Parhaat sukkahousut!

8

Sukkahousukausi on täällä, eikä päättyminen ole vielä lähellä.

Koska olen viimeiseen asti hametyyppiä, näyttelee sukkahousut elämässäni suurempaa roolia kuin vaikka sukat. Ei siis ole samantekevää, millä sääreni verhoan. Takana on lukuisia talvia kun olen tuskaillut rahan määrästä, joka uppoaa sukkiksiin, puhumattakaan jätemäärästä, joka syntyy hetkessä hajoavista sukkatuotteista.

Olen kokeillut sukkahousuja laidasta laitaan, vaikka mitä merkkiä ja hintaluokkaa – ihan halpiksia ja tosi kalliita, ns. hajoamattomia ja ihan tavallisia. Ja kaikkea siltä väliltä. Vasta viime talvena löytyi merkki, jossa denierivalikoima sekä hinta-laatusuhte tuntui kohtaavan ihan oikeasti ja siten löysin uudet täydelliset arkisukkahousut.

Pidän eniten 30 ja 40 denierin mustista sukkisista. En tykkää visuaalisesti siitä, jos sukkikset ovat liian paksut, joten kovemmilla pakkasilla kerrostan mieluummin ihonväristä alle ja yhdistän sukkikset polvisukkiin kuin siirryn yli 50 denierin sukkahousuihin, jotka näyttävät omaan silmään helposti liian tönköiltä. Omistan kyllä parit selvästi paksummat, mutta ne ovat lähinnä ulkoilukäytössä.

Iltakäytössä vähän ohuemmat ja aavistuksen kiiltävämmät toimii, arkena suosin sileitä ja mattaisia. Värilliset ja kuviolliset sukkikset ovat kohdallani jääneet historiaan, mutta poikkeuskena on pilkkusukkiksista, joista pidän kovasti. Verkkosukkahousut toimivat jossain tapauksissa, mutta niissä on riski lipua myös tyylittömän puolelle.

Niinpä tuossa kategoriassa onkin itsellä ollut se suurin seikkailuaste eri vaihtoehtojen välissä, kunnes viime talvena koin loksahduksen. Sain testiin Marks&Spencerin 40 denierin Body Sensorit ja ihastuin, sittemmin en olekaan muita enää arkikäyttöön ostanut.

Käytännössä katsoen siis lähestulkoon kaikissa viimeisen vuoden asukuvissa, joissa on paksummat sukkikset, on juurikin nuo M&S Body Sensorin sukkahousut joko 30 tai 40 denierisenä. Saatavilla on toki myös paksumpia, mutta itse pidän näistä eniten. Kesto on huippuluokkaa ja hinta noissa enemmän kuin kohtuullinen, reilulla kympillä saa kolme paria.

Havahduin syksyllä siihen, että lähdin viikonloppureissulle Tallinnaan mukanani ainoastaan päällä olevani sukkikset – täysin ennen kuulumatonta! Aina aiemmin olen varautunut mille tahansa sukkiskauden matkalle (tai jopa tavalliseen työpäivään) laukussa mukana kulkevilla varasukkiksilla. Nyt en edes tullut ajatelleeksi asiaa, niin hyvin kestoon on tottunut ja alkanut luottamaan. Esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät 40 denierin sukkahousut on vaikka kuinka moneen kertaan arjessa käytetyt, ja edelleen huippukunnossa.

Hyvä muistutus siihen, millaista oli kun sukkahousut kestää vain muutaman kerran tapahtui ennen joulua. Sain äidiltäni ylimääräisen sukkisparin (peräti 50 denierin paksuiset), joka kesti tasan kolme käyttökertaa. Tuskin tarvitsee sanoa, että palasin nopeasti sen jälkeen M&S:n Body Sensoriin, jotka näkyvät kuvakollaasissa oikeassa reunassa.

Pikkujoulupukeutumisyhteistyön myötä tulin tutustuneeksi myös Marks&Spencerin ohuempiin sukkahousuihin ja huomasin, että nekin lyövät laudalta monta aiemmin käyttämääni. Jos olen aina vierastanut 10 denieriä pitäen sitä lähinnä ajatuksen voimasta hajoavana paksuutena (tai pikemminkin ohuutena), niin M&S:n versio olikin ihan jotain muuta. Jos en olisi tiennyt, olisin veikannut denierin isommaksi, niin tiheältä se tuntui ja muutaman kerran kokeilun perustella niidenkin kesto oli mainio, mutta toki tällä hetkellä paras käyttökokemus on paksummista.

Kuvakollaasin keskimmäiset (ohuet) sukkikset saatu blogin kautta.

Coccinellen pikkumusta

0

Oli aika, hyvin pitkä aika, jolloin en ymmärtänyt, kuinka kukaan pystyy ihan oikeasti käyttämään pikkulaukkuja arjessa.

Itselle ne edustivat kaunista, mutta epäkäytännöllistä. Ilta- ja juhlakäyttöön kyllä toimivaa, mutta arkea ajatellen ajatuksena sula mahdottomuus. Olinhan tottunut kantamaan koko omaisuuttani mukanani.

Kevätkaudella alkoi kuitenkin jonkinlainen muutos. En oikein tiedä, mikä sen sai aikaan tai missä piili käänteen tekevä hetki. Yhtäkkiä havahduin siihen, että se yleensä käyttämäni keskikokoinen käsilaukku, joka ennen oli aina käytössä, ei enää ollutkaan lähes koskaan. Sitä ei enää näkynyt asukuvissakaan, sen sijaan läpi kesän kovassa käytössä oli pieni nahkainen laukku, lempilaukkumerkkini Coccinellen.

