peukut pystyyn etsintöihin, täällä ollaan hengessä mukana!

Vastaa

Totta, jännitävää tämä todellakin on! Niin mielenkiintoista nähdä, että mistä ja millainen koti lopulta löytyy :)

Hinnat todellakin on pilvissä. Olen muutamien välittäjien kanssa jutellut näytöissä käydessä ja kaikki toistavat samaa, nyt on ennätysmäärä ostajia pienien kaupunkiasuntojen kohdalla ja niissä on myyjän markkinat. Mutta minkäs teet, täytyy vain yrittää pitää pää kylmänä ja löytää se itselle järkevin vaihtoehto nykyisessä tilanteessa.

Itse olen niin tottunut asumaan pienissä neliöissä, että sitä välillä ihan unohtaa, miten paljon väljempää voi olla jos ottaa lyhyenkin harppauksen keskustaa kauemmaksi. Mutta niin, kuten sanoit, niitä kuuluisia valintoja, mitä kukin arvostaa ja miksi.

Itse olen laskenut budjettiin reilun remppamahdollisuuden, millä saa jo pieneen asuntoon keittiön laitettua ja ekstraa. Remppa-ammattilainen myös löytyy lähipiiristä, joten siinäkin säästää jo osin. Lisäksi omat taidot riittää johokin asti, joten olenkin laskenut, että jos vain suuret rempat on tehty ja kylppäri kunnossa, niin remppakohde sekä kiinnostaa että voisi omalla kohdalla jopa kannattaa. Puhumattakaan siitä, että ajatus rempasta tiettyyn pisteeseen asti innostaa.

Mutta aika näyttää, millaisen kohteen eteen sitä lopulta päätyy! :)

Vastaa

Hieno tyyli upeissa maisemissa. Yläpuolella olikin jo hyvä kommentti, kannattaa rauhassa katsella ja tutustua eri vaihtoehtoihin sijainti voi olla tärkeä mutta niin myös ne muut seikat

Vastaa

Kiitos! Totta, asunto on sen verran iso hankinta, ettei hätiköinti kannata :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.