Jättineuleella kylmää vastaan

4

Ylisuuret villapaidat ja villasukat ovat olleet marraskuun kotiasujeni ykkönen ja luulen, että sama sisävaatetus kestää läpi talven. Syyskoti on ollut viileä, kuten vanhat asunnot tapaa, ja niin on kahden talven kokemuksella myös kotini, jonne nyt viikonloppuna pääsen muuttamaan.

Tämä puuterinvärinen neule on yksi viime viikkoina eniten käyttämistäni neuleista. Oikeastaan olen käyttänyt sitä hyvin vähän ulkona (vielä, pakkaset ehkäpä muuttavat tilanteen), mutta kotona siihen on ollut aivan ihana käpertyä. Olisin tehnyt sen tänäkin iltana, mutta tajusin pakanneeni sen jo laatikkoon odottamaan muuttoa.

Niissä samoissa laatikoissa odottaa myös monta pientä uutta juttua kotiin. Sellaisia, joita en ole näin väliaikaisasunnossa viitsinyt ottaa käyttöön. Ne ovat ikään kuin porkkanoita itselle, tarkoituksena tehdä paluusta mukavaa pienen jännityksen keskellä. Isompiakin kotihankintoja pitäisi tehdä, mutta parempi asettua ensin ja harkita niitä sen myötä pidempään kuin hankintalistalla pitkään kiikkuneita kodinkoneita ja piensisustusta.

Neulepaita: & Other Stories / Mekko: Oasis / Nilkkurit: Beatrice / Silmälasit: Heritage, Instru
Kuvat: Ilona, Torpan tyttö

Ruusumekossa maaseudulla

6

Lähes yhtä harmaa kuin tämä sunnuntai oli päivä, jolloin nämä asukuvat otettiin Ilonan tunnelmallisella mökillä.

Nyt yritän heräillä sunnuntaihin sohvalla ja katselen pisaroiden peittämää olohuoneen ikkunaan miettien, mistä ihmeestä saisi kerättyä energian päivään. Ehkä kahvista? Yrittää kannattaa ainakin. Jos kahvi ei auta, niin tuskin mikään.

Tämä Oasiksen ruusukuosinen mekko muuten edustaa varsin esimerkillisesti mekkomallia, jollaisesta tykkään todella paljon.

X-mallisessa vartalossani, jossa sekä lantiossa että hartioissa on leveyttä selvästi suhteessa vyötäröön tasapaksut mekkomallit saavat helposti näyttämään isommilta kuin olenkaan ja kautta linjan vartalonmyötäiset (jollaisista kyllä pidän, mutta eivät sovi tilanteeseen kuin tilanteeseen) saavat helposti aikaan tahattoman antavan vaikutelman, jolloin myös herkemmin kerää puoleensa vääräntyyppistä huomiota.

Sen sijaan tällainen kevyt kellohelma tuo lookiin arkisuutta, pitäen kuitenkin kokonaisuuden sirona. Kuosina pieni kuvio tai yksivärisyys istuu omaan makuun parhaiten, ja hihat täytyy olla, edes pienet, mutta mieluiten pidemmät. Ja jos minulta kysytään, mikään ei voita mukavuudessa mekkoa. Yksiosainen vaate on paljon mukavampi ja helpompi kuin kaksiosainen, ja hame päihittää housut mukavuusasteikolla mennen tullen. Tosin mielipiteeseen tietenkin vaikuttaa sekä tottumus että oma kroppamalli ja siten on tyystin subjektiivinen kokemus. Oman lantionmuodon kanssa hyvin istuvien ja mukavien housujen metsästys on ollut teini-iästä asti tympeää puuhaa ja olen todennut hameen kanssa pääseväni niin paljon helpommalla – joskin niissäkin usein kariutuu lantion ja vyötärön väliseen suhteeseen. Lantiolta istuva hame on vyötäröltä liian löysä ja päinvastoin, ja vyötäröltä sopiva saattaakin jäädä pituuteen nähden vähän turhan lyhyeksi. Uusi maailma aukesikin kun löysin skater skirt-malliset hameet (joita on tarpeen tullen myös yleensä helppo kaventaa vyötäröltä) ja tietenkin mekot, niiden kanssa pelivaraa on paljon enemmän.

Tällä hetkellä suurin vaateärsytys on täydellisen nahkahameen etsintä. Olen viime vuosina menettänyt jokusen kriittisen kilon ja se on jättänyt entiset nahkahameet liian isoiksi. Tuntuu, että olen tämän vuoden aikana kokeillut tsiljoonaa todeten, että kaikkien kohdalla jokin mittasuhteessa menee pieleen, yleensä vyötärönympärys suhteessa mallin tarkoitettuun kokonaispituuteen. Sellaisen kun löydän, niin en harkitse hankintaa kahdesti.

Mekko: Oasis / Neule: & Other Stories / Nilkkurit: Beatrice /
Villasukat: Burlington / Silmälasit: Heritage, Instru

Kuvat: Ilona, Torpan tyttö

Syksyinen kukkamekko

6

Suhteeni syksyyn on hieman vinksahtanut. Se on monella tapaa lempi vuodenaikani ja rakastan syksyn vivahteikkuutta, kesän hiipumista, mieletöntä ruskaa, marraskuun melankoliaa ja orastavan talven kirpeyttä ilmassa. Syksyssä on sellaista huumaavaa estetiikkaa, mikä saa vuosi toisensa jälkeen hiljentymään. Jos asuisin jossain paljon etelämpänä, en millään jaksa uskoa, että kaipaisin talvea, mutta syksyä kyllä. Jopa marraskuuta.

Samalla syksyyn liittyy talven enne, sen väistämätön edessä siintäminen. Joulu ja tammikuu, sellaiset jutut joille en järin lämpene. Niin, ja pimeys tietenkin. Kärjistäen voisikin sanoa, että rakastan syyspäiviä ja inhoan syysöitä sekä tietoisuutta talven tulosta.

Tai hetkittäin synkissä syysilloissakin on omanlaistaan kauneutta, silloin kun sade piiskaa kaupunkia ja kimmeltää katuvaloissa. Mutta noin pääsääntöisesti pimeys menee huonolla tavalla luihin ja ytimiin ja vuosi vuodelta iskee voimakkaammin. Siitä siis ristiriita tähän vuodenaikaan. On häkellyttävä kauneus ja hirvittävä uneliaisuus.

Mutta sitä uneliaisuutta on luonnossakin, kuten vaikka viime viikonloppuna Joutsan kupeessa. Kostean harmaa maisema oli niin kaunis, etten ollut saada tarpeekseni. Tuollaiset päivät muistuttavat suuresta viehtymyksestäni syksyyn.

Kukkamekko: Zara / Nilkkurit: Beatrice / Villasukat: Burlington
Kuvat: Ilona, Torpan tyttö