Sitten saapui syksy ja työarki imaisi mukaansa, mutta keskikokoista laukkua ei vieläkään ilmestynyt asujen jatkoksi, sen sijaan pikkulaukku sai rinnalleen Liebeskindin jättilaukun. Sellaisen, joka söi sisäänsä ihan kaiken läppäristä lähtien.

Suuri muutos on ollut se, että olen yksinkertaisesti oppinut jättämään enemmän tavaraa kotiin. Olen huomannut, että loppujen lopuksi tarvitsen aika vähän ja jos jotain puuttuu, ei se ole katastrofi. Kyllä yhden päivän selviää ilman melkein mitä vain. Sitä paitsi pikkulaukun kanssa on jotenkin kivempaa, sirompaa.

Siinä samalla vaihdoin suuren lompakkoni pieneen kukkaroon, luovuin kookkaasta avaimenperästä ja muutenkin karsin ja kutistin.

Toki työarkena useammin otan suuren laukun matkaan, etenkin näin koleana kautena, mutta vielä syyskuussa tyypillinen näky oli pienempi käsilaukku ja läppäri kangaskassiin napattuna mukana. Ei tuo yhdistelmä edelleenkään tavaton näky ole.

Muutoksen myötä uskalsin nyt jopa panostaa pikkulaukkuun. Aiemmin olen ajatellut, että miksi maksaisin yhtään enempää sellaisesta kun käyttökerrat kuitenkin jäävät vähiin. Nyt uskon ihan päinvastaista, joten ostin Coccinellen kauniin Arlettis -mokkanahkalaukun, pienessä koossa, tietenkin.

Tätä samaa mallia olen oikeastaan kiikaroinut jo keväästä. Olen kurkkinut nettikauppaa säännöllisesti ja käynyt Stockalla mallailemassa eri kokoja ja värejä. Variaatiota kun laukkumallin sisällä on ollut runsaasti. Tavallaan yleisilme se on miellyttänyt ja kiehtonut, mutta aina silti jokin pieni käytännön yksityiskohta häirinnyt ratkaisevasti.

Ehkä se on ollut väri, nahkamateriaali (halusin nimittäin ehdottomasti mokkanahkaisen), hihnan leveys tai muu mittasuhteet. Tämän nähdessäni kaikki loksahti paikoilleen, ei tarvinnut empiä enää hetkeäkään. Juuri sitä tunnetta olin odottanut ollakseni valmis tekemään ostopäätöksen.

Tätä aion käyttää ihan kaikkialla, näistä alkutalven päivistä alkaen.

Syksyn suosikkeja

2

Jos kesällä mieli ja pukeutuminen seilasi suurissa linjoissa, nyt fokus on yksityiskohdissa.

Ehkä arki on sen verran kiireisempää, että laajojen kulmien sijaan mieli keskittyy pienillä jutuilla tekemään viikoista kauniimpia. Sama kai pukeutumisessa, evakkoelämän rajallinen vaatekaappi ja syyssäiden rajoitukset saavat ihan uudella tapaa kiinnostumaan yksityiskohtien vaikutuksesta.

Tämän syksyn hittejä ei tarvitse pitkään miettiä.

Viininpunainen, tietenkin – sekä isoissa että pienissä pinnoissa. Viininpunainen toimii niin huulimeikissä, kynsissä, vaatteissa kuin asusteista esimerkiksi laukuissa ja huiveissa. Tuorein laukkuhankintani on, tietenkin, viininpunainen.

Syyslemppareita onkin simppelit nahkalaukut, joko pienet tai tosi isot. Välimaasto on nyt tyystin jäänyt vaille käyttöä. Iso imee sisäänsä kaiken, pieni taas saa tarpeen vaatiessa kivan parin kangaskassista. Olen myös oppinut pärjäämään vähemmällä, joten usein pelkkä pieni laukku riittää.

Silmälasit, edelleen. Ne jos mitkä toimii juuri syysasujen kruununa!

Ihanat villaneuleet. Raidalliset, yksiväriset ja ehdottomasti lämpimät.

Tyttömäiset mekot ja denimkuosi niin hameissa kuin puseroissa.

Skarpit kaulukset tuomaan ryhtiä kepeisiin mekkoihin ja raamittamaan neulepaitoja. Kokonaisuus pysyy keveänä kun vähän huijaa, eli kauluspaidan sijaan tyytyy ihan vain kauluksiin. Nämä ASOSilta tilaamani ovat olleet kovassa käytössä ja viimeistelleet monta lookia!

Tuorein ihastus on rusetit. Ostin tänään Glitteriltä kaksi, samettisen (joka materiaalina lukeutuu sekin syyssuosikkeihin) ja sellaisen ohuen, mutta söpösti hiuksia myöten valuvan. Tiedän olevani huono laittamaan hiuksia, mutta ehkä nämä ovat niin helppo yksityiskohta, että onnistun. Tai ainakin nämä ovat syy opetella vähän lisää. Ehkä jo viikonloppuna Tallinnan lookini viimeistelee rusetti takaraivolla?

Rusettiklipsi: Glitter / Silmälasit: Gucci, Instrumentarium / Villaneule: & Other Stories /
Denimhame: Monki  / Laukku: Royal Republic